Osakuntalaisen unionin blogi

Pari päivää enää vaaleihin. Vaalien alla on aina yhtä hauskaa haalia käsiinsä eri ryhmien vaalilehtiä ja lukea niitä. Niin nytkin. Erityisen kiinnostava on ollut opposition poleeminen julistus, Marraskuun manifesti.

Yksi ydinajatuksista lienee se, että sitoutumattomat ajavat järjestöjen, eivät HYY:n ja opiskelijoiden etua. Sen mukaan järjestöt ovat hirveä rahasyöppö, jonne ylioppilaskunnan rahat valuvat hukkaan. Sen sijaan pitäisi keskittyä tekemään töitä opiskelijoiden hyväksi ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia opiskelijoille ja esimerkiksi vapaata tilaa ajan kuluttamiseen.

Mutta hetkinen – mihin se raha tällöin oikein menee? Eikö opiskelijoiden sosiaalisen toiminnan sekä kulttuuri- ja liikuntaharrastusten tukeminen ole nimenomaan opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämistä? Ainejärjestöillä on myös paljon edunvalvontatehtäviä, ja osakunnilla on opiskelijan sosiaalista asemaa helpottavaa toimintaa (esimerkiksi asuntoja ja opiskelijaruokaloita). Järjestöillä on myös tärkeä tiedovälitystehtävä ylioppilaskunnalta jäsenistöön ja toisin päin. Eikö tällöin järjestöjen toiminnan tukemisella juuri edistetä opiskelijoiden aktiivisuutta ja hyvinvointia? Ja mitä muuta Uusi ylioppilastalo (+Leppäsuon tilat) on kuin vapaata hengailutilaa? Esimerkiksi osakuntiloja pääsee käyttämään jäsenmaksun maksamalla, ja jäseneksi pääsee kuka tahansa Helsingin yliopiston opiskelija, joihinkin osakuntiin myös muut opiskelijat.

Sitoutumattomia syytetään myös jälleen kerran linjattomuudesta ja toisaalta välinpitämättömyydestä yhteiskunnallisiin asioihin. Tällainen väite on kuitenkin perusteeton. Esimerkiksi osakuntien edustajistoryhmän toimintaa ohjaa ja sitoo vaaliohjelma, jota on käsitelty paitsi Osakuntalaisessa Unionissa, myös eri osakunnissa. Näin ohjelmaan on päässyt vaikuttamaan yhden edustajiston verran ihmisiä – eikö tällöin linjaa voida pitää yhteisenä pikemmin kuin parin tyypin sattumanvaraisena mielipiteenä? Ja toisaalta, onko tällainen näkemys vähemmän arvokas siksi, että se on opiskelijoiden itsensä luoma sen sijaan, että linja määräytyisi jonkin ulkoisen mukaan? Jokainen edustajiston toimintaa tarkemmin seurannut on voinutkin havaita, etteivät sitoutumattomat ole päätöksenteossa niin arvaamattomia kuin väitetään. On myös ikävää jatkusvasti kuulla, etteivät sitoutumattomat ole kiinnostuneet yhteiskunnallisista asioista. Esimerkiksi HYYn kaupunkityöryhmä on perustettu osakuntien aloitteesta, ja paljon huomiota saanutta Leppäsuon ensisuojaa koskenutta kannanottoa ehdotti HYALin edustaja hallituksessa.

Tsemppiä vaaleihin meille ja muille. Eläköön moniarvoisuus – siihen kai kuuluu, etteivät kaikki ole samanlaisia?

Kaisu Ahtola

HYYn vihreiden julkaisema lehti Raastin (luonnollisesti vaalipainottunut näin vaalisyksynä) oli mielenkiintoista luettavaa. Erityisellä mielenkiinnolla luin eri kirjoittajien näkemyksiä HYY Yhtymän omistajahallinnosta, siis siitä, miten HYY on järjestänyt yritystoimintaansa koskevan päätöksenteon.

Vihreiden yksi keskeinen teema viime vuosina on ollut omistajahallinnon ja siihen liittyvien käytäntöjen kritisointi. Kritiikkiä Raastimessakin esitettiin, moneen lähtöön. Kritiikki ja kehitysehdotukset eivät mielestäni olleet kovinkaan linjakkaita tai koherentteja. Tässä tulkintani mukaan joitakin näkemyksiä, joita lehdessä esitetään:
1) Kaivotalon/liikekiinteistö Kaivopihan voisi myydä pois, sillä kiinteistön omistaminen siihen liittyvine investointitarpeineen ei ole HYYlle tuottoisin/sopivin omaisuuslaji. Parempi voisi olla sijoittaa tämäkin pääoma arvopapereihin. (sivu kahdeksan)
2) HYYn pitäisi harjoittaa vastuullista yritystoimintaa ja sijoittaa omaisuuttaan vastuullisella tavalla. (s. 3 ,12 ,13)
3) Opiskelijaluottamushenkilöiden pitäisi käyttää enemmän aikaa HYYn varsinaisen toiminnan tavoitteiden edistämiseen ja vähemmän aikaa päätösten tekemiseen HYY Yhtymän hallintoelimissä. (sivu kahdeksan)
4) Opiskelijaedustajien määrää HYY Yhtymän hallinnossa ei saa vähentää; määrää pitäisi pikemminkin lisätä. Viime vuosina asiantuntijajäsenten (riippumattomien taloudellista asiantuntemusta omaavien ihmisten) määrää on lisätty eri hallituksissa ja opiskelijajäsenten määrää vähennetty. Tämä on vähentänyt opiskelijoiden vaikutusvaltaa HYY Yhtymässä. (s. 3 ,24)
5) HYY Yhtymän toimitusjohtajan ja HYYn talousjohtajan ei pitäisi olla sama henkilö, sillä HYYn talousjohtajan yksi tehtävä on valvoa HYY Yhtymän toimitusjohtajaa. (s. 3)

Nähdäkseni ehdotukset 1 ja 2 ovat keskenään ristiriitaisia. Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa siitä, että vastuullisen yritys- ja sijoitustoiminnan harjoittaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Kiinteistöjen myynti tekisi HYYn yritys- ja sijoitustoiminnasta kertaheitolla vähemmän vastuullista kuin sen nyt on. Syy tähän on se, että vastuullinen arvopaperisijoittamisen on yleisesti ottaen vuonna 2007 lastenkengissään. Todella vastuullisia ja läpinäkyviä sijoituskohteita ei vielä ole olemassa. HYY käyttää parhaillaan arvovaltaansa, mainettaan ja omaisuuttaan vaikuttaakseen siihen, että pankit ja muut kansainvälistä rahoitusjärjestelmää ylläpitävät toimijat kehittäisivät vastuullisen sijoittamisen välineitä. Tosiasia vuonna 2007 on se, että kaikkein vastuullisinta omistamista HYYlle on itse omistettu ja hallinnoitu yritystoiminta. Mitä tulee kiinteistöinvestointien rahoittamiseen: HYYllä ei ole mitään vaikeuksia saada rahoitusta investointeihin. Velkaa on tällä hetkellä hyvin vähän verrattuna omaisuuden arvoon.

Myös ehdotukset 3 ja 4 ovat ristiriidassa keskenään. Ei ole mahdollista sekä vähentää opiskelijoiden määrää tai heidän työmääräänsä ja samalla lisätä opiskelijaedustajien määrää. HYYn nykyinen omistajahallinto (erilaiset toimielimet ja yritysten hallitukset) on mukana olevien opiskelijoiden määrällä mitattuna hyvin laaja. Nykyhallinto luotiin 90-luvun puolivälissä vastauksena silloisten ylioppilaskuntatoimijoiden tarpeisiin. Hallinto on toiminut hyvin. Erittäin hyvä uudistus on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana tehty asiantuntijajäsenten rekrytoiminen HYY Yhtymän tytäryhtiöhallituksiin. Asiantuntijajäsenten mukaan tuominen on vähentänyt opiskelijoiden määrää viidellä. Nykyisin opiskelijoita toimii HYY Yhtymän hallinnossa noin 55. Esitetyn väitteen vastaisesti asiantuntijajäsenten mukaan tuleminen on *lisännyt* opiskelijoiden valtaa HYY Yhtymässä. Aiemmassa tilanteessa, jossa tytäryhtiöiden hallituksissa toimi ainoastaan opiskelijajäseniä, hallitusten kyky ohjata yritysten toimintaa ja valvoa johtoa olivat hyvin hyvin rajalliset. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että äärimmäisen harvalla opiskelijaedustajalla on kokemusta yritysten johtamisesta tai hallitustyöskentelystä. Riippumattomien asiantuntijajäsenten mukaantulo on saanut hallitukset keskustelemaan oikeista asioista ja on lisännyt opiskelijajäsenten valtaa, koska nykyisin hallituksessa tuodaan esille vaihtoehtoja päätettävien asioiden suhteen. Aiemmin johdolla oli paljon enemmän valtaa myös hallituksen päätösvaltaan kuuluvissa asioissa. Nyt tilanne on kaikin puolin parempi: niin HYYn jäsenen (parempia palveluita), opiskelijajäsenen (enemmän valtaa ja parempaa hallitustyöskentelyä), johdon (hallitus hoitaa tehtävänsä ja haastaa ja sparraa johtoa) ja toimintatalouden (tehokkaammin hoidetut palvelut, enemmän voitonjakoa) kannalta.

Väite 5 perustuu nähdäkseni virheelliseen käsitykseen HYYn ja HYY Yhtymän hallinnon tehtävistä. HYYn talousjohtaja/HYY Yhtymän toimitusjohtaja johtaa HYY Yhtymän toimintaa, joka koostuu HYYn kiinteistötaloudesta ja Oy HYY-yhtiöt Ab -konsernista. Talousjohtaja-toimitusjohtajaa valvoo ennen kaikkea HYY Yhtymän hallitus, osittain myös suoraan HYYn hallitus. Talousjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävien erottaminen toisistaan ei ole mielekästä, sillä nykyinen järjestely varmistaa HYYn ja HYY Yhtymän päämäärien samansuuntaisuuden. Mitään valvontaristiriitaa ei ole olemassa ja nykyinen hallintomalli toimii hyvin. Opiskelijoilla on aidosti päätösvalta sekä HYYssä että HYY Yhtymässä.

Pakko oikaista vielä yksi asiavirhe Raastimesta: Sivulla 3 väitetään, että “HYY Yhtymän hallituksen asiantuntijajäsenten määrää on lisätty viime vuosina.” HYY Yhtymän nykyinen hallintomalli on ollut käytössä vuodesta 1997 alkaen, eikä HYY Yhtymän hallituksen kokoonpanoa (5 opiskelijajäsentä + 4 asiantuntijajäsentä) ole muutettu hallintouudistuksen jälkeen.

Omistajahallintossa on paljon mielenkiintoisia ja opettavaisia tehtäviä. Toivottavasti vaalien jälkeen saadaan taas paljon yhtymästä kiinnostuneita opiskelijapäättäjiä tuomaan omat näkemyksensä myös HYY yritystoiminnan puolelle.

Mikko Kotola
osakuntalainen HYYssä, HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtaja 2007

On mielenkiintoista nähdä mitä edustajisto seuraavassa kokouksessaan päättää HYYn strategiasta. Mielipiteitä löytyi hyvin laidasta laitaan strategiaa valmistellessa. Ei ole niin yksinkertaista kirjata ylös ylioppilaskunnan tehtävää, tarkoitusta, arvoja ja visiota. Lain mukaanhan ylioppilaskunnan tarkoituksena on “olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.”

Mikä slogan sitten kuvaisi jättisuurta 33 000 hengen organisaatiota tyhjentävästi tai onko sen kuvaaminen yhdellä lauseella edes mahdollista? Mistä näkökulmasta visio tulisi muodostaa? Miten olisi “HYY- connecting students” tai “meillä tehdään akateemisia kansalaisia”? Vaikka strategia saattaa noin äkkiseltään kuulostaa kuivalta asiakirjalta, on se kuitenkin mielestäni yksi ylioppilaskunnan tärkeimmistä päätöksistä. Mihin suuntaan ylioppilaskuntaa halutaan viedä tänä syksynä? Mitä arvelet, millainen ylioppilaskunta on 10 vuoden päästä? HYYn jäsenen arjen kannalta yllättävän merkittäviä päätöksiä siis.

[HYYn edustajisto kokoontuu 18.10.2007 päättämään HYYn strategiasta ja sen yhteydessä keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmasta]

Ulla Hemminki

Tervehdys kaikille!

Saatte todistaa elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta, mutta nyt ainakin on sellainen aihe mistä tekstiä tulisi vaikka miten paljon tällä hetkellä, heh. Tämä kirjoitus liittyy keskusteluun yliopistojen lukukausimaksuista.
Aikamoista farssia joutuu todistamaan kun lähtee EAIE:n (European Assiociation for International Education) konferenssiin, joka tänä vuonna järjestettiin Trondheimissa. Tärkeää olla tilaisuudessa, jossa viitisenkymmentä “yliopistoeksperttiä” ympäri maailmaa huippusuperyliopistoistaan kilvan kertovat miten mahtavaa on, että otetaan opiskelijoilta rahat pois lukukausimaksuilla ja näille markkinoidaan sitten koulutusta ja taistellaan asiakkaista. On luotu uusi kieli akateemiseen maailmaan. Nyt puhutaan markkinointisuunnitelmista, asiakkaista, ostovoimasta ja vuosiraporteista.
Konferenssin osallistujat olivat pääosin yliopistojen kansainvälisten yksiköiden virkamiehiä, osallistujia oli yli tuhat. Ehkä kaikkein järkyttävimmän keskustelun kävin työryhmässä nimeltä “student as a customer”, jossa muut osallistujat olivat lähes yhtä mieltä siitä, että opiskelija on asiakas. Pidettyäni toisenlaisen puheenvuoron korostaen opiskelijan asemaa yliopistoyhteisön jäsenenä ja tärkeää roolia yliopiston päätöksenteossa sain vastaukseksi vanhemmalta australialaiselta herrasmieheltä seuraavaa: “opiskelin itse 60-luvulla, jolloin opiskelijat vaativat paikkoja senaattiin ja halusivat olla päätöksen teossa mukana, mutta kuule, nyt on 2000-luku. To my Finnish colleaque: you´ll get over it.” Tämän jälkeen toinen herrasmies pitää puheenvuoron valistaen muita siitä miten opiskelijoita ei pidä missään nimessä kuunnella, koska eivät he mitään tiedä.
Tapasin myös puheenvuoroni jälkeen Suomen järjestelmästä kiinnostuneen brittivirkamiehen, joille selvitin vielä lisää sitä, miten opiskelijat osallistuvat meillä yliopiston päätöksentekoon, mitä hän innostuneena kuunteli ja toivoi omaankin yliopistoonsa samanlaisen järjestelyn.

Törmäsinpä konferenssissa taas erääseen kansainvälisen koulutuksen konsulttiinkin Lontoosta. Hänen konsulttipalveluitaan käyttävät kuulemma myös Helsingin yliopisto ja Suomen opetusministeriö (!). Nappasin hänet jo viime keväänä toisessa konferenssissa keskustelemaan kanssani ja sainkin kuulla hänen näkemyksiään Suomen tilanteesta tyyliin “Suomeen tulee lukukausimaksut väistämättä EU-ETA-maiden ulkopuolelta tuleville, mutta suomalaisopiskelijoiden lukukausimaksuihin ei VIELÄ ole poliittista tahtoa.”

Tällaisia ajatuksia yliopistojen kansainvälisten yksiköiden virkamiehille sitten syötetään. Huoh. Opiskelijan äänen kuuluminen yliopiston päätöksenteossa ja kansainvälisessä keskustelussa on kyllä ensiarvoisen tärkeää. Opiskelijan tulee kyllä olla aidosti osa akateemista yhteisöä. Suomen ainutlaatuisesta maksuttomasta korkeakoulujärjestelmästä tulee pitää siis kiinni ja kansainvälistä keskustelua kuultuaan sitä vain arvostaa yhä enemmän. Työtä riittää ylioppilaspolitiikassakin vielä tehtäväksi paljon asian saralla tulevinakin vuosina.
[Suomen hallitusohjelmassa on tänä vuonna kirjaus lukukausimaksukokeilusta EU-ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille joissain maisteriohjelmissa]
Ulla Hemminki (EPO)

Tervetuloa lueskelemaan Osakuntalaisen Unionin vaaliblogia. Blogin on tarkoitus toimia väylänä informaatiolle, kommenteille, näkemyksille, pohdinnoille ja keskustelulle koskien opiskelijaelämää, HYY:tä ja syksyn edustajistovaaleja. Kirjoittajina toimivat osakuntien edustajistoryhmän jäsenet.

Wikipedia, tuo opiskelijan rakas ystävä, sanoo: “Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista – – on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus.” Henkilökohtaisuus on useimpia blogeja voimakkaasti yhdistävä tekijä. Henkilökohtaisuudesta on kuitenkin vain kukonaskel näkökulmien rajoittuneisuuteen – tämäkin on blogeja kahlaillessa helppo huomata. Tämä blogi tuo esille osakuntalaista näkökulmaa bittiavaruudessa velloviin keskusteluihin. Kauniin ja vaikean osakuntalaisen arvon mukaisesti moniarvoista näkökulmaa, toivon niin.

On mielenkiintoista nähdä, mitä syksyn edustajistovaalit tuovat tullessaan. Enkä tarkoita tällä vain sitä, montako paikkaa kukin saa ja millä äänimäärällä. Tietynlainen vastakkainasettelu HYY:n edustajiston sisällä on nostettu jopa kuluvaa kaksivuotiskautta määrittäväksi tekijäksi. Se ei tietenkään ole koko totuus, mutta jos kohta blogeissa on esitetty kiivaita mielipiteitä viimeisten kahden vuoden aikana, niin melko tulisesti maustettua on ollut keskustelu edustajiston kokouksissakin. Löydetäänkö tulevalla edustajistokaudella sopuisampia toimintatapoja? Onnistutaanko kommunikaatiota parantamaan? Ennen kaikkea, löytyykö halukkuutta siihen?

Niin kauan kuin kaikki hyvä ja kaunis ollaan adoptoimassa yhteen osoitteeseen, yhteistyölle on esteitä. Ryhmien rajat ylittävään keskusteluun tulisi panostaa. Yllätys yllätys, silloin huomataan joskus myös, että tästä ja tästä asiastahan ollaankin samaa mieltä. Jos jonkin asian tahtoo edustajistossa viedä läpi, ei siihen yksi ryhmä pysty kuitenkaan. Siksi keskusteluperiaate ajaisi äänestäjienkin asiaa adoptioperiaatetta tehokkaammin. (Tässä yhteydessä väännettäköön rautalangasta, että puhuessani aiemmin moniarvoisuudesta osakuntalaisena arvona, en tarkoittanut sen olevan osakuntalaisten yksityisomaisuutta!)

Sitoutumattoman ryhmän edustajana törmää usein siihen, että ulkopuolelta käsin tunnutaan tietävän kovin tarkasti, mitä mieltä minun pitäisi asioista olla. Siinä taitaa olla sitoutumattomuuden käsite hieman hukassa. Ryhmien olemassaolo edarissa johtaa usein siihen, että oletetaan jo etukäteen olevan tiedossa, mitä mieltä kukin ryhmä asioista on. Usein kannat ovat ennustettavissa, mutta eivät aina. Siinä menetetään taas yksi keskustelun mahdollisuus.

Elina Kervinen kirjoitti viimeisimmän Ylioppilaslehden pääkirjoituksessa, ettei työ opiskelijoiden edunvalvontakentällä loppunut opintorahan korotukseen, ja oli siinä vähintäänkin oikeassa. Esimerkiksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden lakkauttamisella olisi se monen valtakunnallisen päätöksentekijän työtä helpottava seuraus, että opiskelijaliikkeestä tulisi täysin kädetön, mitä edunvalvontaan tulee. Opiskelijan kyykyttäminen helpottuisi huomattavasti. Tekemistä siis riittää niin HYY:ssä kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Leena Pihlajamäki
Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja
Osakuntien suuren vaalirenkaan vaalipäällikkö

Tervetuloa HYY:n osakuntalaisen unionin vaaliblogiin! Vaalisyksy on jo pyörähtänyt käyntiin, toivottavasti blogi tulee ahkeraan käyttöön:)