29/05/08
30. Toukokuuta, 2008ou jea täällä sataa lunta. emmä muista ennen et oisin kokenu lumisateen toukokuun lopussa! tuskin toi maahan jää, mut toistaseks tuol on kyl valkosta. tänään oli ehkä yks siisteimpiä päiviä ikinä. mä ajattelin herätä puolen päivän maissa, mut varttii yli 11 mun puhelin soi. ihmettelin, et kuka helvetti mulle soittaa, ku numeron maatunnus oli +44. sen verran pihalla olin, et vastasin kyl siihen, mutten edes kuunnellu mitä se siellä sano ennen ku kysyin, et puhuuks se englantia. oon tottunu joka puhelun alottaa kysymällä sitä, puhu joku mulle mitä tahansa kieltä. vähän hölmönä se siel toisessa päässä oli, ku mä jossain vaiheessa tajusin et +44 on englanti. se oli mun lontoon poikaystävä, jamie, se kenen kanssa siel seurustelin käytännössä koko ajan mitä mä siellä asuin. mä oon viimeks kuullu sen äänen vuonna 2004, oli ihan hassuu, et se soitti mulle. oon mä sen kanssa facebookissa jutellu aika paljonki, ja se yrittää kosiskella mua englantiin takasin, ja nyt sil kuulemma oli ikävä. (heikki, ei tartte huolestua, en oo muuttamassa lontooseen takas.) olin ihan unessa ku juttelin sen kanssa, enkä mä muutenkaan tajuu mitään brittienglannista, ni jouduin joka lauseen jälkeen kysyy, et mitä häh. oli kyl tosi piristävää kuulla pitkäst aikaa sen ääntä. ja kiva kuulla, ettei mua niin helposti unohda. =) jotain vartin mä sen kanssa juttelin, ja jatkoin sit unia. heräsin kolmen maissa. mä annoin eilen pamille 300 kruunua, et se käy ostaa mulleki konserttilipun sinne kim larsenin konserttiin. joten mä puol seiskan maissa raahauduin pamin kämpille, ja vedettiin pari drinkkiä ja lähettiin sinne konserttiin. oli kyl tosi hiano konsertti! se äijä on kuulemma tanskassa ihan legenda. jokainen tietää sen siellä. se on sellanen ehkä 6-kymppinen ukko, joka soittaa rokkia. tanskaks. soittanu kuulemma jostain 70-luvulta asti. emmä niist biiseistä mitään tuntenu, mut ei se mitenkään hidastanu vauhtia. siel oli about puol nuukia, pamin mukaan vähintään 2000 ihmistä. helvetin kuuma siel tuli, ku oli tungettu sellanen määrä väkeä urheiluhalliin. huomenna meen ostaa sen ukkelin seedeen, jos herään ennen ku kauppa menee kiinni (klo 20). ai juu ja mä innoistuin rokkitähteilystä ihan tosissani. mä mietin, et ois siistii ruveta soittaa jotain ku tuun takas suomeen. mut en haluu leikkaa mun kynsiä, joten piano ja kitara ja basso ei oikeen toimi. sen lisäks mä mielestäni osaan niitä jo ihan tarpeeks. =) joten mä yritän suomessa ruveta ettii, kuka rupeis antaa mulle rumputunteja! mä oon ihan fiilareissa nyt tosta, ja aion oikeesti ettiä opettajaa. mul nyt ei muutenkaan oo liian kanssa mitään harrastuksia, et ei must mitenkään paskempi idea. tultiin sit konsertista baariin. matkalla meiän takana käveli pari jotain ukkoa, ja pam ihmetteli mulle et mitä kieltä ne oikeen puhuu. mä sit tietysti hölmömpänä meen kysymään niiltä sitä. norjalaisia ne oli. sitä mä en ihan tajuu, miksei pam tunnistanu sitä. mä en kuullu niiden puhetta missään vaiheessa, mut pamin mielestä se kuulosti ihan joltain itäeurooppalaiselta kieleltä. joo just. helvetti tanska ja norja on sama kieli, eri murre vaan! nää tyhmät baarit menee arkisin kiinni jo kahelttoista. joten kahelttoista mä tulin sit vaan himaan. juorusin avin kanssa vähän aikaa ja nyt hengailen keskenäni omassa huoneessani. ai juu, mun naapurit muuttaa huomenna pois! se on monestaki syystä hyvä juttu. ensinnäki ne ei osaa puhua, ne huutaa. saatananmoinen meteli niistä lähtee ku ne huutaa toisilleen tossa käytävässä ja marssii tyyliin lyijykengillään edes takas tota käytävää. ehkä mäki saan nukuttua vähän paremmin nyt. toiseks ne menee nukkumaan joskus puol kymmenen maissa, joten mul on vähän huono omatunto kuunnella musaa ja rampata pesulla pitkin yötä. vaikkaki mä yritän parhaani mukaan kuunnella musaa hyvin hiljaa, ni mä en tiedä, paljon noist pahviseinistä kuuluu läpi. ai juu, mä kävin tiistaina juttelee sen maikan kanssa siitä mun tutkielmasta. sen asenne oli alusta asti, et “vitut mä sun aihetta hyväksy, mut kerro nyt silti”. se oletti, et mä heitän sille pari jotain suomenkielistä lähdettä ja sit itken, miten sen pitää hyväksyä se. mä olin oikeesti onnistunu löytää melkeen pelkkii englanninkielisiä lähteitä, tasan yks suomenkielinen kirja. ja mul oli reilusti yli vaaditut 1000 sivua lähteitä. se maikka meinas lentää perseelleen, ja koko parikyt minsaa hämmästeli, miten se oli positiivisesti yllättyny, et mä olin saanu jotain aikaseks. ei kuulemma malta odottaa mun tutkielmaa. sen lisäks ne kai saa tilattua ne mun kolme kirjaa suomesta en tiedä kenen piikkiin postissa tänne. oon saanu jo 3 kirjaa, mut ne 3 mitä mä alun perin käytin siihen tutkielmaan on nyt siis myös tulossa. ihme systeemi. tänne saa ilmeisesti kaikista pohjoismaista ilmaseks tilattua kirjastoista kirjoja. mut hyvältä näyttää, mä en joudu tehä mitään sen tutkielman eteen, mitä nyt pari jotain viitettä heittää sinne sun tänne. ostin muuten kaupasta eilen hampurilaiskastiketta. ei siinä mitään, mut ei kyl ollu ihan eilen tehtyä. katoin vast himassa, et parasta ennen -päivä oli viime vuoden marraskuussa. ihan hyvää toi tosin on, mut et tällänen kehitysmaa tää on. ai juu kerron myös yhen hölmön jutun, ku viel muistan. joskus ehkä 2 kuukautta sit juteltiin pamin kanssa, et mihin päin maailmaan me mieluiten haluttais mennä. mä sit sanoin yhtenä vaihtoehtona siperian. pam rupes kauheesti ihmettelee, et mitä ihmettä, et kumma mesta. mä sit sanoin, et tulinhan mä tänneki. sen mielestä se ei oo mitenkään sama asia. jotain se sit kyseli, et eks siel oo kauheen rauhatontaki. mä sit naureskelin, et joo on varmaan ku karhut ottaa yhteen keskenään keskellä tyhjää aavikkoa. sit se ihmetteli, et miten se englanniks on noin erilainen se nimi, ku tanskaks kuulemma se on “serbien”. siin vaiheessa tajusin, et se luuli et mä olin koko aika innoissani hehkuttanu, miten hianoa ois mennä serbiaan. ei siin mitään, seuraavana päivänä bussipysäkillä selkeesti itäeurooppalainen nainen tuli multa kyselee, voinks mä sen pojan puolesta viedä yliopistolle jonkun lapun. emmä tajunnu sen puheesta mitään ku se puhu ihan sekasin mitä sattuu kieliä. sen verran mä tajusin, et se oli serbiasta. täysin käsittämätön sattuma, et about ainoo ulkomaalanen minkä mä oon täällä nähny oli päivää mun serbia-keskustelun jälkeen serbialainen nainen. edelleen me vittuillaan pamin kanssa siitä toisillemme.
kuulemma mun pitäis ettiä se uudestaan käsiini ja pyytää sitä viemään mut unelmamatkalleni serbiaan. no ehkä toi ei oo niin hauska juttu, mut me ollaan räkätetty ittemme kuoliaaks moneen otteeseen. no mä taidan jatkaa kake randelinin kuuntelemista (siinä vasta loistava artisti!!!!) ja spider-pasianssin pelaamista. toivottavasti tänä yönä saisin unta ilman nukahtamislääkettä. alkaa vähän huolestuttaa, jos mä joudun pitempään niit ottaa käytännössä joka ilta. öitä.