Nuuk

ja vielakaan ei mitaan tietoa mun tietokoneesta. sain tanaan oudoimman puhelun ikina. kahen maissa iltapaivalla joku mies soittaa tuntemattomasta numerosta, ja ei sano nimeaan tai mitaan vaan rupee puhuu mulle huonoa suomea: “minun kaunis vaimoni on suomesta.” sit ma jotain heitan tyyliin et “aha”. menee vahan aikaa ennen ku se sanoo mitaan, ja kysyy mult englanniks, et haluunks ma menna niiden himaan kaymaan tanaan illalla. olin vahan ihmeissani, et mita helvettia. kunnes jossain vaiheessa muistin, et koulussa yks tyyppi innostu ku se kuuli, et ma oon suomesta, ja sano pyytavansa jotain kaveriansa, joka on naimisissa suomalaisen naisen kanssa ottamaan muhun yhteytta. yritin sanoa, ettei kyl tartte, mut se sano silti tekevansa sen. nakojaan se oli sit hommannu avilta mun numeron ja antanu sen sille tyypille. ei me oikeestaan mitaan muuta puhuttu, ku sit se kesken englanninkielista “keskustelua” ilmotti taas huonolla suomella, et “rakas poikani puhuu suomea.” mitas ma siihen sit muuta osaa oikeen vastata, ku tyyliin, et “jaahas”. kai ma sit oon ne lauantaina nakemassa tai jotain, ei mitaan kasitysta. ai juu, mulla on nyt yks lavistys enemman ku viime viikolla. taalta saarelta ei mistaan saa ketaan ammattimaisesti laittamaan lavistyksia (hmm, kuulostipa oudolta), mut avi oli laittanu itelleen joskus 10 vuotta sit lavistyksen nenaan. pyysin sit, jos se vois laittaa mulle silmien valiin nenaan lavistyksen. se lupas teha sen. hankin neuloja ja lavistyskorun ja desinfiointiainetta, mut sit ma rupesin kokeilee kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta silmien valin ihoa, ni tulin siihen tulokseen, et mul ei oo siin tarpeeks ihoa, ei sita saanu ollenkaan venytettya. joten paadyttiin sit siihen tulokseen, et laitetaan mulle uusiks tohon silmakulmaan lavari. eka alotettiin ohuimmalla neulalla, mut siit ei oikeen saanu otetta, ni vaihdettiin nuppineulaan. eli nuppineulalla se sit pisti lapi tosta silmakulmasta. ei ees sattunu just ollenkaan. mut sit vaihdettiin isompaan neulaan, ja se sattu niin paljon, et ilmotin, et antaa sen roikkua siina vahan aikaa ennen ku vaihdetaan isompaan neulaan, et se vahan rauhottuu. mut veri alko hyytya siin vaiheessa, ja ku yritin ottaa sit irti siita, ni se oli jumissa, eika liikkunu mihinkaan. se oli mun ompeluneula, ni siin roikku sellanen metrin mittanen lanka. nappasin langasta kiinni ja kaikella voimallani revin sen irti siita. 4 (vai viidella, en muista) eri neulalla se tokki tosta lapi ennen ku se oli tarpeeks iso, et saatiin se koru heitettya siihen. mut ei taa sen enempaa jalkeenpain oo sattunu ku muutenkaan lavistykset. taa on jo nyt taysin parantunu, vaik toissapaivana illalla se sen siihen heitti. jeejee, ehti mulla lavari tossa olla melkeen 7 vuotta ennen ku se kasvo tossa pari kuukautta sit ulos. nyt on jees, et se on taas siina. ollaan myos maistettu meian kiljua pariin otteeseen. se on tosi hyvaa!!! se maistuu ihan joltain viinin ja siiderin sekotukselta. tosin se ei oo viel lahimainkaan valmista, ku kuulemma se on valmista sit, ku se ei enaa maistu sokerilta. ja nyt se maistuu ainaki viel selkeesti silta. allottavan nakosta ja hajusta se on, mut maistuu hyvalta. voi olla tosin, et se ei viel huomenna oo juomiskunnossa. =( mut nyt pitaa lahtee himaan, en haluu taas myohastya dosasta. lahen kotiin kokkaa meksikolaistyyppista jauhelihasalaattia. tein samaa eilen, ja siit tuli helvetin hyvaa. se kastike (joku creme fraiche-purjo -kastike) oli niin hyvaa et ostin tanaan 2 pulloo lisaa sita silta varalta, ettei sita kaupassa enaa myohemmin oo. mut joo, nyt ma lahen himaan, katon jos tuun huomenna kirjottaa lisaa. adios.