Missä menee HIFK?

Joulutauko lähestyy uhkaavasti..

Jos ei kullan tuoksua jouluna..

Ei sitä myöskään keväällä ole tiedossa. Tämä on IFK:sta tuttu fraasi jo Mobergin ajoilta ja sama pätee edelleen. Ja mikä pahinta, tällä hetkellä joukkueen peli on karmeaa katsottavaa, ja pelaajien itseluottamus on tipotiessään. Millä taioilla tästä noustaan, on enemmän kuin sitä kuuluisaa mielenkiintoista aikaa. Fanit alkavat olla jo siinä pisteessä, että HIFK:n tarpomista ei jakseta enää edes voivotella. Ensireaktio on ollut monella jo vähän aikaa lähinnä sarkastinen hymähdys, yhdistettynä huvittuneella kommentilla, kun puhutaan IFK:n esityksistä.

Ulkokuori saattaa pettää

Huolestuttavinta on ollut seurata, että niin sanottuja HIFK:n hardcore-faneja on katsomossa koko ajan vähenevissä määrin. Katsojaluvut vetävät satoja alle budjetoidun keskiarvon ja ovat vain pahenemaan päin, jos otteet jatkuvat samoina. Ehkä salaa odotellaan sitä että sairastupa saadaan tyhjäksi ja joukkue terveenä kasaan sitten niihin “tosipeleihin”. Tosiasia on vaan se, että miksi tulla hallille katsomaan sitä samaa pään seinään hakkaamista illasta toiseen, jos ei mitään muutosta hommaan tule?

Savior from The West?

Tapaus Shawn “Norman” Bates. Mies on nyt iskenyt neljässä ottelussa tehot 2+8 eli 10 pistettä. Vertailun vuoksi esimerkiksi Jerry Ahtola on pelannut 19 ottelua tehoin 2+1 eli 3. Tämä mies on joukkueen ainoa toivo keväällä, jos pysyy kunnossa siihen asti tai muu joukkue ei nappaa häntä Jalosen nenän edestä. Mies tuo kyllä lämpöisesti mieleen Brett Harkinsin verkkaisuudellaan ja pehmeine käsineen. Jos verrataan Kuhta-Harkins-Pärssinen ketjuun aikanaan, kannattaisi ehkä kokeilla esimerkiksi Luttinen-Bates-Kuhta ketjua. Ties jos yössä ollut Kibekin saisi itsestään uuden kevään irti.

Ainoa mitä tässä on tehtävissä, on toivoa että joukkue hitsautuu kevääseen mennessä yhteen ja saa sairaat miehensä kuntoon ja terveen kokoonpanon jäälle ratkaiseviin otteluihin. Sitä kuuluisaa potentiaalia löytyy. Osataanko sitä hyödyntää, on toinen asia.

Syksyn sateet jatkuvat

Ei sinänsä ole uutta, että HIFK:ssa syksy on pitkä ja pimeä. Tämän saa kokea Kari Jalonenkin, vaikka ehkä toisenlaista syksyä toivoi ja odotteli.
HIFK on 15 pelatun ottelun jälkeen kerännyt 20 pistettä. Eli 1,3 pistettä per ottelu. Se ei sinänsä vielä kuullosta huonolta, mutta kun peilaa sarjataulukkoon, 20 pistettä oikeuttaa sijaan 11. Sarjakärki JyP on karannut jo “tavoittamattomalle” 41 pisteen karkumatkalle, tosin kolme ottelua enemmän pelanneena. Silti jos lasketaan erotus, parhaimmassa tapauksessa ero on silti 12 pistettä, neljän voiton verran.

Matias Lopin loukkaantuminen iski todella pahaan saumaan ja miehen poissaoloa ollaan väliaikaisesti paikkaamalla NHL-veteraani Shawn Batesilla. Bates ei ole sateentekijä, mutta ei ainakaan heikennä mahdollisuuksia parantaa sijoituksia. Materiaali on kuitenkin kapeampi kun paperilla voisi ymmärtää. Se on nyt viimeistään todistettu.

Runkopelaajien lisäksi pitäisi nuorten nyt nostaa tasoaan ja ottaa roolia. Viime kausina heidän menoa on katseltu vähän sormien välistä. Nyt olisi kyllä viimein aika alkaa lunastaa se oikeus kantaa pelipaitaansa. Mainittakoon Liivik hyvänä esimerkkinä. Pelkästään kahdella ketjulla ei pitkässä juoksussa sinne kuuluisaan tappiin asti mennä.

Peiliinkatsomisen paikka on koko joukkueella ja jokin pitäisi napsahtaa kohdalleen, että joukkue voisi illasta iltaan esittää sitä mitä parhaimmillaan väläyttelee siellä täällä otteluiden sisällä. Jos tätä pystyttäisiin edes 40 minuuttia toteuttamaan nykyisen 10 minuutin sijaan, voisi tulos olla taululla aivan erilainen lopussa.  Tätä odotellessa.

En tiedä onko tästä vielä aiheellista kirjoittaa, mutta tuon nyt kuitenkin mielipiteeni esille tämän asian tiimoilta. 1. kierroksen Jokerit-voitto antoi ehkä sittenkin pientä virheellistä kuvaa joukkueen tilasta tai sen pelin jälkeen joukkueessa on tapahtunut jotain, mikä heijastuu nyt sitten kentällä esityksinä, joilla ei ole tulosta enää tullut.

Jalonen ei ole vielä uskaltanut painaa paniikkinappulaa vaan totesi TPS-ottelun jälkeen joukkueen pitkän matkan olevan vasta alussa ja että tekemistä riittää. Saipalle joukkue hävisi rangaistuslaukauksilla, Lukko kävi nöyryyttämässä Nordiksella 0-4 ja TPS kaatoi siis punanutut Turussa maalilla. 4 ottelua, 1 voitto, 1 RL tappio ja 2 tappiota. 4 pistettä 12 mahdollisesta. Ei ihan se alku mitä kuitenkin uskallettiin odottaa hyvän harjoituskauden jälkeen.

Puolustus on Jalosen analyysin mukaan joukkueen akilleen kantapää tällä hetkellä. Fanit ovat ottaneet myös Juha Pitkämäen kritiikkinsä kohteeksi. Tottakai puolustuksen huono suoritus heijastuu maalivahti-peliin, mutta myös epävarma maalivahti voi heijastua puolustukseen. Tässä on ehkä ilmassa enemmän sitä puolta. Jos katsoo nimiä kuten Heikkinen, Pikkarainen, Kankaanperä, Majesky, ei voida mennä kyllä puolustuksen taidonpuutteen taakse. Olen samaa mieltä fanien mielipiteen kanssa siitä, että Pitkämäki kannattaisi suosiolla laittaa sivuun hakemaan lisämotivaatiota ja antaa mahdollisuus viimein Ahlqvistille ja Niemiselle. He eivät pelaa ainakaan yhtään sen heikommin.

Seuraava paikka kasata pakkaa uudestaan kasaan on tulevana tiistaina Porissa, jossa erittäin mielenkiintoinen kohtaaminen Ässien kanssa. Matikainen ja Suhonen vastapuolella toivottavasti antavat sen lisäpuristuksen kavereiden otteisiin, että se apina putoaa sieltä selästä. Loukkaantuneen Lopin tilalle on myös nyt roolia tarjollla. Joten ei vielä paineta sitä p-nappulaa, mutta pidetään se sormi kuitenkin suojakannen päällä valmiina.

Taikuri Luttinen viimeisteli kaksi maalia.

IFK kaatoi Jokerit 5-3 ja aloitti kautensa kotivoitolla.

Täysi Jäähalli sai todistaa kiekkoviihdettä koko rahan edestä torstai-iltana kahden arkkivihollisen perinteisessä kauden avauksessa, jossa tarjoiltiin 8 maalia, 1 tappelu, paljon taklauksia ja tietenkin se itse voitto. Mitä muuta olisi voinut vielä pyytää?

1. erä mentiin tasaisissa merkeissä molempien joukkueiden hallitessa vuoroin kenttätapahtumia. HIFK aloitti pelin hanakammin, mutta päästi Jokerit mukaan erän vanhetessa. Pakollinen etukäteen paljon hehkutettu Helenius-Brennan mukilointi nähtiin erän loppuun, joka olisi voitu toteuttaa hieman paremmin. Heti kiekon tipahtaessa jäähän aloituksen jälkeen nyrkkisankarit riisuivat tavaransa ja hakivat vähän tilaa keskemmältä kenttää, kunnes alkoivat vaihtaa iskuja. Kumpikin pukari sai mukavasti iskuja toisiinsa, Heleniuksen lopulta sitoessa Brennanin syliinsä. Brennanin yrittäessä irti, tuomarit ehtivät tulla väliin ja kaatoivat hänet samalla jäähän, ottelun päättyessä täten ratkaisemattomaan. Molemmat joukkeet iskivät erässä maalin suuntaansa ja erätauolle mentiin 1-1 lukemissa.

HIFK is back

2. erään saapui se vanha kunnon IFK, joka viimeeksi esiintyi tälläisellä pelillä Jäähallin jäällä muistaakseni joskus Aravirran aikaan, montakohan vuotta siitäkin jo on. Erä oli IFK:n lähes totaalista hallintaa, kotijoukkeen takoessa taululle 3-1 numerot. Jokerit oli todella oudon aneeminen ja saamaton, en osannut hahmottaa tähän syytä. Tai sitten IFK:n hyvyys sai vastustajan vaan näyttämään niin luokattomalta. Jokerit pelasi melkein yhtä surkeasti kun IFK viime kaudella paikallispeleissä. Ilahduttavaa olivat Petrellin taklaukset sekä joukkueen tasapainoinen esitys joka alueella.

Käännekohta

Osat vaihtuivat 3. erään siten, että nyt oli IFK:n vuoro pelata samalla tavalla kun naapuri edellisessä ja toisinpäin, Jokereiden noustessa tasoihin aika erän alkupuoliskolla. IFK lopetti pelaamisen lähes täysin ja ehkä luotti taas ottelun menevän loppuun omalla painollaan. Pentin perintö kummittelee ainakin tältä osin yhä vaihtopenkin takana. Ottelu oli jo hyvää vauhtia menossa jatkoajalle, kunnes kenties pari väärää vaihtoa viheltämättä jättänyt erotuomari Kruus antoi Jokereille kaksi peräkkäistä 2 minuutin jäähyä, toisen läpiajoon karannen H. Pikkaraisen koukkaamisesta ja toisen erittäin epämääräisestä Mikko Jokelan niin ikään koukusta. IFK otti tämän oljenkorren ja kiitti ja kumarsi Kimmo Kuhdan niitatessa p-pisteen kaarelta ranteellaan kiekon takakulmaan. Petrell kaunisteli vielä tyhjiin ottelun viimeisen maalin ja homma oli sitä myötä paketissa.

Hajatelmia 

Jokerit jatkoivat siitä mihin olivat Nordic Trophyssä jääneet. Ottaen huomioon rosterin nimilistan sekä valmennuksen meriitit, pitäisi ehdottomasti Ilmalassa pystyä parempaan mitä joukkue on esittänyt alkaneena syksynä. Mielenkiinnolla odottelen heidän pakettinsa kasaantumista ja sitä kuinka kauan siihen menee.

Kotijoukkueesta ei ole kuin päällisin puolin positiivista sanottavaa. NT ottelut olivat antaneet etukäteen jo semmoisen mielikuvan joukkueesta, minkä he tarjoilivat myös tänään. Paljon on menty eteenpäin, pieniä lapsuksia vielä esiintyy siellä täällä, mutta lähtökohdat ovat jo verrattuna moneen viime vuoteen täysin erilaiset erittäin positiivisessa mielessä.

Tästä kun vielä jätkät parantaa, voidaan oikeasti jo puhua IFK:n paluusta juurilleen. Niille juurille, joihin ah niin moni on yrittänyt, mutta harva on löytänyt.

HIFK:n muodonmuutos potkaistiin liikkeelle jo viime kaudella, kun pitkäaikainen toimitusjohtaja Pentti Matikainen sai lähtöpassit. Tom Nybondas on sen jälkeen vastannut urheilutoimenjohtajan toimesta ja Jukka Valtanen taas toimitusjohtajan tehtävistä. Organisaatiossa hoksattiin lopulta, ettei yksi mies voi pitää kaikki lankoja käsissään nykypäivänä.Valmennustiimin helmet ovat Kari Jalonen sekä fyysisestä harjoittelusta vastaava, alansa ammattieliittiin kuuluva Harri Hakkarainen. Kai Rautio löysi tiensä Pelicansin A-junioripuolelta HIFK:n kakkosvalmentajaksi.

Juha Pitkämäki korvaa maalilla Jan Lundellin. Morasta saapunut maalivahti on katsomaton kortti, jonka taidot punnitaan vasta kauden mittaan. Jani Nieminen ja Aleksis Ahlqvist kärkkyvät Pitkämäen takana torjuntaminuutteja.

Hyökkääjien Matias Lopin ja Kim Hirschovitsin mukana keskushyökkääjäosasto vankistui. Kaksikko on pelannut takavuosina yhdessä muodostaen mm. A-nuorten SM-liigassa aikoinaan kovan tehokaksikon.

Ylipäätään hyökkäysarsenaali näyttää lupaavalta, vaikka “kovanaama-vahvistuksen” Kip Brennanin hankinta hieman ihmetyttääkin. Treenipeleissä Hirschovits (7+4) ja Arttu Luttinen (5+6) ovat olleet tehojen pohjalta muuta miehistöä edellä.

Puolustus ei ole nykykoostumuksessa mestaruusainesta, mutta mielenkiintoista on nähdä, miten uusi valmennusjohto saa siitä mehuja irti. Tom Walshin käsivamma pitää puolustajan sivussa kuukauden ajan. Walshia “stunttamaan” saimme Ivan Majeskyn kuukaudeksi.
Uskoa tekemiseen tuo rutkasti tähän kauteen lähdettäessä mukanaan Kari Jalonen, joka viihtyy “Nordiksella” valmennuspuuhissa ainakin seuraavat kaksi vuotta. Ainakaan otteluiden huonoon valmistautumiseen HIFK ei tule kauden mittaan kaatumaan. Ainakin toivotaan näin.

HIFK tulee näin käyttäneeksi 2. ulkomaalaispelaajansa
kiintiön kyseiseen herraan.

Tässä miehen tilastot:

Season   Team                        Lge    GP    G    A  Pts  PIM  GP   G   A Pts PIM
--------------------------------------------------------------------------------------
1996-97  Windsor Spitfires           OHL    42    0   10   10  156   5   0   1   1  16
1997-98  Sudbury Wolves              OHL    24    0    3    3   85  --  --  --  --  --
1997-98  Windsor Spitfires           OHL    24    0    7    7  103  --  --  --  --  --
1998-99  Sudbury Wolves              OHL    38    9   12   21  160  --  --  --  --  --
1999-00  Sudbury Wolves              OHL    55   16   16   32  228  12   3   3   6  67
2000-01  Sudbury Wolves              OHL    27    7   14   21   94  12   5   6  11  92
2000-01  Lowell Lock Monsters        AHL    23    2    3    5  117  --  --  --  --  --
2001-02  Los Angeles Kings           NHL     4    0    0    0   22  --  --  --  --  --
2001-02  Manchester Monarchs         AHL    44    4    1    5  269   4   0   1   1  26
2002-03  Los Angeles Kings           NHL    19    0    0    0   57  --  --  --  --  --
2002-03  Manchester Monarchs         AHL    35    3    2    5  195   3   0   0   0   0
2003-04  Los Angeles Kings           NHL    18    1    0    1   79  --  --  --  --  --
2003-04  Atlanta Thrashers           NHL     5    0    0    0   17  --  --  --  --  --
2003-04  Manchester Monarchs         AHL     2    0    0    0    6  --  --  --  --  --
2004-05  Chicago Wolves              AHL    48    7    6   13  267  18   1   1   2 105
2005-06  Anaheim Mighty Ducks        NHL    12    0    1    1   35  --  --  --  --  --
2005-06  Portland Pirates            AHL     9    2    1    3   22  --  --  --  --  --
2006-07  Hershey Bears               AHL    26    4    2    6   67   6   0   1   1  30
2006-07  Long Beach Ice Dogs         ECHL   11    2    3    5   74  --  --  --  --  --
2006-07  Toronto Marlies             AHL     1    0    0    0    6  --  --  --  --  --
2007-08  New York Islanders          NHL     3    0    0    0   12  --  --  --  --  --
2007-08  Bridgeport Sound Tigers     AHL    49    2    1    3  247  --  --  --  --  --
--------------------------------------------------------------------------------------

HIFK:n uusi urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas kommentoi hankintaa jo lyhyessä ajassa kuluneeksi tulleella fraasilla: – Palapelin kokoaminen jatkuu ja yksi puuttuva pala on nyt hankittu. Voimakas ja kokoisekseen hyvin liikkuva Brennan tuo meille entisestään lisää fyysisyyttä. Kovuudella luomme tilaa taidolle. Hassua tässä on, kuten jo osa faneista on ehtinytkin kysellä nokkelasti: Mille taidolle?

No mutta ei vielä tuomita miestä, vaan annetaan hänen osoittaa hyötynsä joukkueelle jäällä. Hän on sekä fyysinen, että henkinen voima toivottavasti tulevissa koitoksissa.

Ei vielä oikein vakuuta..

HIFK pelasi kolmannen NT-ottelunsa neljän päivän sisään, tällä kertaa Vantaan Tikkurilassa, Valtti-areenalla. Avaus-ottelunsa IFK hoiti 3-2, vastassa ollen Djurgården. Edellisen ottelun IFK hävisi maalilla Frölundalle 0-1 ja tänään siis Linköping pesi punaiset tylysti 0-3.

Tämä oli ensimmäinen otteluni “uuden IFK:n” katsomossa. Olin kuullut NT:n avauspelistä positiivisia kommentteja ja odotukset olivatkin aika korkealla, vaikkakin edellisestä ottelusta Frölundaa vastaan taasen kuului negatiivista. Tänäänkin nollapeli, mutta IFK:n perinteiseen tyyliin se nolla merkattiin tehtyjen maalien sarakkeeseen.

Uutta, vanhaa ja lainattua

Jalosen kädenkosketus joukkueeseen oli tutkailuni pääkohde, josta ei oikeastaan jäänyt käteen kuin hyökkäyksiinlähtöjen parannus, pelaajien sijoittuminen ja balanssi suhteessa puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Niitä kuuluisia “suuria aukkoja” ei hirveän montaa kertaa päässyt syntymään ottelun aikana ja tämä helpotti huomattavasti puolustuksen ja maalivahdin työskentelyä. Aikaisemminhan olen tottunut näkemään vähintään muutaman läpiajon tai puolustuksen hölmöilyn per peli, mutta tänään niitä ei liiemmin herunut.

Hyökkäyksiin lähdettiin ihan mukavasti joko kiekonriistoista tai maalintakaa rauhallisesti, lyhyillä nopeilla syötöillä laidan tai keskustan kautta. Välillä keskeltä kiekon kanssa tullut kaveri jäi aika yksin kolmen-neljän vastustajan ottaessa miehen ja kiekon pois kuin tikkarin lapselta, laitureiden viilettäessä laidalla täysin vapaana. En tiedä oliko sitten niin sokeasti noudatettu ohjeita vai eikö vaan ollut luovuutta soveltaa tilanteen mukaan peliä. Todella monta maalipaikkaa hukkui pelaajien yrittäessä yksin sukeltaa puolustus-suman läpi. Omalta alueelta siis päästiin ylös nopeasti ja tehokkaasti, mutta sitten siellä hyökkäyspäässä loppuivatkin eväät. Tästä näyttönä 120 minuuttia ilman maalia.

Ellei nykyisistä kavereista joistakin pystytä kouluttamaan jokapaikan höyliä, joukkue huutaa kiekollista sentteriä, nopeaa hyvät kädet omaavaa laituria ja mielellään vielä peliä avaavaa pakkia josta olisi apua myös ylivoimalla. Sen verran avutonta oli paikoittain peli. Myös ehkä valmennuksen taholta pari “back-up plääniä” olisi ollut mukava nähdä.

Pirteimmät esitykset irtosivat Lopilta ja I. Pikkaraiselta, Tom Walshin myös tehdessä ensi-iltapäivänsä kentällä. Miehestä jäi toistaiseksi aika HMV-fiilis, mutta potentiaalia parempaan varmasti on.

Vähän lepoa ja uusia taktisia juonia, sekä ne pari täsmällistä hankintaa niin ei tässä vielä kirvestä välttämättä kaivoon aleta viskomaan. Paremmassa kurssissa ollaan kuin monena aikaisempana kautena. Se on varma.

HIFK avasi kautensa vuosimallia 2008 Raumalla Pitsiturnauksessa, jääden ulos finaalista vain yhden pelin päähän.

Tulokset olivat seuraavat: HIFK – KalPa 2-0, Barys Astana – HIFK 3-2, Lukko – HIFK 3-2. Täten tehdyt ja päästetyt maalit jäivät tasan 6-6.

Itse en siis paikalle päässyt, joten en ala kuulopuheiden perusteella tosiaan mitään raporttia antamaan, mutta sen verran voin mainita paikallakin olleiden kommenteista, että peli oli näyttänyt lupaavammalta ja valmiimmalta jo nyt kuin moniin kausiin aikaisemmin, vaikka joukkue pelasikin toistaiseksi juniori-pitoisesti. Pienet loukkaantumisvaivat pitivät etenkin puolustuspään vielä avonaisena. Mutta tästä on erittäin rohkaisevaa jatkaa.

Nordic Trophy jatkaa tästä ja sinne aikoo myös sitten allekirjoittanut suunnata.

Nordic Trophy - turnauksen alustava ohjelma

UUDET TUULET PUHALTAA…

HIFK julkisti pitkään julkisena salaisuutena tiedetyt sopimukset, kun se esitteli uuden päävalmentajansa Kari Jalosen, sekä sentteri-kaksikon Kim Hirschovits ja Matias Loppi. Isoimpana yllätyksenä tuli tieto Jan Lundellin lopettamisesta ja hänen tilalleen palkatusta Juha Pitkämäestä.

Jalosen meriitit tiedämme kaikki, Pitkämäki on selkeä vahvistus. Loppi pelasi loistavan viime kauden ja on omia kasvatteja, kuten myös herra Hirso, mutta tuhlaajapojan paluu herättää kuitenkin tunteita nelikosta eniten. Puolesta sekä vastaan. Kamojen yllättävä pakkaaminen ja siirtyminen arkkivihollisen Jokereiden riveihin kalvaa edelleen lähimuistissa ja Hirsolla on edessä suuri urakka tehtävään voittaa fanien tuki takaisin puolelleen.

Kokonaisuutena jokainen julkistettu nimi on selkeä vahvistus ja loistava hankinta, mutta.. Kuten uusi UTJ Nybondas totesi, joukkueen rakennus on vielä pahasti kesken ja esimerkiksi kaikki ulkomaalaispaikat (3 kappaletta) ovat edelleen käyttämättä. Huhujen mukaan vielä olisi neuvottelut meneillään Ryan Veschen sekä Libor Ustrnulin kanssa.

Joukkueen puolustuspää huutaakin vahvistusta, sekä hyökkäys takuuvarmaa maalintekijää. Verkkoja pidetäänkin vesillä Nybondasin mukaan koko ajan ja joukkuetta ollaan valmiita muuttamaan koko kauden läpi aina siirtorajan sulkeutumiseen asti jos tilanne sitä vaatii. Kovat ovat ainakin puheet.

Isoin ja näkyvin uudistus “uudella IFK:lla” on kuitenkin paluu petologosta vanhaan IFK-kilpeen. Henkilökohtaisesti olen jo ehtinyt kiintyä punaiseen petoon ja tulee olemaan varmasti totuttelemista takaisin vanhaan alkuun, mutta loppujen lopuksi oivallinen veto uudelta hallitukselta.

Ensimmäinen näytös on nyt näytelty ja siirrymme väliajalle odottamaan seuraavan alkua.

Blues-HIFK puolivälierät, Blues jatkoon otteluvoitoin 4-1. Ei lisättävää.

Helsingin IFK:n vuoristoratamainen kausi päättyi mahalaskuun, vaikkakin ehkä odotettuun sellaiseen. Seuraavassa pientä summausta kuluneen kauden IFK:sta:

Surkea syyskausi

Kesän jäljiltä joukkueeseen oli ladattu paljon odotuksia. Viime vuotinen runko oli saatu pidettyä suht koht kasassa, isoimpana menetyksenä ehkä surullisen kuuluisa tapaus Karalahti. Niin ikään puolustuspää oli kärsinyt huomattavaa tyhjennystä mm. Cory Murphyn ja Pasi Saarisen myötä. Korvaajia saatiin, mutta kuten lopputulos kertoo, taso ei aivan vastannut. Hyökkäyspäähän oli satsattu kovilla panoksilla, maalivahtien pysyessä samana.

Odotuksista huolimatta joukkue rämpi käytännössä koko syksyn pelit todella syvällä kiekkoilun viemäreissä. Avainpelaajien loukkaantumisien suma sarjan alkukierroksilla löi alkutahdit tälle tragikoomiselle kaudelle, joka päättyi lähes saman tasoiseen esitykseen millä se alkoi.

Joulupukki toi joulun Nordikselle

Joulutauon jälkeen joukkueen terveystilanteen parannuttua, sekä organisaatiossa tapahtuneen kauan vaaditun muutoksen jälkeen (Pentti Matikainen sai lähteä) pelihuumori- ja ilme löysivät sille tasolle millä joukkue pystyikin parhaana päivinään pelaamaan. “Brändi” alkoi näkyä ja kuulua, voittoja rupesi tulemaan ja joukkueen esitykset olivat välillä jopa häkellyttävän vakuuttavia. Ruvettiin puhumaan jo koti-edusta ja mitaleista.

“Mä oon lomalla nyt..”

HIFK:n kova kiri hyytyi kotiedun tavoittelusta suoraan playoff-paikkaan kuuden joukossa, josta se kuitenkin omien hölmöilyjen jälkeen muuttui lopuksi sijaan 7. ja “sääli-playoffeihin”. TPS hoitui otteluvoitoin 2-0, mutta havaittavissa oli jälleen taantumaa syksyn joukkueeseen. Ottelusarja Bluesia vastaan viimein todisti epäilyt. Blues käveli IFK:n yli luvattoman helposti ja kausi oli taputeltu.

Kuka ottaa vastuun?

HIFK lähti kauteen sarjan 2. suurimmalla budjetilla. Joukkueesta löytyi nimiä kuten Guolla, Murray, Kuhta, Vesce, Pesonen, I. ja H. Pikkarainen, Kovanen, Heikkinen, Luttinen, höystettynä kavereilla kuten Petrell, Laakkonen, Ahtola ja Keränen. Pelkästään näillä miehillä olisi pitänyt pystyä parempaan. Miksi ei näin tapahtunut? Kaksi sanaa: Paul Baxter. Tähän ei tarvitse varmaan sanoa enempää.

Kausi 2008-2009

IFK:n hallitus ja johtoporras on uusittu. Seuran tavoitteena on nousta takaisin sarjan kärkipäähän ja aikoo tehdä suuria linjauksia ja satsauksia tämän saavuttamiseksi. Toistaiseksi pakka on lähes täysin auki, niin pelaajistoa kuin valmennusta myöten. Pohja on siis mitä mainioin mihin rakentaa. Se millainen teos jälleen tästä sopasta syntyy, onkin toinen juttu.