Hetken aikaa maailmamme oli yhteinen
21:26 Maanantaina, Maaliskuun 24. 2008 @ hujanhajan
Istut ikkunan vieressä siinä samassa kahvilassa missä aina käyt. Luet lehteä ja nautit kuumasta juomastasi. Välillä otat lusikan ja pyörittelet sitä sormissasi. Katselet ohi käveleviä ihmisiä, silmistäsi näen miten mietit juuri niiden ihmisten tarinaa, se on sinun tapasi. Nostat katseesi ylös siniseen taivaaseen ja hymyilet. Muistit ehkä jonkun mukavan asian.
Puhelimesi soi ja vastaat siihen aivan kuin olisit odottanut koko elämäsi juuri tätä puhelua. Rupeat säteilemään ja puhut nopeammin ja nopeammin. Tuntuu kuin olisit halunnut kertoa kaiken hänelle. Ilmeisesti tärkeä ihminen. Katselet ulos samalla jutellen, piirtelet lehden reunaan kuvioita, naurat. Olet selvästi onnellinen.
Hiuksesi kimaltelevat auringon säteiden leikkiessä niillä. Olet antanut partasi kasvaa, näytät runoilijalta ja maailmanvalloittajalta samaan aikaan. Päälläsi on luonnonvalkoinen paksu neule, olet tietoinen siitä kuinka kevätpäivät kauneudestaan huolimatta voivat olla silti vielä kylmiä. Ruskeat vakosamettihoususi ovat jo nähneet parhaat päivänsä, mutta sinun päälläsi ne kertovat eletystä elämästä. Hymysi on hämmentävän kaunis, silmiisi syttyy tuhannet tähdet ja silmänurkkiisi ilmestyvät rypyt muistuttavat siitä että sinä hymyilet ja naurat paljon.
Lopetat puhelun, juot loput juomastasi, taittelet lehden ja juuri kun olet kääntymässä nostaaksesi takin selkänojalta katseemme kohtaavat. Viivyt hetken sielussani, sydämessäni, silmissäni. Yhdessä katseessa miljoona salaisuutta. Otat takkisi, laitat sen päällesi. Toivotat tarjoilijalle hyvää kevään jatkoa ja avaat oven. Kahvilan täyttää kevään tuoksut, äänet ja lämpö. Aurinko kietoutuu ympärillesi astuessasi jalkakäytävälle. Seisot siinä hetken kuin hyvästelläksesi kahvilan ja kahvilassa istuvan naisen. Minut.
Avaan kirjani ja otan kynän käteeni tietämättä miten jatkaisin tarinaani. Selailen sivuja ja välistä putoaa viesti jonka kerran sain sinulta. Luen sen uudelleen ja uudelleen. Nostan viestin pöydällä palavan kynttilän päälle ja annan sen hiljaa palaa pois. Samalla päästän menneisyyteni menemään. On aika aloittaa uusi tarina uudelta sivulta.
On vain tämä hetki.