14:19 Lauantaina, Helmikuun 23. 2008 @ hujanhajan
…voi löytää jotain niin arvokasta, että ei melkein uskalla hengittää. Jotain niin kaunista, että kyyneleet valuvat pelkästä ajatuksesta. Haluat pitää sen hetken sydämessäsi aina.
Olen saanut jotain arvokasta. Oikea Prinssi löysi tiensä minun valtakuntaani. Hän on tuhansien kilometrien päässä, mutta hän on enemmän konkreettinen minulle kuin monet ihmiset joita tapaan päivittäin. Hän ymmärtää mitä ajattelen, hän tuntee minut vaikka emme koskaan ole tavanneet. Hänen kirjeensä saavat sydämeni sykkimään aamuisin ja poskeni hehkumaan. Jokainen sana häneltä on kuin lämmin halaus. Hän kirjoittaa niin kauniisti elämästään ja meidän valtakunnasta. Hän ei kenties koskaan tule olemaan juuri se Prinssi Oikea joka vielä kymmenien vuosien päästä hymyilee minulle aamiaispöydän toiselta puolelta. Silti olen nyt jo ikuisesti kiitollinen siitä mitä olen hänen kanssaan saanut. Kiitos Oikea Prinssi, kiitos että olet tullut elämääni.
Pidän tämän tunteen mukanani aina.
Kategoriassa Prinssit | Ei kommentteja »
14:10 Lauantaina, Helmikuun 23. 2008 @ hujanhajan
Oikeat Prinsessat on tehty auringonsäteistä, sadepisaroista, pilvenhattaroista, kesäyön tuoksuista, lumihiutaleista, enkeleistä, pippureista, suklaasta, saippuakuplista, päiväunista, perhosista, hellepäivistä, ukkosmyrskyistä, kuohuvista koskista, pauhaavasta merestä.
Näitä aineksia kun oikealla tavalla sekoittelee ja hienosti käsittelee, saa Oikean Prinsessan. Sellaisen joka näyttää pieneltä mutta onkin täynnä pippuria ja kuohuvan kosken mahtia. Taikka sellaisen prinsessan joka näyttää suurelta ja pelottavalta, mutta onkin täynnä enkelien siipien kahinaa, auringonsäteitä ja pilvenhattaroita. Sitten on niitä prinsessoja jotka näyttävät olevan aina iloisia ja optimistisia, heidän sisällään on kuitenkin yleensä aimo annos sadepisaroita ja viipale pauhaavaa merta. Prinsessat jotka näyttävät haikeilta tai jopa surullisilta, ovat tietämättään täynnä kesäyön tuoksuja ja päiväunia.
Oikean Prinsessan voi välillä olla vaikeaa hillitä ominaisuuksiaan, välillä se pauhaava meri saa yliotteen ja silloin on parasta juosta karkuun. Tai ainakin laittaa pelastusliivit tiukasti kiinni. Joskus taas sadepisarat vievät voiton auringonsäteistä ja silloin paras tapa on laittaa kumisaappaat jalkaan ja avata sateenvarjo. Sateen jälkeen kuitenkin tulee aina aurinko ja ne kauniit pilvenhattarat. Silloin ei tarvitse muuta kuin nauttia siitä.
Oli tilanne mikä hyvänsä, Oikea Prinsessa tietää miten toimia. Hän pystyy taistelemaan pahaisia noitia vastaan ja käännyttämään huijariprinssejä portiltaan. Nämä taidot karttuvat tietenkin vain kokemuksen kautta, sehän on selvä. Ei kukaan ole valmis syntyessään.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
22:23 Maanantaina, Helmikuun 18. 2008 @ hujanhajan
Kääriydyn kuun säteisiin, sininen valo täytää huoneen. Maalaan ajatuksistani varjot seinille, katselen hiljaisuutta.
Sydämeni sykkii rauhallisesti, kuin tietäen, että pienikin liikahdus voi särkeä hetken. Tämän hiljaisen hetken jolloin siipeni aukeavat. Olen valmis yön vietäväksi.
Lennän.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
21:43 Perjantaina, Helmikuun 15. 2008 @ hujanhajan
Tähtitaivasta katsellessa tuntee olevansa pieni, tietää paikkansa maailmankaikkeudessa. Samalla ymmärtää kokonaisuuden, koko elämän.
Tähdet ovat kuin ihmisiä. Siellä täällä on tähtiä joiden valo näkyy vielä vaikka itse tähti on jo hävinnyt. Samalla lailla näkyy ihmisten jälki vielä kauan sen jälkeen kun sielu on siirtynyt ruumiista. Mietin isoäitiäni, hänestä tuli enkeli muutama vuosi sitten. Hänen valonsa palaa vielä voimakkaana, hänen sanansa kuuluvat puheissani, hänen neuvonsa näkyvät teoissani. Äitini on luonnollisesti myös voimakkaasti mukana tässä, sillä hänen silmissään näkyy isoäitini viisaus ja rakkaus. Kaunis, ihana enkelini.
Jos oikein tarkkaa katsoo, voi nähdä kuinka jossain uuden tähden valo saavuttaa meidän taivaankannen ja liittyy muiden tähtien joukkoon tekemään meille maailman kauneimman taulun. Elämän runokirja silmiemme edessä.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
21:23 Perjantaina, Helmikuun 15. 2008 @ hujanhajan
Kun sydämesi on pakahtumaisillaan rakkauden kaipuusta, tiedä silloin, että kutsu on jo lähtenyt. Kutsu johdatukselle. Sillä se ensimmäinen ajatus minkä sanot ääneen: “kaipaan rakkautta”, juuri se ensimmäinen ajatus avaa kaikki mahdollisuudet saada sitä mitä toivot.
On mahtavaa huomata kerta toisensa jälkeen kuinka palaset vain loksahtavat paikoilleen ja elämään tulee raikkaita värejä. Olet varmaan huomannut miten harmaalla voi olla satoja eri nyansseja. Tyydyt ehkä siihen koska se on helppoa. Uskalla päästää itsesi leijailemaan, anna unelmiesi virrata jokaisen solusi läpi. Anna energioiden nostaa ihokarvasi pystyyn. Hyppää tuntemattomaan!
Sieltä löytyy räiskyvää oranssia, hehkuvaa punaista, säihkyvän sinistä. Ime itseesi se uskomaton voima minkä saat kun seuraat unelmiasi. Kun kuuntelet sydäntäsi et koskaan voi olla väärässä. Se on intuitiota, johdatusta, oman sielun kunnioittamista. Jos haluat rakastaa, rakasta täysillä. Jos haluat itkeä, itke niinkuin et ole koskaan ennen itkenyt. Mutta älä koskaan tee vastoin itseäsi.
Jotkut ihmiset tietävät nämä asiat heti syntyessään, joidenkin täytyy kulkea läpi mustien metsien ja synkkien laaksojen löytääkseen itsensä. On ihmisiä jotka heräävät vasta elettyään suurimman osan elämästään, mutta se ei haittaa. Kaikilla meillä on siivet selässämme, vaatii vain tietynlaista herkkyyttä nähdä ne.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
23:26 Tiistaina, Helmikuun 12. 2008 @ hujanhajan
Työpöydälleni tuotiin tänään kimppu kukkia jossa oli mukana eräs kukkalaji jonka tuoksu vei minut syvälle muistojen maailmaan.
Sen päivän muistan kuin eilisen, olin silloin puhtaasti onnellinen. Asuin ihanassa vaaleanpunaisessa talossa rakkaan ihmisen kanssa. Talvi ja kevät taistelivat kiivaasti ja juuri sinä päivänä kevät voitti. Heräsin siihen, että aurinko lämmitti kasvojani. Avasin kaikki ikkunat ja annoin raikkaan ilman viedä talven muistot mennessään. Kävelin ympäri taloa katsellen miten luonto iloitsi tästä kevään voitosta. Linnut lentelivät sinne tänne laulaen iloisia sävelmiään. Naapurissa koira leikki isäntänsä kanssa ja molemmat olivat selvästi onnellisia. Jostain kaukaa kuului lasten iloinen nauru.
Kävelin kaupungilla ja katselin kuinka magnoliapuiden kukat olivat valmiita räjähtämään täyteen loistoonsa. Tiesin jo nyt miten kaunista se olisi, miten mahtavalta ne tuoksuisi. Katselin ihmisiä jotka olivat kerääntyneet torille tapaamaan tuttuja, ostamaan kenties vihanneksia sekä kukkia. Kevään merkit olivat selvät. Vanhojen mummojen ja pappojen silmäkulmaan nousivat hymyrypyt kun he kertoivat tarinoitaan siitä kuinka lunta piti kolata aina ovelta tielle asti. Ja kuinka pitkiä matkoja sai hiihtää kun kerrankin oli niin paljon lunta maassa. Ja kun pitäisi niitä kukkiakin istuttaa, onhan se kevätkin jo tullut. Niin ja kun se naapurin Elvirakin on saanut viidennen lapsenlapsen.
Soitin ystävilleni, kutsuin heidät illalliselle. Ostin vain parhaimpia ruoka-aineksia sekä kolme isoa kimppua kukkia. Olin onnellinen. Kun tulin kotiin, oli rakas ihmiseni ostanut minulle tulppaaneja. Ne olivat erikoisia, hyvin kauniin värisiä ja siellä mukana oli juuri nämä pienet vaaleat kukat joiden makea, huumaava tuoksu oli levinnyt koko taloon. Laitoimme yhdessä ruokaa, minä koristelin koko talon kukilla, vaaleilla sävyillä ja tuoksuilla. Ystävämme tulivat ja me kohotimme maljat uudelle keväälle, uudelle alulle ja ihmeelle joka on elämä.
Nämä pienet hetket, muistot menneiltä vuosilta. Tuoksut ja äänet. Tarinat ja ihmiset. Ne merkitsevät. Ne jäävät sieluun ja pysyvät siellä ainiaan. Ne ovat osa minua, sitä kuka minä olen nyt.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
11:37 Maanantaina, Helmikuun 11. 2008 @ hujanhajan
Ihana vapaapäivä! Paljon odotettu ja ansaittu vapaapäivä! Aamu alkoi mitä parhaimmin, sain aamukahvini sänkyyn (jouduin tosin itse sen tekemään ja tarjoilemaan), sain lukea päivän uutiset rauhassa ja sen jälkeen vain olla.
Ulkona on harmaata, mutta linnassani lentelee perhosia ja lintuja. Keijukaiset heittelevät ympäriinsä pieniä hyvän olon kipinöitä ja laulavat korkeilla sävelillä. Kuuntelen musiikkia joka saa minut voimaan hyvin, musiikkia joka korjaa kaikki pienet virheet mitä mielialassani saattaa olla.
Lähden ostamaan tuoreita tulppaaneja ikkunalleni ja käyn samalla katsomassa miltä tämä kaupunki näyttää näkötornista katsottuna.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
0:30 Sunnuntaina, Helmikuun 10. 2008 @ hujanhajan
Olen sanaton onnesta. Olen kiitollinen siitä, että jälleen kerran luottamalla intuitiooni olen päässyt hankalan tilanteen yli. Kello on puoli yksi yöllä ja valtakunnassani on kaikki hyvin.
Kiitos kuuluu äidilleni joka antoi neuvoja silloin kun itse en tiennyt miten päin olisin asiaa käsitellyt. Tänään, tasan kello 19.30 kaikki asiat loksahtivat paikoilleen. Nyt huominen ei enää paina, voin siis mennä nukkumaan hymyssä suin.
Jätän valon päälle tornini ovelle, jotta hyvät asiat löytävät luokseni vastaisuudessakin.
Hyvää yötä äiti. Hyvää yötä Prinssi Oikea. Hyvää yötä maailma.
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
11:04 Lauantaina, Helmikuun 9. 2008 @ hujanhajan
Eilen vietimme ihanan illan prinsessaystävieni kanssa, joimme ruusuteetä ja söimme pipareita missä oli suuren suuria suklaapaloja. Kynttilät paloivat ikkunalaudoilla ja hyvät henget olivat ympärillämme. Silmissä loistivat tähdet ja heleät naurut valaisivat jokaisen pimeän nurkan.
Puhuimme paljon. Asioista maan ja taivaan välillä. Pohdimme elämän tarkoitusta ja yhdessä yritimme ratkaista kiperiä pulmia. Totesimme, että vaatii paljon taitoa, optimistisuutta ja luottavaisuutta pystyäkseen näkemään metsän puilta. Pystyäkseen näkemään elämän kokonaisuutena, ei yksittäisinä tapahtumina. Optimaalinen tilanne on se, että pystyy elämään tässä hetkessä tiedostaen kuitenkin kokonaisuuden.
Tänään on minulla suuri ilta, paljon vastuuta. Olen varma että pärjään, mutta silti jännittää hieman. Ihan piirun verran vain. Perhoset lentelevät mahassa ja kruunu ei meinaa pysyä päässä. Ja mitä sitten jos vaikka epäonnistuisinkin tänään? Sehän on vain yksi ilta, yksi kerta. Eikä siinä oikeasti voi mitenkään pahasti epäonnistua, ja jos voi niin sitten nauran vain asialle ja itselleni. Otan opikseni sen minkä voin ja jatkan eteenpäin.
Otan mukaani runsaasti luottamusta, kopallisen rohkeutta, pisaran asennetta, paljon naurua ja loput silkkaa hymyä. Näillä eväillä pärjää aito ja oikea prinsessa!
Kategoriassa Elämästä yleensä | Ei kommentteja »
10:54 Perjantaina, Helmikuun 8. 2008 @ hujanhajan
Siskoni Prinsessa Tähtisilmä on maailman paras prinsessa! Oli asia mikä hyvänsä, hän löytää oikeat sanat ja antaa oikean perspektiivin asioille.
Olen ylpeä tästä mahtavasta henkilöstä joka osaa lukea minua, ymmärtää syvimmätkin tunteeni. Ei ole vaikeaa rakastaa ihmistä joka on kuin minä, mutta kuitenkin ihan erilainen, omalaatuinen persoona. Hän on pieni mutta vahva, vakava mutta optimistinen, herkkä ja lämmin. Hänellä on sisällään voima, mitä monikaan ei pysty ymmärtämään.
Tähtisilmä lähtee käymään maailmalla, todellisessa tulikokeessa. Tiedän, että hän tulee menestymään kaikessa mihin päänsä pistää, mutta koskaan ei ole pahitteeksi lähettää mukaan aimo annos rohkeutta ja onnea!
Kategoriassa Prinsessa Tähtisilmä | Ei kommentteja »