Missä menee HIFK?

Ei vielä oikein vakuuta..

HIFK pelasi kolmannen NT-ottelunsa neljän päivän sisään, tällä kertaa Vantaan Tikkurilassa, Valtti-areenalla. Avaus-ottelunsa IFK hoiti 3-2, vastassa ollen Djurgården. Edellisen ottelun IFK hävisi maalilla Frölundalle 0-1 ja tänään siis Linköping pesi punaiset tylysti 0-3.

Tämä oli ensimmäinen otteluni “uuden IFK:n” katsomossa. Olin kuullut NT:n avauspelistä positiivisia kommentteja ja odotukset olivatkin aika korkealla, vaikkakin edellisestä ottelusta Frölundaa vastaan taasen kuului negatiivista. Tänäänkin nollapeli, mutta IFK:n perinteiseen tyyliin se nolla merkattiin tehtyjen maalien sarakkeeseen.

Uutta, vanhaa ja lainattua

Jalosen kädenkosketus joukkueeseen oli tutkailuni pääkohde, josta ei oikeastaan jäänyt käteen kuin hyökkäyksiinlähtöjen parannus, pelaajien sijoittuminen ja balanssi suhteessa puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Niitä kuuluisia “suuria aukkoja” ei hirveän montaa kertaa päässyt syntymään ottelun aikana ja tämä helpotti huomattavasti puolustuksen ja maalivahdin työskentelyä. Aikaisemminhan olen tottunut näkemään vähintään muutaman läpiajon tai puolustuksen hölmöilyn per peli, mutta tänään niitä ei liiemmin herunut.

Hyökkäyksiin lähdettiin ihan mukavasti joko kiekonriistoista tai maalintakaa rauhallisesti, lyhyillä nopeilla syötöillä laidan tai keskustan kautta. Välillä keskeltä kiekon kanssa tullut kaveri jäi aika yksin kolmen-neljän vastustajan ottaessa miehen ja kiekon pois kuin tikkarin lapselta, laitureiden viilettäessä laidalla täysin vapaana. En tiedä oliko sitten niin sokeasti noudatettu ohjeita vai eikö vaan ollut luovuutta soveltaa tilanteen mukaan peliä. Todella monta maalipaikkaa hukkui pelaajien yrittäessä yksin sukeltaa puolustus-suman läpi. Omalta alueelta siis päästiin ylös nopeasti ja tehokkaasti, mutta sitten siellä hyökkäyspäässä loppuivatkin eväät. Tästä näyttönä 120 minuuttia ilman maalia.

Ellei nykyisistä kavereista joistakin pystytä kouluttamaan jokapaikan höyliä, joukkue huutaa kiekollista sentteriä, nopeaa hyvät kädet omaavaa laituria ja mielellään vielä peliä avaavaa pakkia josta olisi apua myös ylivoimalla. Sen verran avutonta oli paikoittain peli. Myös ehkä valmennuksen taholta pari “back-up plääniä” olisi ollut mukava nähdä.

Pirteimmät esitykset irtosivat Lopilta ja I. Pikkaraiselta, Tom Walshin myös tehdessä ensi-iltapäivänsä kentällä. Miehestä jäi toistaiseksi aika HMV-fiilis, mutta potentiaalia parempaan varmasti on.

Vähän lepoa ja uusia taktisia juonia, sekä ne pari täsmällistä hankintaa niin ei tässä vielä kirvestä välttämättä kaivoon aleta viskomaan. Paremmassa kurssissa ollaan kuin monena aikaisempana kautena. Se on varma.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Sunnuntaina Elokuun 10. 2008 klo 18.39 ja se on kategoriassa . Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.