Lähempänä
10:58 Maanantaina, Maaliskuun 3. 2008 @ hujanhajan
Koski virtasi kylmänä ja mustana. Seisoin reunalla tuhansien ajatuksien kanssa. En ollut yksin, tunsin kuinka monet sielut vieläkin vaeltavat rantoja pitkin, ehkä vain vanhasta tottumuksesta. Koski virtaa aina. Välillä virtaus on pauhaavaa, se vie mukanaan kaiken, ei tunne rajoja. Toisinaan taas virtaus on hiljaista, sitä katsellessa rauhoittuu. Pyörteet leikkivät veden pinnassa tehden kauniita kuvioita, mutta silti virta jatkaa matkaansa. Aina.
Jäätävä viima otti mukaansa kyyneleeni sekoittaen ne virran vietäväksi. Kerroin virralle ajatukseni, huusin pahan oloni pauhujen sekaan, annoin kaiken tulla ulos sydämestäni.
*
Lunta sataa hiljalleen, kaupunki nukkuu. Seison kosken vieressä, huomaan virran rauhoittuneen. Hengitän syvään kylmän ilman täyttäen jokaisen soluni. Ilmassa on aavistus kevättä, sen tuoksun tunnistaa. Olen kaivannut sitä niin paljon.
*
Kävelen kaupungin läpi kohti huomista. Sillä elämä jatkuu, se vie meitä kuin pauhaava koski tai hiljaa liplattava virta. Mutta eteenpäin se vie. Aina.