JARI KOTIMÄKI. Kaupunginvaltuutettu, kh:n jäsen

Viimeinen kampanjapäivä lauantai 17.3.2007: ” Sinäkö se olet?”

Lauantai oli se viimeinen kampanjapäivä. Aamusta alkoi puhuminen ja ihmisten jututtaminen Loordiaukiolla. Klo 11 aikoihin alkoi aukiolla olla jo melkoinen vilske. Telttoja pystyttivät ainakin Lapin Radio, Vasemmistoliitto ja Keskusta. Vihreillä oli koju ja taisi jokin majapaikka olla demareillakin.

Huh huh hässäkkää. Kun tori alkoi olla ihmisiä tungokseen saakka, vetäydyin Rovakadun puolelle. Mirja jäi ihmistungokseen samoin kun upealla tavalla vaalityötä tehneet Jaakko, Kari, Saara, Jarmo… Ketä heitä taas olikaan eilen mukana – en edes tiedä tarkkaan. Kohtasin ihmisiä Rovakadun puolella ilman mekastusta ja tungosta. Kerta toisensa jälkeen kuulin että ”Sinäkö se olet? Se televisiomainoksen halonhakkaaja”. Minä se olen, niin sain vastata. On kuulemma ainoa Lapin ehdokkaiden mainos jossa tehdään oikeaa työtä…

Nuoret olivat taas lauantaina tiukkoja kysymyksissään. Heillä oli aikaa kysyä  ja myöskin kuunnella opintorahasta, toimeentulosta ja yhteiskunnan suojaverkosta. Väliin kävin aukion puolella tungoksessa vaaliteltalla ja Lapin Radion haastattelussa. Ja taas takaisin rauhallisemmalle puolelle Sampo-keskusta. Päivä meni sukkelaan.

Kolmen maissa lähdimme Mirjan kanssa kotiin. Pikaisesti ruoan syötyämme lähdimme takaisin kaupunkiin. Nyt menimme puolestaan Citymarketille esitteitä jakamaan. Taas tapasimme paljon ihmisiä. Kai sellainen 150 kontaktia yhteensä. Samaan aikaan Alina lopetteli kotona tekstiviestikampanjaa. Kotiin tulimme 18.30 aikaan. Illalla myöhään käväsin vielä lähipizzeriassa ja Iloisessa Ilveksessä. Ja kotiin puolelta öin kävellessä niukasti vaalipäivän puolella (18.3) jaoin viimeiset 30 esitettä. Vaalityö on tehty.  Odottelemme tulosta…

Jari

Jalat ovat kovin levottomat. Mieli kyllä hyrisee ihan leppeästi. Seisominen tuntitolkulla ei ole jaloille lysti. Mutta kauppakeskuksissa ja työpaikoilla tehdään ”jalkapelissä” sitä viimeistä rutistusta vaalityössä.

Torstaina oli kunnallisjärjestön riistasoppapäivä. Työttömät ry:n soppatykin mukana olin ensin Loordiaukiolla. Sitten mentiin Korkalovaaraan ja lopuksi vielä Ounasrinteelle. Hyvää oli soppa ja paljon sitä menikin.

Tapasin monta äänestäjääni. Korkalovaarassa sain halata erityisen monta kertaa. Olen nimittäin ottanut tavaksi kiittää luottamuksesta halaamalla tai kättelemällä. Kyselin taas motiiveja minua äänestäneiltä. Mainokset olivat purreet, erityisesti televisiomainos jossa sanon että ”pidetään Lappi lämpimänä”. Kuulemma lakimieheen voi luottaa silloin kun se edustaa Vasemmistoliittoa. Samoin olivat tapaamani ihmiset arvioineet päättäväiseksi toimintaani kaupunginhallituksessa. Ja tietenkin lukuisat kirjoitukseni Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa olivat tulleet tutuksi ihmisille oikeinkin hyvin.

Nuoret ihastuttavat. He eivät halua kuulla poliittista liturgiaa ja kapulakieltä. He kysyvät kerta toisensa jälkeen että miksi? Mitä varten? Oletko varma? Nuoret äidit ovat myös tiukkoja kysymyksissään. Hekään eivät tyydy helppoon pintapoliittiseen pulinaan vaan vaativat perusteluja. Olen luvannut heille että pyrin omalta osaltani siihen että äitiyden kustannuksia ja perhevapaiden kustannuksia vyörytettäisiin muillekin kuin juuri sille joka äidin työllistää. Idea on että koko laaja työnantajien joukko osallistuisi perhevapaiden kustantamiseen. Se vähentäisi nuorten naisten työsyrjintää.

Lapsilisän pienuus myös vaivaa nuoria perheitä. Ei sadalla eurolla paljoa pysty kustantamaan. Kaksosten äiti taisi sanoa että toisesta lapsesta lisäys on vain +10 euroa joten ei tämä yhteiskunta ainakaan tässä asiassa ole erityisen lapsiystävällinen. Lapset ovat ihania. Joka ikinen kerta kun lapset ovat äitinsä tai isänsä kanssa pysähtyneet juttelemaan on lämmin tunne tullut mieleeni. Lapset ovat lahja.

Edessä on lauantai 17.3.2007. Viimeinen kampanjapäivä. Kuinka mahtaa vaaleissa käydä? Mirja huikkasi äsken tuolta takaani että kaktus kukkii – se on vaalivoiton merkki. Saapas nähdä. Ensimmäinen vaalivoitto on eräällä tavalla jos saavutettu. Olemme tehneet upealla tavalla vaalityötä. Porukka on ollut sanalla sanoen upeaa väkeä. Vaalityöhön sitoutunutta. Sen he tekevät taatusti myös viimeisenä kampanjapäivänä.

Jari

Torilla ja ohikiitäviä ihmisiä puhuttamassa…14.3.2007

Alkuviikko on mennyt seistessä ja puhuessa. Loordiaukiolla olen tavannut satoja ja taas satoja ihmisiä. Nyt keskiviikkona kun ennakkoäänet on annettu, vaalityö on muuttanut muotoaan. Yhä useampi sanoo jo äänestäneensä. Mutta moni sanoo päättäväisesti jatkavansa harkintaa sunnuntaihin 18.3 asti.

Nuoret ovat ilahduttaneet. He kysyvät mielipiteideni perään. Miksi? Oletko varma? Onko se oikein?… Olen hyvin luottavainen demokratian toimivuuteen. Uusi polvi tietää mitä haluaa. Kävin muuten tänään Kolpeneella. Vammaistyön ammattilaiset viettivät Sirkan Saulin syntymäpäivää ja olin siis mukana. On hauska tavata entisiä työkavereita. Lämmöllä muistellaan puolin ja toisin.

Sunnuntaina loskakelissä Kemijärvelle

Sunnuntai on lepopäivä. Mutta ei se ole lepopäivä vaaliehdokkaalle. Ohjelmaan oli merkitty Kemijärven kaupungintalo. Siellä vaalipaneeli jossa ehdokkaita laidasta laitaan. Vasemman laidan ehdokkaat Mustajärvi ja Kotimäki. Kyytimeiehksi asettui tällä kertaa Pyhäjärven Kari. Esitteitä haettiin Portin Jaskalta Ounasvaaralta ja sitten matka alkoi. Tuttu tie sillä istuin vuoden 1996 ajan käräjiä Kemijärvellä.

Paikalla oli jo mukavasti väkeä. Joukossa hyvä ystävä ja työkaveri käräjäoikeudesta. Ja oli tuttuja muitakin. Tarkkana seurasivat he puhetta ja asioiden esitystapaa. Tiukkojen kysymysten kanssa pian meni parituntinen. Keskustelu oli leppeää ja ehdokkaiden vaaliväsymyksestä oli merkkejä. Vuotos ei noussut keskusteluun, mutta metsien lisäsuojelun paineet kantautuivat myös meille paneelin vastaajille. Oli aika lailla yksimielinen käsitys että puuhuollon katketessa suojeluun tai Venäjän tulliin, olisivat työpaikat vaarassa. Metsäteollisuuden 2500 työpaikkaa Lapissa voidaan laskea työllistävän 12.000 - 14.000 lappilaista. Siksi vastaus lisäsuojelulle oli EI.

Paluumatka Rovaniemelle meni savuporoa syödessä. Kari tarjosi. Sanoi että ei tarvitse maksaa ennen kuin vasta olen kansanedustaja. Saapa nähdä milloin tulee savuporo maksettavaksi. Olipa muuten loistoevästä. Ainoa haitta että liikaa (4,2%) suolaa oli laitettu pohjoisen herkkuruuan lisukkeeksi. Kotimatkalla kuulin että saamme vieraita. Savukosken ystävämme tulevat yöksi. Onpa mukava juttu.

Jari

Lauantain huumaa 10.3.2007  

Lauantai on ”kotiseutupäivä” - ei siis kaupungista tällä kertaa maakuntaan. Aloitimme Jarmon tomistolla “käskynjaolla”. Sovimme porukalla esitteiden jaosta eri puolilla kaupunkia. Itse menin teltalle Loordiaukiolle. Siinä se meni muutama tunti esitteitä jakaessa. Ja palautetta kuullessa. Monta tapasin sellaista jotka sanoivat äänestäneensä minua. Eräs tapaamani rouva muisteli kolumnia jonka kirjoitin muutama vuosi sitten itsemurhan tehneen tilanteesta. Se juttu on kuulemma kopiona vielä kulussa.   

Keskustelin rouvan kanssa ja niin se vaan itku tuli kuullessani erästä tarinaa. Mieleeni tuli se että erilaiset vertaisryhmät ovat tärkeitä. Sydänlasten vanhemmat virkistyvät yhdessä. Itsemurhan tehneiden omaisille yhteiset tapaamiset ovat tärkeitä. Samoin Tukinainen antaa tukea raiskausten uhreille. Toisen kerran herkistyin kun eräs henkilö kertoi minulle mitä tarkoittaa käytännössä elää 700 eurolla kuussa. Kurja tilanne rehelliselle. Tuo rouva myönsi että ruoastakin joutuu tinkimään. Koetin auttaa käytännön tavalla edes yhdeksi päivksi.   

Saattoi väsymyskin herkistää kyyneliin. Yöunet ovat jääneet lyhyeksi ja se tuntuu. Huomenna on Kemijärven reissu mutta sitten kulkeminen vähenee. Ensi viikolla nimittäin tähtään yksittäisiin ihmisten tapaamisiin. Sillä vielä on paljon ääniä antamatta. Vaalit jatkuvat vielä viikon.  

Kiiruhdin sitten Oppipoikaan jossa oli lauantain vaalipaneeli Suomen turvallisuuspolitiikasta. Tilaisuuden avasi Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro. Paikallista toimintaa edusti Lapin piirijärjestön puheenjohtaja Tuula Sykko. Paneeli oli hyvin samanmielinen. Natolle ei kukaan halunnut sanoa kyllä. Itse muistutin että en ole antanut valaani Sotilasliitolle. Ja kuten Matinpuro korosti, Nato on ydinasearsenaaliin perustuva järjestö. Emme tarvitse ydinaseita maaperällemme. Paneelista kotiin ja päiväunille.  

Jari 

Perjantaina 9.3.2007:  Sodankylä ja Kemijärvi
Kova viikko takana. Mutta vielä kulkua riittää. Lähtö Sodankylään tapahtui Loordiaukion kautta. Siellä vaaliteltalla puhuimme ja jaoimme esitteitä. Mukava oli tavata tuttuja ja sellaisia jotka sanoivat minut tuntevansa. Pari tuntia meni nopeasti. Puolen päivän aikaan lähdimme Sodankylään. Veli-Matti Karppinen kuskasi tällä kertaa. Ajettiin ensin Tähtelään jossa pikaisesti jaoin esitteitä ja juttelin Aulamon Osmon ja     kanssa. Osmo esitteli pienoismallin jossa se kuuluisa Comos. Se jota olin itsekin puuhaamassa noin 8 vuotta sitten.
Torilla oli jo kahvit valmiina nuotion kanssa. Tuttuja taas paljon paikalla. Se olikin jo neljäs vaalitilaisuus Sodankylässä. Kouluasiat puhutti. Ja monien eläkeläisten heikentynyt asema. Kertoivat tutut uutisia myös kunnantalolta. Olipa mukava porista. Sen panin merkille että moni oli jo äänestänyt ennakkoon.
Sitten Kemijärvelle Inkerin vaalipirssissä. Matkalla puhuttiin myös piirin puheenjohtaja-asiasta. Samaa näkemystä ei löytynyt mutta hyvä oli keskustella. Kemijärvelle tultiin hyvissä ajoin ennen iltajuhlaa. Pian tupaan tuli väkeä. Varttunutta väkeä enimmäkseen. Tarkkoja kuuntelijoita siis. Pikkarainen oli antanut kaikille ehdokkaille runon lausuttavaksi. Ja muutakin kulttuuria oli. Musiikkia oikein oreksterien kanssa. Ja Rösölänperän ruppanat näyttelivät urheilusta innostunutta väkeä. Poliittinen anti jäi loppuiltaan. Hyvä oli sekin osuus. Kotiin jatkoin Keräsen Pertin ja Salmen kyydissä

Torstai toivoa täynnä… (8.3.2007)

Vauhti kiihtyy. Sanoja olisi mutta ei ehdi pitkään kirjoittamaan. Torstaina lähdimme jo aamusta Tornioon. Kuskina Veli-Matti Karppinen. Vaalityötä punnertava Jaakko Huttunen apukuskina. Keli muuttui loskaksi Tornioon tullessa. Mutta torilla oli talvinen tunnelma. Vasemmiston vaaliteltalle tulimme ensimmäisenä vaikka matkamme oli pisin. Ihmiset ottivat mielellään esitteen ja vaihtoivat ajatuksia. Moni kertoi nähneensä vaalimainoksen televisiosta. Päivä meni nopeasti.

Sitten Rovaniemelle legendaariseen Pistoon. Edessä oli lapin Kansan vaalitilaisuus. Ehdokkaita 10 joten olihan se melkoista kilpalaulantaa. Se tuli selväksi että Vuotoksen rakentaminen on monen muunkin mielestä tarpeen. Joki on syytä rakentaa loppuun kun se on aloitettukin. Ilta meni nopeasti.  Kotona vielä lenkkivaatteet päälle ja kävelylle. Huppeliin jätimme muutaman esitteen. Kotia nukkumaan…

Torstai toivoa täynnä. Siltä se tuntuu. Ihmisten antama palaute on rohkaisevaa. Kirjoitukseni ja kannanottoni eivät ole jääneet huomaamatta. Vielä ehtii vaikuttaa moneen äänestäjään hyvällä sanomalla…

Jari

Maanantaina Pello ja Kolari

Maanantaina suuntasimme Porinakerhoon Pelloon. Alina ajoi. Hän lupautui kuskiksi tällä kertaa. Matkalla tuntui oloni kuumeiselta. Flunssa vaivasi ikävällä tavalla. Mutta olo korjaantui jonkin verran Pelloon saavuttuamme. Kyllinkeitaalla tupa oli jo täysi kun pääsimme perille. Eläkeläisten puheenjohtaja Sirkka-Liisa Jokela otti vastaan. Mikko Ekorrekin tuli paikalle alustamaan eläkeläisten verotuksesta. Minun osa oli puhua perintöverotuksesta. Siitä se meni. Puhetta ja keskustelua. Myös saamen kielellä pellolaisen, enisen outakoskelaisen Aslak Palton kanssa. Oli mukava tilaisuus. Kerkesin vielä tervehtimään kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tuomo Waaraa. Apteekista Coldrexia ja matka pohjoiseen.

Äkäsjoensuussa menimme Hyttisen Johannan ja Eskon taloon. Hyttiset tarjosivat kotinsa vaalitilaisuutta varten. Olipahan ystävällinen ele heiltä. Talon poika Tero oli tullut Ylitorniolta. Ja yllättäen Utsjoen aikainen tuttu Tommi joka oli Utsjoen tullissa töissä. Nyt muistaakseni Torniossa. Muita kylän ihmisiä oli toki joiden nimiä en kaikkia saanut edes ylös. Mutta kyllä vaan tutusti puhuttiin sen jälkeen kun lopetin vaalipuheeni. Oli mukava kuulla Haapapuron Reijolta menneestäkin. Rautuvaara ja betonitehdas ovat olleet aikanaan todella isoja laitoksia. Nyt se toiminta on loppu. Mutta saapas nähdä jatkuuko kaivostyöt Ruotsin puolella rajaa. Ratakin on valmiina Suomen rannalle asti.

Illalla Kolarin kunnanvirastolle. Taas soitti Reino haitaria ja minä lauloin kaverina. Väkeä ei ollut paljoa mutta sitäkin kiinnostuneempia olivat ajatuksista. Haastoin pohdintaan hallitukseen menosta. Mielestäni Vasemmistoliiton tulee pyrkiä neuvottelupöytään. Nykyparlamentarismissa hallitusohjelmaan kirjatut linjaukset ja politiikkaohjelmat ovat ohjenuorana nelivuotiskaudelle. Oppositio ei voi äänestää asioita vaalien yli. Myös kehysbudjetointi on siirtänyt valtaa eduskunnalta hallitukselle. Sanoin että hallitusvastuu edellyttää tahtotilaa populismista vastuupolitiikan suuntaan. Hallitusta muodostettaessa kyse on neuvotteluista, joissa haetaan tuloksia sillä voimalla minkä kansa on vaaleissa antanut. Ennalta julistetut ehdot ja joko-tai –kannanotot eivät ole paras keino poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Yöksi ajoimme Äkäsjoensuuhun Hyttiselle.
Tiistaina Sodankylä ja Kittilä

Aamulla lähdimme Äkäsjoensuusta Sodankylän Vaalajärvelle. Matkalla soitin TE-keskukseen Terho Liikamaalle kysyen neuvoja pienyritysten rahoituskeinoista. Käsitin että TE-keskuksen maaseutuosastolle tuli isompi vapaus pienyritysten rahoittamiseen. Ja se tuli selväksi että TE-keskus aidosti hakee toimintamallia jossa pienyritys ei putoa kuoppaan rahoituskeinoja hakiessaan. Hommaa siis kootaan siten että toiminta olisi synkronissa rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Terho neuvoi että TE-keskuksen sivuilta löytyy hyvä Pia Sorvalin artikkeli.

Vaalajärvellä oli vaalitilaisuus Eeva ja Vilho Siirtolalla. Välitalon Sauli oli ehtinyt paikalle je ennen meitä. Pian tuli puhetta ja porinaa uusien vieraiden myötä. Olipahan mukava ensin puhua ja sitten oikein yhdessä pohtia. Kuntapolitiikkaakaan ei sivuutettu. Ja homekoulujen ongelmaa. Vuosittain tehtävät koulurakennusten kunto- ja turvallisuustarkastukset varmistaisivat mielestäni parhaiten että koulutilat täyttävät terveyden ja turvallisuuden vaatimukset. Tarkastukset tulisi säätää alueellisten pelastuslaitosten tehtäväksi. Sanoin myös että tarkastuksiin tulisi sisällyttää asianmukaiset sisäilmamittaukset, sillä koulut ovat päivittäinen oppimis- ja opiskelutila kymmenille tuhansille ihmisille.

Sitten Kittilään. Sodankylästä palattuani jaoin esitteitä Kittilässä Siwan edessä. Tuli ihan hyvää palautetta ihmisiltä. Esitteet kelpasivat. Yksi surullisempi tapaus jäi mieleeni. Eräs rouva ei ottanut esitettä. Hän sanoi ettei hän esitettä tarvitse. Ei kuulemma ole äänestänyt yli 20 vuoteen koska ei ole tyytyväinen asioiden hoitoon eduskunnassa. Sellaista se valitettavasti on. Kaikki eivät käsitä että asioiden hoitoon vaikuttaminen tapahtuu nimenomaan äänestämällä eikä ”nukkumalla”. Äänestäminen antaa myös ”purnausoikeuden”. On kai turhaa purnata jos omalla äänestysoikeudellaan ei ole pyrkinyt korjaamaan asioita.

Kittilän virastotalon pihalla Reino (Vaattovaara) jo odotteli Haitarin kanssa. Ovet olivat auki ja menimme sisälle. Paikalla oli viraston rakentaja. Tuttu tukimies ja ystäväni Sulo Toivanen. Kohta tuli perässä ihmisiä äänestämään. Ihan totta. Olivat menneet kalenterinpäivät heillä sekaisin. Mukava oli kuulla Reinon soittoa valtuustosalissa. Jäi arvoitukseksi kuinka moni kuulija jäi soitosta paitsi. Nimittäin illalla kuulin että ovet olivat olleet lukossa kun eräät tuttavat olivat pyrkineet tilaisuuteen. Harmittaa. Kai sähkölukko oli ovet sulkenut. Kuka tietää.

Jatkoimme illaksi Kaukoseen. Siellä ovien kanssa ei ollut vaikeuksia. Eikä muutenkaan. Mukava tilaisuus jälleen. Juttelimme vaalipuheeni jälkeen paljon verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Ja pienyrittäjyydestä. Siihen pienyrittäjyyteen pitää tukea löytyä koska yhden tai kahden henkilön yrittäjiä Lapissa on ja tarvitaan jatkossakin. Mutta vielä verotuksesta ja oikeudenmukaisuudesta. Liian moni jää tässä jaossa heikolle. Verotuksen alentajat ovat joskus liian sinisilmäisiä. Ei meillä ole palveluja ilman verotusta.

Kotimatkalla tyhjensin kännykän viestit. Televisiomainokseni oli nähty. Ja siitä oli muistettu viesteillä. Se mainoksen halonhakkuu kuulemma sopii lappilaiseen ajatteluun. Hyvä näin. Sillä mainos on itsestänikin aito ja oikeassa asiassa. Kotona klo 22 jälkeen. Alinalla tuli ajoa yli 600 kilometriä. Hyvin tyttö ajelee. Isä opetti opetusluvilla kuten ison siskonsa – mutta ansiot maltillisesta ajosta totta kai kuuluu hänelle itselleen.

Jari