Henry Toivari

Olen tänään aikaisesta aamusta alkaen kuullut uutisia toriparkista päättämisen siirtämisestä hamaan tulevaisuuteen. Uutisissa kerrotaan Turun kaupunginhal- lituksen varapuheenjohtajan Seppo Lehtisen kanta, jonka mukaan uusi valtuusto ei kykene päättämään asiaa kuin aikaisintaan myöhään keväällä. Hän sanoo uutisten mukaan, että päättäminen voidaan siirtää jopa vuosilla. Näin siksi, että raken- taminen ei kuitenkaan alkaisi kuin vuosien kuluttua.

Vastoin näitä uutisia mielestäni toriparkkihanke tulisi haudata jo tällä valtuusto- kaudella. Mikäli näin ei käy tulee asiasta tehdä päätös kevään 2009 aikana ja toteuttaa neuvoa-antava kansanäänestys päätöksenteon pohjaksi. Pitkään jatkunut huopaaminen ja soutaminen Turun päätöksenteossa tulee siirtää historiaan.

SDP:n Turun kunnallisjärjestön puheenjohtaja Seppo Lehtinen kiistää Aamuset-lehden sivuilla allekirjoittaneen esittämän kritiikin ja samalla toteaa, että erilaisten mielipiteiden olemassaolo on ihan normaalia. Erilaisia mielipiteitä sallitaan puheissa, mutta luoja paratkoon niitä enemmälti esille nostamasta. Voin vakuuttaa, että kritiikkini mm. vaalitappion käsittelemättömyydestä ei ole vain yhden miehen purnausta, kuten Lehtinen toteaa.

Lehtinen leimaa allekirjoittaneen henkilöksi, joka vähintään joka neljäs vuosi ilmoittaa eroavansa ryhmästä, mikäli ei saa jotakin paikkaa. Tähänkään kapinaan ei ole missään vaiheessa liittynyt minkään paikan vaatimista kuten ei milloinkaan Lehtisen puheenjohtajakaudella. Tässä kohden Lehtisen lienee syytä katsoa peiliin vähän pidempäänkin. Erilaisten paikkojen haalijana Lehtinen itse on melkoinen mestari.

Mitä tulee ilmoitukseeni häpeästä olla sosialidemokraatti, on tuo Lehtisen väittämä paikkansa pitävä. Häpeän todella usein olla sosialidemokraatti turkulaisessa päätöksenteossa, jossa puolueen arvoja lyödään käytännössä rajusti korville ja toiminta on usein hyvin kyseenalaista. Enkä todellakaan ole tässä häpeässä ainoa sosialidemokraatti. Puheet ja teot lyövät toisiaan korville.

Meillä hävittyjen kunnallisvaalien jälkeen käytiin ison rapakon takana presidentin vaalit, joissa voittajaksi selviytyi demokraattisen puolueen edustaja. Tästä innoissaan pienessä Suomessa alettiin haikailla SDP – lyhenteen taakse nimeä: Suomen Demokraattinen Puolue. Minä en häpeä nykyistä nimeä. Kuitenkin SDP – lyhenne Turussa sopisi paremmin Suomen Despoottiselle Puolueelle.

Ps. Jään mielenkiinnolla odottamaan Seppo Lehtisen eläkepäiviä, jolloin hän julkaisee lupaustensa mukaisesti päiväkirjaansa pohjautuvat muistelmansa. Päiväkirja pitää sisällään olutsotkuista lähtien mm. toverien sanomisia ja uhkauksia. Lehtisen paljastukset tullevat olemaan bestseller.

(Despotismi eli despotia tarkoittaa hallintoa, jossa joko yksittäinen henkilö tai tiivis, suljettu ryhmä käyttää absoluuttista valtaa, hirmuvaltaa. Sanalla despootti tarkoitetaan yleensä tyrannia tai itsevaltiasta.)

Turun kaupunginvaltuusto käsitteli (10.11.) tulevan vuoden verotusta. Sdp halusi tuolloin kaupunginjohtaja Mikko Pukkiselta (kok) lisätietoja Turun talouden tasapainotuskeinoista seuraavan valtuuston kokoukseen (17.11.) mennessä. Sdp:n ryhmä kyseenalaisti vaatimuksellaan luottamuksen kaupunginjohtajaan.

Kaupunginjohtaja Pukkinen ei toimittanut luottamuksen säilyttämisen edellyttämiä lisäselvityksiä. Mitä tekivät demarit? Ryhmän puheenjohtaja Jarmo Rosenlöf kertoi kokouksen jälkeen demarien pettymyksestä UPD:n sivuilla: “Luottamus Pukkiseen ei ainakaan parantunut.” Jos käyttäisin jääkiekkomatseista tuttua vertailua pelaajien jaosta leijoniin ja lampaisiin, niin ensin oltiin niin pirun leijonaa ja sitten tosi lampaita.

Pukkinen ei parantanut luottamustaan, mutta menettikö sdp:n ryhmä uskotta- vuutensa?

Henkilökohtaisesti pidän kaupunginjohtajan uskottavuutta olemattomana. Hänellä on legioona alaisia, joiden myös pitäisi olla asiantuntijoita. Kaupunginjohtajan palkka on 13500 €:a kuukaudessa, eikä huono ole talousjohtajankaan palkka. Kyllä kaupungin pitäisi saada parempaa vastinetta rahoilleen. He itse kyseenalaistivat uskottavuutensa jokin aika sitten, kun he ostivat konsultilta uskottavuuttaan lähes 300 000 €:n edestä. Lehtitietojen mukaan konsultti hankittiin tukemaan kaupungin- ja talousjohtajan ajatuksia ja luomaan uskottavuutta mm. kaupunginvaltuutettuihin. Pidän lähes mahdottomana ajatusta ostetusta uskottavuudesta. Jos ei usko ja luota itseensä, kuinka muiden luottamus voisi olla mahdollista. Voihan toki luottamuskin olla sokeaa?

Tänään sunnuntaina kokoontuu demarien Turun kaupungin uusi valtuustoryhmä järjestäytymiskokoukseensa. Selkeää vaalitappiota ja siihen johtaneita syitä ei ole vielä analysoitu yhdessä ja avoimesti.  Ollaanko tehty yhdessä tai yksilöinä asioita väärin? Miksi ryhmä pieneni ja miksi joidenkin ehdokkaiden menestys oli mitä oli. Mitä voitaisiin oppia ja olisiko tarvetta muutoksiin? Ei tarvinne olla kummallinenkaan ennustaja veikatessaan neljän vuoden päähän vaalitappiota, mikäli jatkamme samoilla linjoilla kuin tähänkin asti.

Taustapeiliin katsottuna varmasti oma merkityksensä menestykseen oli valtuutettu Heikki Talvitien loikalla vasemmistoliittoon ja valtuutettu Kirsti Paasion osallistumattomuudella ryhmän työskentelyyn. Nämä kummatkin ovat voineet johtua ryhmän hajanaisuudesta ja erimielisyyksistä, joita oltaisiin voitu joukkueen  nimissä hoitaa vähemmillä vahigoilla. Menneestä pitää ottaa oppia. Mikäli nyt ei katsota yhtään ryhmän nimissä tätä päivää pidemmälle tulevaisuuteen, pelottaa!!! Tämän kirjoitin aamulla klo 08.00. Illalla kokouksen jälkeen toivon voivani luottaa enemmän tulevaisuuteen.

Nyt kello on 21.10. ja kokous on ohi. Kokous ei tuonut esille mitään uutta. Nyt tuntuu pelottavalta, että jatkamme lähes kaikilta osin samoilla linjoilla kuin ennenkin. Uuden valtuustoryhmän tulee lähteä muuttamaan linjaa ja sen neuvottelijoiden sitoutua siihen. Sd:n kunnallisjärjestö on päättänyt, että Turussa noudatetaan kunnallista parlamentarismia. Noudatettakoon vaan, mutta miksi sd:n olisi oltava mukana hallitussopimuksessa kokoomuksen kanssa noudattamassa sopimusta uskollisemmin kuin sopimuksen rikkojana suurin puolue kokoomus. Eikö oppositiossa oleminen ole mahdollista ja miksi ei olisi? Taloudellisen vastuunkannon puolestapuhujana kokoomus on suurin takinkääntäjä Turun politiikassa. Se nähtiin vaalien alla ja nähdään taas tulevan vuoden talousarviokäsittelyssä. Näyttöä on ja tulee tästä kaksinaamaisuudesta. Tällaisen politiikan apupuolueeksi ei sd:n tule ryhtyä Turussakaan. Hallitussopimus kokoomuksen kanssa tulevan valtuustokauden ajan ja toriparkki työn alla ennen 2011 takaavat demarien paikkaluvun Turun valtuustossa putoavan kolmanneksen lähelle kymmentä. Miksi tähän tulisi lähteä?