Missä menee HIFK?

Syksyn sateet jatkuvat

Ei sinänsä ole uutta, että HIFK:ssa syksy on pitkä ja pimeä. Tämän saa kokea Kari Jalonenkin, vaikka ehkä toisenlaista syksyä toivoi ja odotteli.
HIFK on 15 pelatun ottelun jälkeen kerännyt 20 pistettä. Eli 1,3 pistettä per ottelu. Se ei sinänsä vielä kuullosta huonolta, mutta kun peilaa sarjataulukkoon, 20 pistettä oikeuttaa sijaan 11. Sarjakärki JyP on karannut jo “tavoittamattomalle” 41 pisteen karkumatkalle, tosin kolme ottelua enemmän pelanneena. Silti jos lasketaan erotus, parhaimmassa tapauksessa ero on silti 12 pistettä, neljän voiton verran.

Matias Lopin loukkaantuminen iski todella pahaan saumaan ja miehen poissaoloa ollaan väliaikaisesti paikkaamalla NHL-veteraani Shawn Batesilla. Bates ei ole sateentekijä, mutta ei ainakaan heikennä mahdollisuuksia parantaa sijoituksia. Materiaali on kuitenkin kapeampi kun paperilla voisi ymmärtää. Se on nyt viimeistään todistettu.

Runkopelaajien lisäksi pitäisi nuorten nyt nostaa tasoaan ja ottaa roolia. Viime kausina heidän menoa on katseltu vähän sormien välistä. Nyt olisi kyllä viimein aika alkaa lunastaa se oikeus kantaa pelipaitaansa. Mainittakoon Liivik hyvänä esimerkkinä. Pelkästään kahdella ketjulla ei pitkässä juoksussa sinne kuuluisaan tappiin asti mennä.

Peiliinkatsomisen paikka on koko joukkueella ja jokin pitäisi napsahtaa kohdalleen, että joukkue voisi illasta iltaan esittää sitä mitä parhaimmillaan väläyttelee siellä täällä otteluiden sisällä. Jos tätä pystyttäisiin edes 40 minuuttia toteuttamaan nykyisen 10 minuutin sijaan, voisi tulos olla taululla aivan erilainen lopussa.  Tätä odotellessa.