Prinsessan salaisuudet

Työpöydälleni tuotiin tänään kimppu kukkia jossa oli mukana eräs kukkalaji jonka tuoksu vei minut syvälle muistojen maailmaan.

Sen päivän muistan kuin eilisen, olin silloin puhtaasti onnellinen. Asuin ihanassa vaaleanpunaisessa talossa rakkaan ihmisen kanssa. Talvi ja kevät taistelivat kiivaasti ja juuri sinä päivänä kevät voitti. Heräsin siihen, että aurinko lämmitti kasvojani. Avasin kaikki ikkunat ja annoin raikkaan ilman viedä talven muistot mennessään. Kävelin ympäri taloa katsellen miten luonto iloitsi tästä kevään voitosta. Linnut lentelivät sinne tänne laulaen iloisia sävelmiään. Naapurissa koira leikki isäntänsä kanssa ja molemmat olivat selvästi onnellisia. Jostain kaukaa kuului lasten iloinen nauru.

Kävelin kaupungilla ja katselin kuinka magnoliapuiden kukat olivat valmiita räjähtämään täyteen loistoonsa. Tiesin jo nyt miten kaunista se olisi, miten mahtavalta ne tuoksuisi. Katselin ihmisiä jotka olivat kerääntyneet torille tapaamaan tuttuja, ostamaan kenties vihanneksia sekä kukkia. Kevään merkit olivat selvät. Vanhojen mummojen ja pappojen silmäkulmaan nousivat hymyrypyt kun he kertoivat tarinoitaan siitä kuinka lunta piti kolata aina ovelta tielle asti. Ja kuinka pitkiä matkoja sai hiihtää kun kerrankin oli niin paljon lunta maassa. Ja kun pitäisi niitä kukkiakin istuttaa, onhan se kevätkin jo tullut. Niin ja kun se naapurin Elvirakin on saanut viidennen lapsenlapsen.

Soitin ystävilleni, kutsuin heidät illalliselle. Ostin vain parhaimpia ruoka-aineksia sekä kolme isoa kimppua kukkia. Olin onnellinen. Kun tulin kotiin, oli rakas ihmiseni ostanut minulle tulppaaneja. Ne olivat erikoisia, hyvin kauniin värisiä ja siellä mukana oli juuri nämä pienet vaaleat kukat joiden makea, huumaava tuoksu oli levinnyt koko taloon. Laitoimme yhdessä ruokaa, minä koristelin koko talon kukilla, vaaleilla sävyillä ja tuoksuilla. Ystävämme tulivat ja me kohotimme maljat uudelle keväälle, uudelle alulle ja ihmeelle joka on elämä.

Nämä pienet hetket, muistot menneiltä vuosilta. Tuoksut ja äänet. Tarinat ja ihmiset. Ne merkitsevät. Ne jäävät sieluun ja pysyvät siellä ainiaan. Ne ovat osa minua, sitä kuka minä olen nyt.