Olit Maailman Paras Rottweiler. Lepää rauhassa..

Ihmiset ovat ylpeitä monista asioista. Yksi pärjää hyvin agility kisoissa ja toisella on mahdottoman kaunis koti. Joku saattaa olla unelma-ammatissaan ja olla vielä siinä hyvä. Minä olen ylpeä siitä että omistan jonkinmoisen viherpeukalon. Sekin varmaan johtuu siitä että kaikenlaisien kasvien kasvatusta on tullut harrastettua pienestä pitäen. 10-vuotiaana olin jo innokas perunan ja herneen kasvattaja. Ja kyllä, minä tykkään kitkemisestä, se on hyvin rauhoittavaa puuhaa.

Pioni. Pieni taimi löytyi viimekesänä rikkakasvien seasta ja siirsin sen kukkapenkkiin. Missä se kävi kukoistamaan.

Sormustinkukka. Ehkä kaunein kukka meidän pihalla

Ruusu. Tälläinen on näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta.

Telma.”Ai miten niin oon käyny vähän tonkimassa multaan? Mistä sä niin päättelit?”

Meidän Telma tykkää kauheasti ruiskutettavasta vedestä. Mitä kovempaa se letkusta tulee, sitä kivempa sitä on yrittää ottaa kiinni. Mikäs sen mukavampaa lämpimänä päivänä kun leikkiä kivoja vesileikkejä?? Ja samalla tulee puhdas koira kun on kuin uitettu koira!

Vaikka koiralla on näin kivaa, ei se aina kotiväellä ole. Telma on nyt jo vähän aikaa nirsoillut ruuan suhteen. Tapanani on ollut antaa sille kissanruokien jämät omien papanoitten sekaan. Tähän mennessä kuppi on aina ollut ihan tyhjä, hyvin on kaikki maistunut. Nyt se on sitten ruvennut odottamaan aina vain herkkuja. Kissanjämät kaivetaan omien papanoiden seasta ja papanat syljetään lattialle!!!! RASITTAVAA! Ei auttanut merkin vaihto. Ei edes kavereiden suosittelema jahti&vahti meidän neidille kelpaa. Tällä hetkellä meillä ei ole varaa ostaa kallista  (ja hyvää?) ruokaa prinsessalle. Ruokasäkki pitää saada alle kolmenkympin. Nyt meillä on sitten totaalinen herkkulakko. Luita ei tipu. Ei tule makupaloja, kehut saa riittää. Monta päivää on jo kulunut että se ei ole syönyt kuin lusikallisen. Tänään syötin sitä itse, kun tuntuu että kohta se kuihtuu kasaan. Kaikki sanoo että kyllä se sitten syö kun sillä on nälkä! On ainakin nyt solakassa kunnossa!  Veljeni Juha sanoi että se on valtataistelua ja kielsi antamasta periksi. Olen myös miettinyt jos sillä olisi joku suolitukos,tms ja siksi ei söisi. Mutta eilen se yritti varastaa maksamakkaravoileivän olkkarin pöydältä ja kyttäsi Jonia kun se teki herkkuvoikkareita. Kyllä herkut maistuisi takuulla.

Energiaa kyllä riittää huonosta syömisestä riippumatta. Naapurin ukko kasvattaa jonkinlaisia haahkoja tai jotain lintuja kumminkin. Telma äkkäsi ne pellolta ja syöksyi niitä paimentamaan. Linnut juoksi pihaa ympäri ja Telma perässä. Myös lemmikkipuput sai vähän juoksutusta osakseen. Onneksi se naapurin emäntä vain nauroi ja sanoi että hyvä juttu että puputkin saa vähän liikuntaa. Minä puhisin silti vihaisena ja poistuin paikalta naama punaisena, koiraa kiroten.

Stellan Häävalssi jota kuunnellessa tulee itku..

Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan
viima hiuksissa viipyy hetken vaan
toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu

sitten sinä oot siinä, silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu
täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy
hangen alla paine kasvaa kestänkö sen mitä vaaditaan

rakas onneksi sä oot siinä, silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan
sinä vain saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan
sinä vain saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan

En ole kaikenlaisilta kiireiltä kerennyt tänne kirjoittelemaan ja laittaamaan kuvia meidän sateisesta saari reissusta. Oli vähän toisenlainen keli kuin jollain muilla. Hirveät järjestelyt ensinnäkin että päästään kaikki samaan aikaan saareilemaan. Minulla kun on nykyään melkein aina vkonloput töitä ja Juha viikot töissä. Lisäksi matkaseuralaisten työaikataulut hankaloittaa myös suunnitelmia. Miten sitä joskus onkin niin vaikea saada kaikille sopivaa aikaa lähteä jonnekin?? No, joka tapauksessa päätettiin porukalla että saareen on päästävä lettuja paistamaan, oli ilma sitten mikä tahansa. Oli luvattu sadetta mutta me siitä viis veisattiin. Pilvistä oli mutta todella tyyni keli. Oli ihanaa kun pääsi kerrankin ajamaan täysillä. Ei ollut laineita jotka olisi hyppyyttäneet. Telmakin tykkäsi taas olla veneessä, kovassa vauhdissa on niin kiva ottaa päivänokoset.

Saareen päästiin hienosti ja Juha syöksyi heti sukeltamaan. Märkäpuku vaan päälle ja molskis. Telma ihmetteli rannalla Juhan outoja puuhia, ja kun Juha tuli välillä rantaan oli Telman mentävä tarkistamaan että kaikki on hyvin ja sitten vielä koiramaiset pusut päälle. Makkarat kärisi jo nuotiolla kivasti ja Telma kerjäsi Hennalta maistipalat. Seuraavaksi se keksikin että makkarapaketti maistuu todella hyvältä ja sitten se tyytyväisenä imeskelikin kabanossi kääreitä.

Seuraavaksi saatiinkin nuotiolle lettutaikinat. Letut maistuu saaressa aina vähän paremmalta kuin kotona. Nam. Letut kun oltiin saatu paistettua ja tuli syömisen vuoro, alkoi taivaalta tippua vettä. Ei auttanut muu kuin juosta hakemaan veneestä sadetakki ja etsiä jostakin puun alta suojaisampi paikka. Hennan piknikpeitto vaan kuusen oksille ja siitä tuli hieno katos. Onneksi ei huumori päässyt loppumaan kun syötiin lettuja mättään päällä. Hyvältä ne maistui silti.

Odoteltiin sateen loppumista ja päätettiin että nyt lähdetään kotiin. Tietenkin se aurinko alkoi heti paistamaan. Kotimatkalla pistäydyttiin vielä hietamaissa tsekkaamassa polttariporukan reviirit. Ja otettiin kalliolla päiväunet. Tai ainakin Niko otti. Telma keskittyi uimiseen ja kalliolla juoksenteluun.

Ai niin ne letut.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!