Henry Toivari

Olen tänään aikaisesta aamusta alkaen kuullut uutisia toriparkista päättämisen siirtämisestä hamaan tulevaisuuteen. Uutisissa kerrotaan Turun kaupunginhal- lituksen varapuheenjohtajan Seppo Lehtisen kanta, jonka mukaan uusi valtuusto ei kykene päättämään asiaa kuin aikaisintaan myöhään keväällä. Hän sanoo uutisten mukaan, että päättäminen voidaan siirtää jopa vuosilla. Näin siksi, että raken- taminen ei kuitenkaan alkaisi kuin vuosien kuluttua.

Vastoin näitä uutisia mielestäni toriparkkihanke tulisi haudata jo tällä valtuusto- kaudella. Mikäli näin ei käy tulee asiasta tehdä päätös kevään 2009 aikana ja toteuttaa neuvoa-antava kansanäänestys päätöksenteon pohjaksi. Pitkään jatkunut huopaaminen ja soutaminen Turun päätöksenteossa tulee siirtää historiaan.

SDP:n Turun kunnallisjärjestön puheenjohtaja Seppo Lehtinen kiistää Aamuset-lehden sivuilla allekirjoittaneen esittämän kritiikin ja samalla toteaa, että erilaisten mielipiteiden olemassaolo on ihan normaalia. Erilaisia mielipiteitä sallitaan puheissa, mutta luoja paratkoon niitä enemmälti esille nostamasta. Voin vakuuttaa, että kritiikkini mm. vaalitappion käsittelemättömyydestä ei ole vain yhden miehen purnausta, kuten Lehtinen toteaa.

Lehtinen leimaa allekirjoittaneen henkilöksi, joka vähintään joka neljäs vuosi ilmoittaa eroavansa ryhmästä, mikäli ei saa jotakin paikkaa. Tähänkään kapinaan ei ole missään vaiheessa liittynyt minkään paikan vaatimista kuten ei milloinkaan Lehtisen puheenjohtajakaudella. Tässä kohden Lehtisen lienee syytä katsoa peiliin vähän pidempäänkin. Erilaisten paikkojen haalijana Lehtinen itse on melkoinen mestari.

Mitä tulee ilmoitukseeni häpeästä olla sosialidemokraatti, on tuo Lehtisen väittämä paikkansa pitävä. Häpeän todella usein olla sosialidemokraatti turkulaisessa päätöksenteossa, jossa puolueen arvoja lyödään käytännössä rajusti korville ja toiminta on usein hyvin kyseenalaista. Enkä todellakaan ole tässä häpeässä ainoa sosialidemokraatti. Puheet ja teot lyövät toisiaan korville.

Meillä hävittyjen kunnallisvaalien jälkeen käytiin ison rapakon takana presidentin vaalit, joissa voittajaksi selviytyi demokraattisen puolueen edustaja. Tästä innoissaan pienessä Suomessa alettiin haikailla SDP – lyhenteen taakse nimeä: Suomen Demokraattinen Puolue. Minä en häpeä nykyistä nimeä. Kuitenkin SDP – lyhenne Turussa sopisi paremmin Suomen Despoottiselle Puolueelle.

Ps. Jään mielenkiinnolla odottamaan Seppo Lehtisen eläkepäiviä, jolloin hän julkaisee lupaustensa mukaisesti päiväkirjaansa pohjautuvat muistelmansa. Päiväkirja pitää sisällään olutsotkuista lähtien mm. toverien sanomisia ja uhkauksia. Lehtisen paljastukset tullevat olemaan bestseller.

(Despotismi eli despotia tarkoittaa hallintoa, jossa joko yksittäinen henkilö tai tiivis, suljettu ryhmä käyttää absoluuttista valtaa, hirmuvaltaa. Sanalla despootti tarkoitetaan yleensä tyrannia tai itsevaltiasta.)

Turun kaupunginvaltuusto käsitteli (10.11.) tulevan vuoden verotusta. Sdp halusi tuolloin kaupunginjohtaja Mikko Pukkiselta (kok) lisätietoja Turun talouden tasapainotuskeinoista seuraavan valtuuston kokoukseen (17.11.) mennessä. Sdp:n ryhmä kyseenalaisti vaatimuksellaan luottamuksen kaupunginjohtajaan.

Kaupunginjohtaja Pukkinen ei toimittanut luottamuksen säilyttämisen edellyttämiä lisäselvityksiä. Mitä tekivät demarit? Ryhmän puheenjohtaja Jarmo Rosenlöf kertoi kokouksen jälkeen demarien pettymyksestä UPD:n sivuilla: “Luottamus Pukkiseen ei ainakaan parantunut.” Jos käyttäisin jääkiekkomatseista tuttua vertailua pelaajien jaosta leijoniin ja lampaisiin, niin ensin oltiin niin pirun leijonaa ja sitten tosi lampaita.

Pukkinen ei parantanut luottamustaan, mutta menettikö sdp:n ryhmä uskotta- vuutensa?

Henkilökohtaisesti pidän kaupunginjohtajan uskottavuutta olemattomana. Hänellä on legioona alaisia, joiden myös pitäisi olla asiantuntijoita. Kaupunginjohtajan palkka on 13500 €:a kuukaudessa, eikä huono ole talousjohtajankaan palkka. Kyllä kaupungin pitäisi saada parempaa vastinetta rahoilleen. He itse kyseenalaistivat uskottavuutensa jokin aika sitten, kun he ostivat konsultilta uskottavuuttaan lähes 300 000 €:n edestä. Lehtitietojen mukaan konsultti hankittiin tukemaan kaupungin- ja talousjohtajan ajatuksia ja luomaan uskottavuutta mm. kaupunginvaltuutettuihin. Pidän lähes mahdottomana ajatusta ostetusta uskottavuudesta. Jos ei usko ja luota itseensä, kuinka muiden luottamus voisi olla mahdollista. Voihan toki luottamuskin olla sokeaa?

Tänään sunnuntaina kokoontuu demarien Turun kaupungin uusi valtuustoryhmä järjestäytymiskokoukseensa. Selkeää vaalitappiota ja siihen johtaneita syitä ei ole vielä analysoitu yhdessä ja avoimesti.  Ollaanko tehty yhdessä tai yksilöinä asioita väärin? Miksi ryhmä pieneni ja miksi joidenkin ehdokkaiden menestys oli mitä oli. Mitä voitaisiin oppia ja olisiko tarvetta muutoksiin? Ei tarvinne olla kummallinenkaan ennustaja veikatessaan neljän vuoden päähän vaalitappiota, mikäli jatkamme samoilla linjoilla kuin tähänkin asti.

Taustapeiliin katsottuna varmasti oma merkityksensä menestykseen oli valtuutettu Heikki Talvitien loikalla vasemmistoliittoon ja valtuutettu Kirsti Paasion osallistumattomuudella ryhmän työskentelyyn. Nämä kummatkin ovat voineet johtua ryhmän hajanaisuudesta ja erimielisyyksistä, joita oltaisiin voitu joukkueen  nimissä hoitaa vähemmillä vahigoilla. Menneestä pitää ottaa oppia. Mikäli nyt ei katsota yhtään ryhmän nimissä tätä päivää pidemmälle tulevaisuuteen, pelottaa!!! Tämän kirjoitin aamulla klo 08.00. Illalla kokouksen jälkeen toivon voivani luottaa enemmän tulevaisuuteen.

Nyt kello on 21.10. ja kokous on ohi. Kokous ei tuonut esille mitään uutta. Nyt tuntuu pelottavalta, että jatkamme lähes kaikilta osin samoilla linjoilla kuin ennenkin. Uuden valtuustoryhmän tulee lähteä muuttamaan linjaa ja sen neuvottelijoiden sitoutua siihen. Sd:n kunnallisjärjestö on päättänyt, että Turussa noudatetaan kunnallista parlamentarismia. Noudatettakoon vaan, mutta miksi sd:n olisi oltava mukana hallitussopimuksessa kokoomuksen kanssa noudattamassa sopimusta uskollisemmin kuin sopimuksen rikkojana suurin puolue kokoomus. Eikö oppositiossa oleminen ole mahdollista ja miksi ei olisi? Taloudellisen vastuunkannon puolestapuhujana kokoomus on suurin takinkääntäjä Turun politiikassa. Se nähtiin vaalien alla ja nähdään taas tulevan vuoden talousarviokäsittelyssä. Näyttöä on ja tulee tästä kaksinaamaisuudesta. Tällaisen politiikan apupuolueeksi ei sd:n tule ryhtyä Turussakaan. Hallitussopimus kokoomuksen kanssa tulevan valtuustokauden ajan ja toriparkki työn alla ennen 2011 takaavat demarien paikkaluvun Turun valtuustossa putoavan kolmanneksen lähelle kymmentä. Miksi tähän tulisi lähteä?

OLETKO NÄHNYT?

Oletko nähnyt koulukuraattoria? Tätä kysytään monessa Ruotsalaisen Kansanpuolueen vaalimainok-sessa useammallakin turkulaisella bussipysäkillä. Tätä kysyivät myös sosialidemokraatit ja vasemmis-toliittolaiset opetuslautakunnan jäsenet 17.9. 2008 lautakunnan budjettiesitystä laadittaessa. RKP:n edustaja ei tätä kysynyt eikä ollut asiasta kiinnostunut, vaan päinvastoin äänesti muun oikeiston muka-na vastaan. Kolmea viikkoa myöhemmin Kauhajoen tapahtumien jälkeen RKP:kin on tullut vasemmis-ton kanssa samoille linjoille. RKP:n toiminta on falskia ihan molemmilla kotimaisilla kielillä.

PÄIVÄHOIDON SIIRTO (Valtuustossa 16.6.2008)

1973 annetulla päivähoitolailla turvattiin äitien työssäkäynti ja opiskelu. Aikuisten tarpeet olivat lain taustalla. On valitettavaa, että aivan liiaksi vieläkin päivähoito mielletään aikuisten sosiaalipalveluksi eikä lasten varhaiskasvatukseksi.

Haluan lainata tähän alkuun varhaiskasvatuksen professori Eeva Hujalan kiteytystä asiasta.

” Varhaiskasvatuksen paikka hallinnossa ei ole vain hallintokysymys, vaan paljon enemmän. Varhaiskasvatuksen hallinnoinnin ja ohjausjärjestelmän kehittämisen tärkein lähtökohta on varhaiskasvatuksen ja päivähoidon identiteetin selkeyttäminen.

Nähdäänkö päivähoito sosiaalisektorin toimenkuvan mukaisesti sosiaalihuoltona – hoitona ja perhetyönä vai opetustoimen mukaisena pienten lasten kasvatuksena ja opetuksena yhteistyössä vanhempien kanssa?

Tämän linjauksen tulee määrittää varhaiskasvatuksen paikka kuntien hallintorakenteissa.”

Keskustelu painottuu liiaksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon intressien alle. Tältä pohjalta asian etenemisen jarruttaminenkin selittynee. Viime kokouksessa valtuutettu Jarmo Rosenlöf kertoi asiaa käsitelleestä tilaisuudesta, jossa olin myös mukana. Koin järkyttävänä, kun Auran päivähoidosta vastaava henkilö kertoi kantansa asiaan. Auran opetustoimesta vastaava henkilö oli ehdottanut hänelle päivähoidon hallinnon siirron valmistelua. Päivähoitovastaava kysyi mitä minä saan tästä? Homma ei edennyt. Oliko kysymys lasten tarpeista vai asemasta organisaatiossa? Kysyn vaan?

Päivähoidon siirtämisestä päättäminen on yksi esimerkki meidän päätöskulttuuristamme: päätetään, palautetaan, valmistellaan, päätetään, palautetaan jne. Olen kuullut aamulla asian lykkäämisestä sovitun vuoteen 2010 tai 2011. Uskomatonta – tässä kohden on ymmärrettävä, jos puhutaan ”Turun taudista.”

Asia on ollut valmistelussa päätettävänä jo viidettä vuotta. Viimeistään nyt ollaan tilanteessa, jolloin tulisi ymmärtää tehdä esitetty siirto. Miksi Turun olisi tässä asiassa oltava jäärä ja jäätävä kehityksen jarruksi? Siirron vastustajatkin tietävät, että siirto tullaan tekemään viimeistään 1.1.2013.

Henkilökohtainen kantani tämän valtuustokauden hallitussopimukseen on, ettei listalla oleva ehdotus loukkaa sitä. Sopimuksessa todetaan, että päivähoidon organisaatiosta sovitaan, kun uusi sosiaali- ja terveystoimen organisaatiomalli on hahmottunut. Jälkimäinen muutoshan on hahmottunut mm. seuraava tässä kokouksessa käsiteltävä asia on peruspalvelulautakunnan johtosääntö.

Vähän historiaa päätöksenteosta:

29.3.2004 kh päätti antaa päivähoidon hallinnollisen siirtämisen valmisteltavaksi siten, että muutos voisi astua voimaan viimeistään 1.1.2005 lukien.

15.9.2004 opetuslautakunta äänesti asiasta ollen muodollisesti siirrosta yksimielisiä, mutta osa halusi rajata siirron mahdolliseksi ajankohdaksi vasta 1.1.2007 lukien.

24.1.2007 opetuslautakunta on yksimielisesti esittänyt päivähoidon hallinnon siirtämistä opetustoimeen.

Sosiaalilautakunta on ottanut siirtoon kielteisen päätöksen.

Tässä vain muutama esimerkki, jotka selkeästi osoittavat pitkittelyä ja päättämättömyyttä tai pahimmillaan tarkoituksellista ja onnistunutta jarruttamista lasten etujen vastaisesti.

Valmistelut ovat selkeät ja edenneet jo päätettäväksi. Kh on ollut asian suurin jarru, joskin nyt lopultakin edesvastuuton pitkittäminen on tiensä päässä ja asia voidaan tänään päättää.

Selkeästi listaesityksen puolesta puhuvia seikkoja:

Lähtökohtana ovat lapset ja lapsiperheiden tarpeet.

Lasten yksilöllisten piirteiden ja kehityserojen huomioon ottaminen turvataan kasvatusjärjestelmän eri vaiheissa.

Lapsen hoitoa, kasvatusta ja opetusta käsittelevät valtakunnalliset suunnitelmat ja kehittämisohjelmat korostavat yhtenäisin perustein toteutettavaa kasvatuksen ja koulutuksen jatkumoa.

Yhteinen hallinto helpottaa päiväkodin ja koulun välistä tiedon siirtoa lapsen kehityksen eduksi.

Yhteinen hallinto lisää eri tahojen yhteistyötä erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeisiin päivähoidon ja koulun siirtymävaiheessa.

Kasvatusjärjestelmän kaikkia kynnysvaiheita tulee kehittää.

Henkilöstön yhteistyö ja tilojen yhteiskäyttö tehostaa toimintaa.

STM:n asettaman neuvottelukunnan raportin johtopäätöksen mukaan varhaiskasvatuslainsäädäntöä tulee uudistaa nykyistä selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Opetusministeri Sarmomaa: “Päivähoidon hallinto tulee siirtää kunnissa opetustoimen hallinnoitavaksi.”

Lokakuussa 2006 oli 31 kuntaa tehnyt siirron ja lapsista 20 % oli uuden hallinnon alla. Keväällä 2007 hallintomuutoksen oli tehnyt jo 47 kuntaa. Nyt vastaavat luvut ovat 70 kuntaa ja lapsista 40 %. Kehitys jatkuu voimakkaasti samansuuntaisena. Turussa kuitenkin tuntuu vahvasti vaikuttavan viisaus, joka tuomitsee kansainvälisen ja kansallisen kehityssuunnan vääräksi.

STAKESin tutkimusprofessori Matti Rimpelä pitää järjettömänä, että varhaiskasvatus kuuluu sosiaalitoimeen ja perusopetus koulutoimeen, koska sektorijaolla ei ole mitään lapsen kehityksestä eikä oppimisesta lähtevää perustetta.

Tätä järjettömyyttä Turkukaan ei saisi jatkaa. Olen vahvasti listan takana. En kuulu niihin, jotka iloitsevat asiat siirtämisestä.

TURUN OPETUSRYHMIEN KOKO

Ekaluokkalaisen isä esitti kysymyksen 16.3.2008 TS:n mielipiteissä valtuustolle ja koulutoimen johdolle ensi vuoden tuntikehyksen mahdollisesta kasvusta. Lisäksi hän kysyi ensi vuodeksi mahdollisuuksia pienentää ryhmäkokoja.

Täysin aiheelliset kysymykset kiinnittävät huomiota aivan oikeaan asiaan. Tuntikehys ja ryhmäkoot kulkevat käsi kädessä. Ryhmäkoot vaikuttavat niin opettamiseen kuin oppimiseenkin. Tuntikehyksen kasvattaminen ja ryhmäkokojen pienentäminen ovat resurssikysymys. Tein vuosi sitten opetuslautakunnalle asiasta lisäresurssiesityksen, jonka valtuusto hyväksyi talousarvion yhteydessä. Elokuussa on nyt tulossa 1 %:n korotus tuntikehykseen, joka pienentää ryhmäkokoja. Vaikka muutos on varsin pieni, on sen vaikutus kuitenkin noin 15 opettajan työpanoksen verran. Jos olisimme voineet luopua eräistä tarpeettomista tiloista ja säästyneet varat olisi voitu sijoittaa tuntikehykseen, olisi kysyvän isän toiveita voitu toteuttaa vielä toisellakin prosentilla. Tällä hetkellä ajatukseni ”vähemmän seiniä, enemmän opetusta” saa enemmän arvostusta kouluväen kuin valtuustokollegojeni parissa.

Taloussuunnitelmassa vuosille 2009 ja 2010 opetustoimen kasvuksi valtuusto on päättänyt 1,4 ja 1,5 %. Näihin lukuihin on ennakoitavissa korotuksia, jos viime valtuuston ilmapiiriä yrittää aistia.  

Mitä olisi tehtävissä? Opetuspalvelukeskuksen esittelijät valmistelevat lautakunnalle esityksiä valtuuston vaatimiin taloudellisiin raameihin, joita ei lautakuntakaan voi ylittää. Lopullisen päätöksen ja raamit siunaa valtuuston kokous marraskuussa käsitellessään vuoden 2009 budjettia.

Valtuuston tulee mielestäni päättää Turussa sallittavat maksimikoot opetusryhmille ja hyväksyä sen mukaiset tuntikehykset ja resurssit.

Henry Toivari

Opetuslautakunnan pj (sd)

Kunnallisvaalit

Eilen 2.1.2008 TS:n toimittaja soitti ja tiedusteli kaikilta kiinni saamiltaan valtuutetuilta aikeita osallistua syksyn kunnallisvaaleihin. Oma vastaukseni oli: “Olen mukana, jos ehdokkaaksi asetetaan.”

Turun kaupungin päätöksenteossa on vaalien lähestyessä unohtunut kokonaisuuden hallinta ja näkeminen. Päätöksiin vaikuttavat eniten ne, jotka kovimmin huutavat asiansa puolesta. Äänten kalastelu on alkanut ja se näkyy päätösten teossa.