okei varautukaa HYVIN pitkaan selostukseen. mutta joo, paska reissu, mutta tulipa tehtya. no ei, elamani paras reissu! ekana mua ei innostanu ihan hirveesti lahtea, mut oli kylla alyttoman hintansa (yhteensa lennot, asuminen ja retket noin 1000 euroa) arvonen reissu! lento ilulissatiin lahti klo 13:05. lento suju ihan ilman mitaan ongelmia talla kertaa. samassa koneessa oli ilmeisesti ilulissatilainen tyttofutisjengi (taalla oli jotkut kansalliset futismatsit tai jotain viime viikolla). koko kone oli taynna, eli noin 50 ihmista. mun piti matkalla lukea yhta kirjaa, mut koska taivas oli ihan pilveton, ni ma kattelin mieluummin maisemia. koko matkan ma tuijotin vaan ikkunasta ulos, ja mietin miten siistii oli, ku alapuolella ei nakyny mitaan merkkia ihmisen olemassa olosta. monessa mestassa hyvin paljon mahollisesti ei ollu koskaan kayny ihmisia. ma en tieda, naytanks ma jonkun mielesta gronlantilaiselta, ku lentotati puhu mulle koko matkan gronlantia. se puhu inuiiteille gronlantia ja muille tanskaa, jostain syysta se alusta asti puhu mulle gronlantia. emma jaksanu missaan vaiheessa sanoa, etten ma osaa ees tanskaa, vastailin sit vaan jotain epamaarasta sille. nakojaan naissa gronlannin sisasissa lennoissa ei oo minkaan nakosta turvatarkastusta. olin varmuudeks pakannu kaikki nesteet matkalaukkuun, mut ihan sama se tais olla. matkalla me laskeuduttiin puolessa valissa matkaa sisimiutiin. ja koska me ollaan isin kanssa sovittu, et jos ei kay lentokentan ulkopuolella/passintarkastuksen ulkopuolella, ni ei voi sanoo kayneensa siina mestassa. jotenka ma sen vartin pysahdyksen aikana kavin muutaman minuutin seisoskelemassa lentokentan ovien ulkopuolella. eli oon kayny sisimiutissa. jatkettiin sit matkaa ilulissatiin ja perilla mua piti olla vastassa matkatoimiston ukkeli, mut ei nakyny. soitin sinne sit, ni nuukin paasta ne ei ollu kertonu ollenkaan mihin aikaan ma tuun, ja ne oli pariin otteeseen kayny pitkin paivaa mua kentalla huhuilemassa. sit ku soitin ni ne tuli hakee mua. ne matkatoimiston ihmiset on italialaisia, se pomo on asunu ilulissatissa nyt noin 30 vuotta, ja se toinen heppu vahemman aikaa. ne sit heitti mut sinne talolle, missa ma asuin. jalleen kerran mut oli tiputettu keskelle ei mitaan. talla kertaa sain tosin onnettoman kartan mukaani. yhtaan tien nimea siina kartassa ei ollu, mut onneks se kaupunki oli niin saalittavan pieni, et loysin ihan tarpeeks hyvin kylla kaiken. ne ihmiset kenen kanssa ma asuin oli eka aika pelottavia. tosin johtunee varmaan siita ettei ne oikeen osannu englantia. se nainen, mona, on 47-vuotias, ja mies, hans, on 50. sit siel valilla kavi kaantymassa sellanen 2-vuotias poika, joka pelkas mua. kuulemma se mona oli joskus nuorempana hoitanu sita sen pennun faijaa, ni toi kakara oli niille ku oma lapsenlapsi. niilla on siella talossa 2 sellasta valkokeltasta papukaijaa, niita ma tollottelin siella useempaan otteeseen ku ei ollu muutakaan tekemista. pyysin ennen talosta ekaa kertaa lahtemista silta naiselta, jos se vois antaa mulle niiden osotteen ja nayttaa kartalta, missa niiden talo on. mulle selvis, ettei se nainen osaa kirjottaa (ja varmaan myoskaan lukea), ainakaan kunnolla. se joutu kaivaa esiin jonkun sahkolaskun, mista se kirjain kerrallaan tavas sita osotetta, ja onnistu silti saamaan sen ihan vituralleen. sit ku ma lahin ulos tutkii kaupunkia, ni oli aikamoinen shokki naha se koirien maara! ma nain 5 paivassa jos en tuhansia, ni ainaki satoja koiria. ne oli osa ketjuilla maassa kiinni, ja toiset oli ihan vapaana, ja jolkotteli mua vastaan kaduilla. etukateen mua varotettiin, et niihin ei kannata koskea, koska ne ei oo tottunu sellaseen. onneks varotti, koska ma oisin muuten menny varmaan laappimaan niista jokaista. hirvee aani niista koirista lahti. missa tahansa siella oli ni kuulu kauhee ulina. ilulissatissa oli vahan kylmempi ku nuukissa, se on jotain 500 kilsaa pohjoseen taalta. mut emma silti ois talvitakkia tarttenu, kuuma siina vaan tuli. jotain -10 - -5 astetta siella oli koko viikon. tiistaina ma menin koiravaljakkoajelulle!!! se oli helposti elamani paras kokemus! sellanen 22-vuotias (ma arvioin ite eka et se on noin 35-40, mut se sano olevansa 22, emma osaa arvioida kenenkaan ikaa nakojaan…) poika oli mun kanssa siina. siis se oli paikallinen inuiitti, me oltiin kahestaan siina reen (vai mika lie onkaan) paalla. sita veti 11 koiraa. ihan alyton se reissu oli. me mentiin tolkuttomia rinteita ylos ja alas. osa niist maista oli yhta jyrkkia ku laskettelurinteet! varmaan rankin duuni maalmassa silla jatkalla! pahimmat maet se kaveli vieressa ku ma istuin siina kelkassa, ja kaikist pahimman maen se autto koiria tyontamalla mua siina kelkassa makea ylos. sit ku oltiin melkeen tunti menty pitkin poikin vuoria me tultiin taukopaikalle. koirat ties heti missa mennaan ja ne meni lumihankeen maate, eika liikkunu mihinkaan ennen ku se omistaja laitto ne takas kelkkaan kiinni. siella sit hengattiin jotain vartin verran ja kateltiin maisemia. varmaan hianoimmat maisemat ikina. oltiin ylhaalla sellasella vuorella ja sielt naky meri ja jaavuoret. nuuk ei oo yhtaan sellanen ku ma kuvittelin et gronlanti olis, mut toi mesta oli just sellanen talven ihmemaa, mita ma odotin. harmi, et useimmat ihmiset ei ikina tuu nakee mitaan noin hianoa. mul on kuvia sielta, mut ei niista kuvista nay yhtaan, miten makeeta siella oikeesti oli. ainoo, mika ei ollu niin kivaa tolla retkella oli haju. koko saatanan kaupunki haisee ihan paskalle. siel on nii paljon koiran paskaa joka puolella, et sellanen kiva pieni dunkkis tuntuu ihan joka paikassa. sielta retkelta ma sit ihan onnessani lahin taas tutkimaan kaupunkia ja kavin lounaalla. ma en tajuu miten talla saarella kaikki saatanan ihmiset syo hampurilaisensa haarukalla ja veitsella. ma vedan ne ihan reippaasti kasin, mut kaikki duunarit ja kaikki syo sivistyneesti haarukalla ja veitsella. ihan kummaa sakkia. mun kamera tosiaan syo paljon pattereita, ni yritin kayda sit ostamassa uudet patterit (joo, mul on ladattavia pattereita, mut ne kestaa kamerassa viela vahemman aikaa ku normi patterit) siihen. paikallisesta sahkokaupasta ei saa pattereita. tai sai joo 3 aan pattereita, mut ei normi sormipattereita. onneks postissa myytiin niita. tosin ne oli menny vuos sit vanhaks. illalla ma kuuntelin radiota kampilla. nuukissa kaikki on kakskielista, mut siella tuli kaikki vaan gronlanniks. ma olin tosi yllattyny, ku tajusin vahan jotain sielta sun taalta. ne haastatteli jotain naista, ja kyseli sen suhtautumista tanskan kieleen (ja tanskan kieli ei oo gronlanniks mikaan dansk tai danish tai mitaan vaan hianosti qallunaatut). kuulemma sen pennut oppii tanskan jo paivakodissa, mika oli sen mielesta hyva juttu. ma olin jotenki tosi innoissani, et ymmarsin siita yhtaan mitaan!! kaupassa olin myos yllattyny ku loysin laktoositonta maitoa. uhtia seki oli, mut pystyin vetaa sita hyvalla omallatunnolla. kavin sit illalla syomassa paikallisen hotellin ravintolassa. siel on kuulemma thaimaalaisia kokkeja, ni otin sit sweet and sour -kalaa. helvetin hyvaa se oli, mut oli vahan kumma juttu ku yritin sita sit maksaa. kuulemma se makso 140 kruunua (noin 2 kymppia). kysyin sit voiks kortilla maksaa. kuullemma voi, mut siihen tulee paalle 5.75 prossaa hintaa. okei. kysyin sit, et paljon se sit on. tytto kaivo laskimen, ja varmaan 5 minsaa pohti, miten se lasketaan kunnes se onnessaan ilmotti mulle, et hinta on sillon 678 kruunua (noin 100 euroa). yritin kysella, et miten se sellaseen tulokseen paaty, mut ei mitaan tietoa, ja vaitti vaan, et kyl se on ton verran. sanoin sit maksavani kateisella. annoin sille 200 kruunua, ja se toi mulle takas 80 kruunua. paljonkohan ton hotellin kirjanpito heittaa tollasen einsteinin takia?????? no eniveis, keskiviikkona ma menin laivaretkelle. meit oli siella mina, kaks vanhempaa (tanskalaista?) ukkoa ja (tanskalainen?) perhe, mis oli noin 3-kymppiset vanhemmat ja ehka 5-vuotias poika ja 3-vuotias tytto. kelasin eka, et tosi jee, meen sinne seikkailee vanhusten ja lasten kanssa, varmaan ihan perseesta. mut onneks ne pennut oli tosi harmittomia, ja koko retki oli helvetin upee! me seilattiin siella ihan jaavuorten keskella ja tuli ihan titanic mieleen. ne kaivo sinne laivalle meresta jaavuoren palasia, ja me syotiin niita. ma tiesin, et ne on makeeta vetta, mut olin silti yllattyny, ku ei niissa ollenkaan maistunu suola. ma otin vaikka kuinka paljon kuvia, ja olin aika yllattyny ku ne onnistu niinki hyvin, koska siel oli niin kirkasta, et ma en siit ruudulta nahny yhtaan mitaan, sohin kameralla sit vaan sinne sun tanne ja toivoin, et niist tulee jotain. toi laivaretki oli kyl niin helvetin mahtava, ettei mitaan rajaa. se kesti 2 ja puol tuntia. myos toi on sellanen, mita ei kylla paase ihan jokainen kokemaan. ei sita voi ees kuvailla, miten mahtava fiilis siella oli purjehtia. tai no ei me mitaan purjehdittu, kyl se ihan moottorilla toimi. seuraavana aamuna ne tyypit siella kampilla oli jarjestany mulle aamiaisen poydalle. sano vaan, et syo ku heraat, ne on duunissa. ma sit puol 1 iltapaivalla raahauduin keittioon syomaan. eikohan ne sit just silloin tullu duunista lounastauolle. oli vahan vaikee tunnelma istua siina ja yrittaa keskustella jarkevia, ku ei oikeen tienny mista puhua. huomasin muuten siella reissussa, et mul alko tulla koti-ikava. ei suomeen vaan nuukiin. nyt vasta ma oon tajunnu, miten ma oon alkanu pitaa nuukia ihan kotina. siella ilulissatissa tuli ihan turistifiilis. no joo ma olin turisti, mut siis en siina mielessa, et oisin ykskaks lentany suomesta pariks paivaks sinne, ja sit takas suomeen. ma yritin kaikille painottaa, et ma asun nuukissa, enka siis nainollen oo ihan niin turisti ku ne luulee. =) torstaina aamulla mulle soitettiin nuukista. sahkomiehet oli loytany mun kiljun sielta pannuhuoneesta, ja ne kerto mulle, et se on laitonta gronlannissa. onneks se aija puhu niin epaselvasti, et se joutu toistaa oikeestaan kaiken, ja ma ehin silla aikaa miettii, mita ma sanon. sain ma sen vakuuttuneeks siita, et se on suomalainen traditio, mita suomessa juo myos lapset, ja nainollen se on ihan ok teha sita. yritin sille kuvailla parhaani mukaan simaa, vaikken ma ees ite tieda, mita sima on. lupasin maanantaina menna valasemaan niita paremmin siita, mita se on, ja toivon mukaan ma saan niilta (kirjallisen) luvan teha sita myos jatkossa. =) avi ilmotti myos kayneensa maistamassa sita, ja nyt siina ei enaa maistu sokeri. eli nyt se on vihdoin valmista. heikki tuo lapon ja jonkun mittarin mukanaan maanantaina, ni voidaan sit pullottaa se. mutta joo torstaina mulla ei ollu mitaan suunniteltua tekemista ilulissatissa. ma lahin sit kavelee sinne sun tanne. tolkuttomia makia siina kaupungissa kyl on! kunnon urheiluu se oli! kavin eka kattoo paikallisen kirkon, mut sisaan sinne ei paassy. joten luin jotain tunnin verran siina kirkon edessa penkilla kirjaa ja kattelin maisemia. siita sit menin 4 maissa jonkun hotellin baariin heti ku se aukes ja lueskelin siella sita kirjaa pari tuntia. siita menin syomaan johonki pikaruokamestaan. tilasin sweet and sour -kanaa. hyvaa se oli, mut aika erikoinen annos. tai siis siin oli kylla kaikki vihannekset ja hedelmat laitettu, mita vaan oli loytyny. muun muassa herkkukurkkua, kirsikoita ja persikkaa normi herneiden ja paprikoiden sun muiden lisaks. ne tyypit kutsu mut niiden kans syomaan illallista, mut emma jotenki uskaltanu menna, ni sanoin, et olin suunnitellu muuta. ois pitany menna, ma kuulin illalla, et se nainen on kokki. illalla 9 maissa ne tuli koputtelee mun oveen ja kysy jos ma tuun hengaa niiden kans. perjantai on joku ihme bededag, joku uskonnollinen paiva tai jotain, ni niil oli vapaata duunista. ma vedin limua, ja ne joi kaljaa, ja me juteltiin johki 12 asti. se mies osas vahan englantia, ja se nainen ymmars siita vahan, mut aika outoi keskustelui me kyl kaytiin. se nainen puhu mulle isoks osaks gronlantia (joo, en tajunnu just mitaan, mut kyl ma onnistuin vastaa sille valilla jopa gronlanniks. sanoin varmaan kaikki asiat, mita ma osaan gronlanniks sanoa sen 3 tunnin aikana), ja sit myos tanskaa. se mies yritti puhua englantia, mut emma tajunnu sen englannista hevon vittua. ma tajusin niiden tanskaa ihan hyvin, mut ma oon kauheen huono ite puhuu sita. kyl ma suurimman osan keskustelua tanskaks niille puhuin, koska heti ku ma vaihdoin englantiin, ni neki yritti puhua mulle takas englantia, enka ma tajunnu taas mitaan. helpoin ois ollu, et ma oisin puhunu englantia, koska ne tajus kyl ihan hyvin, ja ne ois puhunu tanskaa, mut yrita sita nyt sit niille selittaa. joten ihan yhta sillisalaattia koko puhe. aikasemmin ma olin puhunu sen koiraukon kanssa kans pelkkaa tanskaa, ja muutenki ne ei puhunu yhtaan niin hyvin englantia siella ku nuukissa, ni kyl ma koko aika tanskalla menin. se nainen sit useempaan otteeseen ihmetteli sita, ku ma oon niin kaunis. =) mun ihana kamera on ihan outo. tai siis paaosin se toimii ihan hyvin, mut kaks kertaa se on tehny sen, et se ilmottaa, et muistikortti pitaa nollata ja samalla siita katoo kaikki otetut kuvat. ma otin kuvan niista hansista ja monasta (ne talon asukkaat), ja kamera ilmotti, et kuva on vaarassa formaatissa tai jotain. menin sit ihan paniikkiin, et ei kai se taas tyhjenna koko muistia. mul oli niin paljon kuvia ilulissatista, et oisin lyony itteani, jos ne ois kaikki kadonnu. en sit uskaltanu ottaa enempaa kuvia silla, ettei ne katois. se hans oli sit tosi kiva, ja otti niista mulle kuvan niiden kameralla, ja kavi printtaa sen mulle. nyt ku laitoin noi kuvat nettiin, ni kyl se nakojaan oli ottanu munki kameralla sen kuvan, eli nyt mul on kaks melko samanlaista kuvaa niista. niilla on kuulemma ollu 13 vuoden ajan vieraita niiden talossa, joka puolelta maapalloa. kaiken maailman etelakorealaisia ja suomalaisia ja kaikkee niilla oli ollu. ku ma menin puolenyon aikaan mun huoneeseen ni olin saanu viesteja seka pamilta etta avilta. pam kyseli innoissaan, et monelta ma tuun pois sielta, ja avi kerto, et se kilju taitaa olla valmista, ja kyseli, et koska oon tulossa pois. tuli kyl ihan kiva fiilis, et ne molemmat odottaa jo mua takasin. =) lento takas suju kans ilman ongelmia. samaa reittia tultiin sisimiutin kautta. nyt oli sen verran pilvia matkalla, et en nahny just mitaan muuta ku valkosta ulkoota. meit oli paljon vahemman siina koneessa, ni ma sain kaks tuolia, ja pystyin istuu jalat tuolilla. me laskeuduttiin klo 18.15, ja ma tiesin, et noi 18.25 tulee dosa. onneks ma sain melkeen ekana matkalaukun ja juoksin dosapysakille. ehin ihan hyvin dosaan. sinne tuli myos kaks ruotsalaista, sellaset 30-vuotiaat mies ja nainen, ja ne sit multa tuli kyselee ohjeita, missa mikaki on. ma en tajuu, miten ma olin koko viikon puhunu lahes pelkkaa tanskaa, ja sit iski ujois, ku ois pitany ruotsia puhua, ja vaihdoin englantiin. neuvoin niille sit, missa siella on baareja ja kauppoja, ja neuvoin ne niiden hostellille. tuli aika siisti fiilis siita, et ma osasin neuvoa niita. ei ollu enaa ollenkaan niin turistifiilis. =) sain viel illalla purettua kaikki kamat. kavin myos ite maistamassa sita kiljua. joo, kyl se taitaa valmista olla. ihan kasittamatonta muuten, et olin poissa 5 paivaa, ja sina aikana taalta on sulanu melkeen kaikki lumet pois! nyt taal on vaan harmaata. harmi, ettei heikki paase nakemaan gronlantilaista talvea. kuulemma sita ei haittaa, mua se tulee tanne kattomaan!! mista noin ihania tyyppeja loytaa??!!?? se on valmis maksamaan yli 1300 euroa ja matkustamaan maailman aariin, vaikkei se tykkaa siita ollenkaan, ja se on jannittaa kauheesti miten se parjaa lentokentilla, nahdakseen mut!!!!!!!! kavin tanaan ostamassa sille peiton ja 2 tyynya, tulee halvemmaks ostaa ne ku vuokrata ne mun vuokraisannalta. loysin meian olkkarista ylimaarasen sangyn, roudaan sen illalla mun huoneeseen, ni sit pitais olla kaikki valmiina. oli elamani paras reissu, ja nyt ma odotan innolla heikin tuloa tanne. loistava fiilis! =)