Missä menee HIFK?

Peiliin katsomisen paikka

Näin voisi todeta itse kukin nyt, kun pöly on saanut vähän aikaa laskeutua ja analyysit kaudesta saatu pakettiin. Itse en aio mennä tällä kertaa tähän lankaan, että tuijottaisin sokeasti vain kulunutta kautta, vaan otan tarkasteluun pidemmän ajanjakson menon ja meiningin.

Olet heikoin lenkki, hyvästi

Sanotaan, että joukkue on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä jos sovelletaan tällä hetkellä IFK:hon, ei ehkä olekaan niin suuri yllätys mistä organisaatio tällä hetkellä itsensä löytää. Se on viimevuosina ollut eittämättä suurin alisuorittaja SM-liigassa vuodesta toiseen, eikä valoa ole näkyvissä tunnelin päässä. Pieni pilkahdus jostain raosta on havaittavissa, tosin riippuen siitä, onko katsoja miten kaukonäköinen taikka likinäköinen. Itse ajattelen kuuluvani tuohon ensin mainittujen kastiin.

Oikeita asioita on tehty ja toivottavasti niihin panostetaan jatkossakin vielä enemmän. Ikävä kyllä ne väärät asiat, joita edelleen myös tehdään, syövät ja tuhoavat pohjaa niiltä oikeilta asioilta, jotka saattaisivat jopa auttaa näinä vaikeina aikoina. Pitkään huudetut organisaation ja hallituksen muutokset ovat viimein tapahtuneet ja elävät yhä. Edelleen se uusi UTJ olisi enemmän kuin kova sana, Nybondasista ei ole joukkueen kokoajaksi. Mutta entäs se näkyvin pesti?

Kari Jalonen on kyllä hyvä valmentaja, mutta istuuko hän loppujen lopuksi sittenkään persoonaltaan IFK:hon? Jos katsotaan ne ainoat menestyksen pilkahdukset jotka joukkue on viimeisen 10 vuoden sisällä saavuttanut, joukkuetta ovat valmentaneet enemmän tai vähemmän räiskyvät persoonat; Raimo Summanen ja Doug Shedden. Hannu Aravirran pronssi siinä välissä oli enimmäkseen kiitos Kuhta-Harkins-Pärssinen - ketjun sekä Aravirran muihin joukkueisiin verrattuna edellä olleen pelikirjan. Jalosen kortit haluaisin katsoa vielä yhden kauden verran, mutta jos ei homma ala toimimaan, tack och adjö.

Shit talks, money walks

KalPa ja JyP todistivat tällä kaudella sen, että vaikka rahaa tarvitaan oikeiden palikoiden saamiseen kriittisille paikoille, myös henkilöt niiden palikoiden hankkimiseen on oltava oikeat. Edellä mainituissa joukkueissa näin on ja tulos on kaikkien tiedossa. Oikein valmennettuna, pelisysteemi rakennettuna sen mukaan mitä pelaajia käytettävissä on ja sitä orjallisesti pelaajille opettamalla ja pelaajien sitä noudattamalla yhdistettynä muutamaan loistavaan yksilöön, niin kentällä kun tolppien välissä, ei voi hirveän paljon mennä metsään. Vai mitä Pekka Virta?

HIFK kaudella 2009-2010

Suurinta ongelmaa joukkueessa on huhuiltu olevan pelaajien asenne. He tekevät mitä huvittaa, eivät kunnioita valmentajaa taikka taktiikkaa, tulevat ja menevät miltä tuntuu koska hei, he ovat isoja pahoja IFK:laisia. Tämä hyvänolon tunne ja löysäily pitää saada loppumaan ja sitä joukkueen sisällä kylvävät heti paikalla ulos, oli nimi selässä mikä tahansa.

Kovia spekulaaioita on jälleen liikkunut uusista tulokkaista sekä samalla lähtijöistä. Joitain ulostamisia on jo tapahtunut ja muutama on mahdollisesti vielä tulossa. Ylihintaisia Kimmo Kuhtia emme tarvitse. Samalla rahalla saadaan kaksi paremman asenteen omaavaa taistelijaa jotka auttavat joukkuetta huomattavasti enemmän. Aikansa kutakin.

En ala ketään nimiä heittelemään ennenkuin sopimukset ovat julkisia ja kiekko pudonnut jäähän kaverin ollessa kehissä. Sitten voin palata jälleen tätä harrastamaan, kunhan mainitsemiani asioita ensin tapahtuu. Nyt vetäydyn kesälomalle ja jään odottelemaan näitä uusia hienoja upeita pelaajia jotka vievät meidät kävelemällä ensi vuonna finaaleihin. Jälleen kerran.

Luttinen, Söderholm ja Pesonen juhlistavat voittomaalia

Panokset kovenee

Näin ilmoittaa jopa legendaarinen lausahdus, vanhoista Hockey Night - lähetyksistä tuttu fraasi. Mutta se nimenomaan kiteyttää sen mistä on kyse. HIFK:n suora pudotuspelipaikka vaatii HPK:n totaalisen romahtamisen, eikä semmoiselle näytä olevan tällä hetkellä sijaa. Tyytyminen säälipleijareihin on siis lähes tosiasia. Jos niistä selviää voittajana on vielä tie auki menestykseen, mutta tiukille se ottaa.

Itse kävin paikanpäällä ensimmäisen kerran tällä kaudella Nordiksella viime lauantain HIFK-Tappara pelissä ja oli onnistunut reissu. Kuulopuheiden perusteella koko kauden lähes ainoita kotipelejä jossa hallissa oli näin hyvä tunnelma. IFK:n esitys paikoittain jopa toi itsellekkin välähdyksiä männävuosilta, jolloin koko jäähalli kannusti rytmikkäästi mukana ja IFK dominoi kentällä hurmiossa. Näitä otteita nähtiin, lupauksia herättävästi muttei utopiseksi asti. Tapparan tasoinen joukkue päästettiin luvattoman helposti edes maalin päähän taistelemaan voitosta, vaikka peli oli laitettavissa pakettiin jo 1. erässä. Se kuuluisa 60 minuuttinen ei vaan pysynyt vieläkään kasassa. Se, että paketti ei ole kenelläkään tällä hetkellä siinä kunnossa on ainoa toivonkipinä mahdollisista saumoista ratkaisupeleissä.

Viimeiset rundit

Muutama hassu runkosarjaottelu vielä ja sitten tiedetään ketä kohdataan “sääläreissä”. En pysty enkä tahdo lähteä veikkaamaan yhtään mitään tuolla vuoristoradalla mitä joukkue tällä hetkellä esittää, mutta toivon hyvää lopetusta kaudelle josta voi sitten lähteä rakentamaan palikoita ensi vuotta varten. Tämä kausi ei ole vielä taputeltu, mutta liinojen laskua vaille se on matkalla hautaan. Ellei sitten..

HIFK:n aitiossa voi nähdä nykyään jopa hymyä

Böndetön Tammikuu

HIFK pelaa 13 “ratkaisevaa” ottelua yksinään tammikuun aikana. Tällä hetkellä kasassa on 36 ja koko rupeaman jälkeen saldona pitäisi komeilla 47, joka alkaa olemaan jo ratkaiseva määrä koko runkosarjan osalta mietittynä. Muutamat sijat voidaan vielä ratkaista helmikuunkin aikana, mutta suuret linjaukset tapahtuvat jo kuluneen kuunkierron kuluessa.

HIFK:lla on kasassa 36:sta ottelusta 54 pistettä, kulkien tällä hetkellä n. 1,5 p/ottelu tahdilla. Jos tahti pysyy vähintään samana, olisi pisteitä kasassa tammikuun jälkeen n. 70-72, joka oikeuttaisi luultavimmin jo sijoitukseen 4. parhaan joukkoon, joka olisi hyvä saavutus ottaen huomioon lepsun syyskauden. Mahdollisuudet tähän ovat realistiset, ottaen huomioon joukkueiden väliset kuntokäyrät tällä hetkellä.

Potentiaali vs. Suoritus

Jos katsoo objektiivisesti rosteria joka joukkueella on laittaa kentälle, pitäisi potentiaalia olla mitalipeleihin asti. Muutamalla täsmähankinnalla/korvauksella jopa kirkkaimmille laatoille. Vaikka joukkue tällä hetkellä tuntuu löytäneen hyvän sykkeen ja vireen, löytyy porukasta törkeitä alisuorittajia, jotka olisi hyvä vaihtaa vielä siirtoajan puitteissa parempiin tai ottaa riski ja antaa joukkueen pysyä kasassa. Ainakin herrat Hacker ja Walsh olisivat allekirjoittaneen listalla ensimmäisenä lähdössä, pienin varauksin. Hacker ei ole osunut petopaidoissa edes avopaikoista ja Walsh tuntuu olevan välillä ihan hukassa siitä mitä pitäisi kentällä tehdä.

Maalivahtipeliin on tullut hetkeksi rauha Niemisen otteiden ansiosta, puolustuksen pelaamiseen on harjoituksissa panostettu ja se alkaa nyt näkymään. Taitoa siellä ei liiemmin ole, lähinnä joukkuepelaamista ja aluepuolustusta tuntuu joukkue parantaneen huomattavasti. Hyökkäyskalusto on kolmen ketjun osalta hyvällä tasolla, ehkä yhtä maalintekijää vielä huutaisi.

Heikon syksyn jälkeen kuitenkin erittäin piristävä pyrähdys joukkueelta takaisin kuntokäyrän piikkipaikoille ja joukkue tuntuisi vihdoin löytäneen sen jutun mitä jokainen jätkä haluaa toteuttaa ja tehdä kentällä. Saavuttaako joukkue viimein potentiaalinsa ja pystyy myös suorittamaan sen mukaisesti illasta iltaan? Ihmehän se olisi.

Joulutauko lähestyy uhkaavasti..

Jos ei kullan tuoksua jouluna..

Ei sitä myöskään keväällä ole tiedossa. Tämä on IFK:sta tuttu fraasi jo Mobergin ajoilta ja sama pätee edelleen. Ja mikä pahinta, tällä hetkellä joukkueen peli on karmeaa katsottavaa, ja pelaajien itseluottamus on tipotiessään. Millä taioilla tästä noustaan, on enemmän kuin sitä kuuluisaa mielenkiintoista aikaa. Fanit alkavat olla jo siinä pisteessä, että HIFK:n tarpomista ei jakseta enää edes voivotella. Ensireaktio on ollut monella jo vähän aikaa lähinnä sarkastinen hymähdys, yhdistettynä huvittuneella kommentilla, kun puhutaan IFK:n esityksistä.

Ulkokuori saattaa pettää

Huolestuttavinta on ollut seurata, että niin sanottuja HIFK:n hardcore-faneja on katsomossa koko ajan vähenevissä määrin. Katsojaluvut vetävät satoja alle budjetoidun keskiarvon ja ovat vain pahenemaan päin, jos otteet jatkuvat samoina. Ehkä salaa odotellaan sitä että sairastupa saadaan tyhjäksi ja joukkue terveenä kasaan sitten niihin “tosipeleihin”. Tosiasia on vaan se, että miksi tulla hallille katsomaan sitä samaa pään seinään hakkaamista illasta toiseen, jos ei mitään muutosta hommaan tule?

Savior from The West?

Tapaus Shawn “Norman” Bates. Mies on nyt iskenyt neljässä ottelussa tehot 2+8 eli 10 pistettä. Vertailun vuoksi esimerkiksi Jerry Ahtola on pelannut 19 ottelua tehoin 2+1 eli 3. Tämä mies on joukkueen ainoa toivo keväällä, jos pysyy kunnossa siihen asti tai muu joukkue ei nappaa häntä Jalosen nenän edestä. Mies tuo kyllä lämpöisesti mieleen Brett Harkinsin verkkaisuudellaan ja pehmeine käsineen. Jos verrataan Kuhta-Harkins-Pärssinen ketjuun aikanaan, kannattaisi ehkä kokeilla esimerkiksi Luttinen-Bates-Kuhta ketjua. Ties jos yössä ollut Kibekin saisi itsestään uuden kevään irti.

Ainoa mitä tässä on tehtävissä, on toivoa että joukkue hitsautuu kevääseen mennessä yhteen ja saa sairaat miehensä kuntoon ja terveen kokoonpanon jäälle ratkaiseviin otteluihin. Sitä kuuluisaa potentiaalia löytyy. Osataanko sitä hyödyntää, on toinen asia.

Syksyn sateet jatkuvat

Ei sinänsä ole uutta, että HIFK:ssa syksy on pitkä ja pimeä. Tämän saa kokea Kari Jalonenkin, vaikka ehkä toisenlaista syksyä toivoi ja odotteli.
HIFK on 15 pelatun ottelun jälkeen kerännyt 20 pistettä. Eli 1,3 pistettä per ottelu. Se ei sinänsä vielä kuullosta huonolta, mutta kun peilaa sarjataulukkoon, 20 pistettä oikeuttaa sijaan 11. Sarjakärki JyP on karannut jo “tavoittamattomalle” 41 pisteen karkumatkalle, tosin kolme ottelua enemmän pelanneena. Silti jos lasketaan erotus, parhaimmassa tapauksessa ero on silti 12 pistettä, neljän voiton verran.

Matias Lopin loukkaantuminen iski todella pahaan saumaan ja miehen poissaoloa ollaan väliaikaisesti paikkaamalla NHL-veteraani Shawn Batesilla. Bates ei ole sateentekijä, mutta ei ainakaan heikennä mahdollisuuksia parantaa sijoituksia. Materiaali on kuitenkin kapeampi kun paperilla voisi ymmärtää. Se on nyt viimeistään todistettu.

Runkopelaajien lisäksi pitäisi nuorten nyt nostaa tasoaan ja ottaa roolia. Viime kausina heidän menoa on katseltu vähän sormien välistä. Nyt olisi kyllä viimein aika alkaa lunastaa se oikeus kantaa pelipaitaansa. Mainittakoon Liivik hyvänä esimerkkinä. Pelkästään kahdella ketjulla ei pitkässä juoksussa sinne kuuluisaan tappiin asti mennä.

Peiliinkatsomisen paikka on koko joukkueella ja jokin pitäisi napsahtaa kohdalleen, että joukkue voisi illasta iltaan esittää sitä mitä parhaimmillaan väläyttelee siellä täällä otteluiden sisällä. Jos tätä pystyttäisiin edes 40 minuuttia toteuttamaan nykyisen 10 minuutin sijaan, voisi tulos olla taululla aivan erilainen lopussa.  Tätä odotellessa.

En tiedä onko tästä vielä aiheellista kirjoittaa, mutta tuon nyt kuitenkin mielipiteeni esille tämän asian tiimoilta. 1. kierroksen Jokerit-voitto antoi ehkä sittenkin pientä virheellistä kuvaa joukkueen tilasta tai sen pelin jälkeen joukkueessa on tapahtunut jotain, mikä heijastuu nyt sitten kentällä esityksinä, joilla ei ole tulosta enää tullut.

Jalonen ei ole vielä uskaltanut painaa paniikkinappulaa vaan totesi TPS-ottelun jälkeen joukkueen pitkän matkan olevan vasta alussa ja että tekemistä riittää. Saipalle joukkue hävisi rangaistuslaukauksilla, Lukko kävi nöyryyttämässä Nordiksella 0-4 ja TPS kaatoi siis punanutut Turussa maalilla. 4 ottelua, 1 voitto, 1 RL tappio ja 2 tappiota. 4 pistettä 12 mahdollisesta. Ei ihan se alku mitä kuitenkin uskallettiin odottaa hyvän harjoituskauden jälkeen.

Puolustus on Jalosen analyysin mukaan joukkueen akilleen kantapää tällä hetkellä. Fanit ovat ottaneet myös Juha Pitkämäen kritiikkinsä kohteeksi. Tottakai puolustuksen huono suoritus heijastuu maalivahti-peliin, mutta myös epävarma maalivahti voi heijastua puolustukseen. Tässä on ehkä ilmassa enemmän sitä puolta. Jos katsoo nimiä kuten Heikkinen, Pikkarainen, Kankaanperä, Majesky, ei voida mennä kyllä puolustuksen taidonpuutteen taakse. Olen samaa mieltä fanien mielipiteen kanssa siitä, että Pitkämäki kannattaisi suosiolla laittaa sivuun hakemaan lisämotivaatiota ja antaa mahdollisuus viimein Ahlqvistille ja Niemiselle. He eivät pelaa ainakaan yhtään sen heikommin.

Seuraava paikka kasata pakkaa uudestaan kasaan on tulevana tiistaina Porissa, jossa erittäin mielenkiintoinen kohtaaminen Ässien kanssa. Matikainen ja Suhonen vastapuolella toivottavasti antavat sen lisäpuristuksen kavereiden otteisiin, että se apina putoaa sieltä selästä. Loukkaantuneen Lopin tilalle on myös nyt roolia tarjollla. Joten ei vielä paineta sitä p-nappulaa, mutta pidetään se sormi kuitenkin suojakannen päällä valmiina.

Taikuri Luttinen viimeisteli kaksi maalia.

IFK kaatoi Jokerit 5-3 ja aloitti kautensa kotivoitolla.

Täysi Jäähalli sai todistaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä torstai-iltana kahden arkkivihollisen perinteisessä kauden avauksessa, jossa tarjoiltiin 8 maalia, 1 tappelu, paljon taklauksia ja tietenkin se itse voitto. Mitä muuta olisi voinut vielä pyytää?

1. erä mentiin tasaisissa merkeissä molempien joukkueiden hallitessa vuoroin kenttätapahtumia. HIFK aloitti pelin hanakammin, mutta päästi Jokerit mukaan erän vanhetessa. Pakollinen etukäteen paljon hehkutettu Helenius-Brennan mukilointi nähtiin erän loppuun, joka olisi voitu toteuttaa hieman paremmin. Heti kiekon tipahtaessa jäähän aloituksen jälkeen nyrkkisankarit riisuivat tavaransa ja hakivat vähän tilaa keskemmältä kenttää, kunnes alkoivat vaihtaa iskuja. Kumpikin pukari sai mukavasti iskuja toisiinsa, Heleniuksen lopulta sitoessa Brennanin syliinsä. Brennanin yrittäessä irti, tuomarit ehtivät tulla väliin ja kaatoivat hänet samalla jäähän, ottelun päättyessä täten ratkaisemattomaan. Molemmat joukkeet iskivät erässä maalin suuntaansa ja erätauolle mentiin 1-1 lukemissa.

HIFK is back

2. erään saapui se vanha kunnon IFK, joka viimeeksi esiintyi tälläisellä pelillä Jäähallin jäällä muistaakseni joskus Aravirran aikaan, montakohan vuotta siitäkin jo on. Erä oli IFK:n lähes totaalista hallintaa, kotijoukkeen takoessa taululle 3-1 numerot. Jokerit oli todella oudon aneeminen ja saamaton, en osannut hahmottaa tähän syytä. Tai sitten IFK:n hyvyys sai vastustajan vaan näyttämään niin luokattomalta. Jokerit pelasi melkein yhtä surkeasti kun IFK viime kaudella paikallispeleissä. Ilahduttavaa olivat Petrellin taklaukset sekä joukkueen tasapainoinen esitys joka alueella.

Käännekohta

Osat vaihtuivat 3. erään siten, että nyt oli IFK:n vuoro pelata samalla tavalla kun naapuri edellisessä ja toisinpäin, Jokereiden noustessa tasoihin aika erän alkupuoliskolla. IFK lopetti pelaamisen lähes täysin ja ehkä luotti taas ottelun menevän loppuun omalla painollaan. Pentin perintö kummittelee ainakin tältä osin yhä vaihtopenkin takana. Ottelu oli jo hyvää vauhtia menossa jatkoajalle, kunnes kenties pari väärää vaihtoa viheltämättä jättänyt erotuomari Kruus antoi Jokereille kaksi peräkkäistä 2 minuutin jäähyä, toisen läpiajoon karannen H. Pikkaraisen koukkaamisesta ja toisen erittäin epämääräisestä Mikko Jokelan niin ikään koukusta. IFK otti tämän oljenkorren ja kiitti ja kumarsi Kimmo Kuhdan niitatessa p-pisteen kaarelta ranteellaan kiekon takakulmaan. Petrell kaunisteli vielä tyhjiin ottelun viimeisen maalin ja homma oli sitä myötä paketissa.

Hajatelmia 

Jokerit jatkoivat siitä mihin olivat Nordic Trophyssä jääneet. Ottaen huomioon rosterin nimilistan sekä valmennuksen meriitit, pitäisi ehdottomasti Ilmalassa pystyä parempaan mitä joukkue on esittänyt alkaneena syksynä. Mielenkiinnolla odottelen heidän pakettinsa kasaantumista ja sitä kuinka kauan siihen menee.

Kotijoukkueesta ei ole kuin päällisin puolin positiivista sanottavaa. NT ottelut olivat antaneet etukäteen jo semmoisen mielikuvan joukkueesta, minkä he tarjoilivat myös tänään. Paljon on menty eteenpäin, pieniä lapsuksia vielä esiintyy siellä täällä, mutta lähtökohdat ovat jo verrattuna moneen viime vuoteen täysin erilaiset erittäin positiivisessa mielessä.

Tästä kun vielä jätkät parantaa, voidaan oikeasti jo puhua IFK:n paluusta juurilleen. Niille juurille, joihin ah niin moni on yrittänyt, mutta harva on löytänyt.

HIFK:n muodonmuutos potkaistiin liikkeelle jo viime kaudella, kun pitkäaikainen toimitusjohtaja Pentti Matikainen sai lähtöpassit. Tom Nybondas on sen jälkeen vastannut urheilutoimenjohtajan toimesta ja Jukka Valtanen taas toimitusjohtajan tehtävistä. Organisaatiossa hoksattiin lopulta, ettei yksi mies voi pitää kaikki lankoja käsissään nykypäivänä.Valmennustiimin helmet ovat Kari Jalonen sekä fyysisestä harjoittelusta vastaava, alansa ammattieliittiin kuuluva Harri Hakkarainen. Kai Rautio löysi tiensä Pelicansin A-junioripuolelta HIFK:n kakkosvalmentajaksi.

Juha Pitkämäki korvaa maalilla Jan Lundellin. Morasta saapunut maalivahti on katsomaton kortti, jonka taidot punnitaan vasta kauden mittaan. Jani Nieminen ja Aleksis Ahlqvist kärkkyvät Pitkämäen takana torjuntaminuutteja.

Hyökkääjien Matias Lopin ja Kim Hirschovitsin mukana keskushyökkääjäosasto vankistui. Kaksikko on pelannut takavuosina yhdessä muodostaen mm. A-nuorten SM-liigassa aikoinaan kovan tehokaksikon.

Ylipäätään hyökkäysarsenaali näyttää lupaavalta, vaikka “kovanaama-vahvistuksen” Kip Brennanin hankinta hieman ihmetyttääkin. Treenipeleissä Hirschovits (7+4) ja Arttu Luttinen (5+6) ovat olleet tehojen pohjalta muuta miehistöä edellä.

Puolustus ei ole nykykoostumuksessa mestaruusainesta, mutta mielenkiintoista on nähdä, miten uusi valmennusjohto saa siitä mehuja irti. Tom Walshin käsivamma pitää puolustajan sivussa kuukauden ajan. Walshia “stunttamaan” saimme Ivan Majeskyn kuukaudeksi.
Uskoa tekemiseen tuo rutkasti tähän kauteen lähdettäessä mukanaan Kari Jalonen, joka viihtyy “Nordiksella” valmennuspuuhissa ainakin seuraavat kaksi vuotta. Ainakaan otteluiden huonoon valmistautumiseen HIFK ei tule kauden mittaan kaatumaan. Ainakin toivotaan näin.

HIFK tulee näin käyttäneeksi 2. ulkomaalaispelaajansa
kiintiön kyseiseen herraan.

Tässä miehen tilastot:

Season   Team                        Lge    GP    G    A  Pts  PIM  GP   G   A Pts PIM
--------------------------------------------------------------------------------------
1996-97  Windsor Spitfires           OHL    42    0   10   10  156   5   0   1   1  16
1997-98  Sudbury Wolves              OHL    24    0    3    3   85  --  --  --  --  --
1997-98  Windsor Spitfires           OHL    24    0    7    7  103  --  --  --  --  --
1998-99  Sudbury Wolves              OHL    38    9   12   21  160  --  --  --  --  --
1999-00  Sudbury Wolves              OHL    55   16   16   32  228  12   3   3   6  67
2000-01  Sudbury Wolves              OHL    27    7   14   21   94  12   5   6  11  92
2000-01  Lowell Lock Monsters        AHL    23    2    3    5  117  --  --  --  --  --
2001-02  Los Angeles Kings           NHL     4    0    0    0   22  --  --  --  --  --
2001-02  Manchester Monarchs         AHL    44    4    1    5  269   4   0   1   1  26
2002-03  Los Angeles Kings           NHL    19    0    0    0   57  --  --  --  --  --
2002-03  Manchester Monarchs         AHL    35    3    2    5  195   3   0   0   0   0
2003-04  Los Angeles Kings           NHL    18    1    0    1   79  --  --  --  --  --
2003-04  Atlanta Thrashers           NHL     5    0    0    0   17  --  --  --  --  --
2003-04  Manchester Monarchs         AHL     2    0    0    0    6  --  --  --  --  --
2004-05  Chicago Wolves              AHL    48    7    6   13  267  18   1   1   2 105
2005-06  Anaheim Mighty Ducks        NHL    12    0    1    1   35  --  --  --  --  --
2005-06  Portland Pirates            AHL     9    2    1    3   22  --  --  --  --  --
2006-07  Hershey Bears               AHL    26    4    2    6   67   6   0   1   1  30
2006-07  Long Beach Ice Dogs         ECHL   11    2    3    5   74  --  --  --  --  --
2006-07  Toronto Marlies             AHL     1    0    0    0    6  --  --  --  --  --
2007-08  New York Islanders          NHL     3    0    0    0   12  --  --  --  --  --
2007-08  Bridgeport Sound Tigers     AHL    49    2    1    3  247  --  --  --  --  --
--------------------------------------------------------------------------------------

HIFK:n uusi urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas kommentoi hankintaa jo lyhyessä ajassa kuluneeksi tulleella fraasilla: – Palapelin kokoaminen jatkuu ja yksi puuttuva pala on nyt hankittu. Voimakas ja kokoisekseen hyvin liikkuva Brennan tuo meille entisestään lisää fyysisyyttä. Kovuudella luomme tilaa taidolle. Hassua tässä on, kuten jo osa faneista on ehtinytkin kysellä nokkelasti: Mille taidolle?

No mutta ei vielä tuomita miestä, vaan annetaan hänen osoittaa hyötynsä joukkueelle jäällä. Hän on sekä fyysinen, että henkinen voima toivottavasti tulevissa koitoksissa.

Ei vielä oikein vakuuta..

HIFK pelasi kolmannen NT-ottelunsa neljän päivän sisään, tällä kertaa Vantaan Tikkurilassa, Valtti-areenalla. Avaus-ottelunsa IFK hoiti 3-2, vastassa ollen Djurgården. Edellisen ottelun IFK hävisi maalilla Frölundalle 0-1 ja tänään siis Linköping pesi punaiset tylysti 0-3.

Tämä oli ensimmäinen otteluni “uuden IFK:n” katsomossa. Olin kuullut NT:n avauspelistä positiivisia kommentteja ja odotukset olivatkin aika korkealla, vaikkakin edellisestä ottelusta Frölundaa vastaan taasen kuului negatiivista. Tänäänkin nollapeli, mutta IFK:n perinteiseen tyyliin se nolla merkattiin tehtyjen maalien sarakkeeseen.

Uutta, vanhaa ja lainattua

Jalosen kädenkosketus joukkueeseen oli tutkailuni pääkohde, josta ei oikeastaan jäänyt käteen kuin hyökkäyksiinlähtöjen parannus, pelaajien sijoittuminen ja balanssi suhteessa puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Niitä kuuluisia “suuria aukkoja” ei hirveän montaa kertaa päässyt syntymään ottelun aikana ja tämä helpotti huomattavasti puolustuksen ja maalivahdin työskentelyä. Aikaisemminhan olen tottunut näkemään vähintään muutaman läpiajon tai puolustuksen hölmöilyn per peli, mutta tänään niitä ei liiemmin herunut.

Hyökkäyksiin lähdettiin ihan mukavasti joko kiekonriistoista tai maalintakaa rauhallisesti, lyhyillä nopeilla syötöillä laidan tai keskustan kautta. Välillä keskeltä kiekon kanssa tullut kaveri jäi aika yksin kolmen-neljän vastustajan ottaessa miehen ja kiekon pois kuin tikkarin lapselta, laitureiden viilettäessä laidalla täysin vapaana. En tiedä oliko sitten niin sokeasti noudatettu ohjeita vai eikö vaan ollut luovuutta soveltaa tilanteen mukaan peliä. Todella monta maalipaikkaa hukkui pelaajien yrittäessä yksin sukeltaa puolustus-suman läpi. Omalta alueelta siis päästiin ylös nopeasti ja tehokkaasti, mutta sitten siellä hyökkäyspäässä loppuivatkin eväät. Tästä näyttönä 120 minuuttia ilman maalia.

Ellei nykyisistä kavereista joistakin pystytä kouluttamaan jokapaikan höyliä, joukkue huutaa kiekollista sentteriä, nopeaa hyvät kädet omaavaa laituria ja mielellään vielä peliä avaavaa pakkia josta olisi apua myös ylivoimalla. Sen verran avutonta oli paikoittain peli. Myös ehkä valmennuksen taholta pari “back-up plääniä” olisi ollut mukava nähdä.

Pirteimmät esitykset irtosivat Lopilta ja I. Pikkaraiselta, Tom Walshin myös tehdessä ensi-iltapäivänsä kentällä. Miehestä jäi toistaiseksi aika HMV-fiilis, mutta potentiaalia parempaan varmasti on.

Vähän lepoa ja uusia taktisia juonia, sekä ne pari täsmällistä hankintaa niin ei tässä vielä kirvestä välttämättä kaivoon aleta viskomaan. Paremmassa kurssissa ollaan kuin monena aikaisempana kautena. Se on varma.