Osakunnat oppositioon
Tiedote 14.11.2008: Osakunnat oppositioon Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa
HYYn hallituksen muodostajaksi on edustajistoryhmien välisissä neuvotteluissa valittu fil. yo. Pasi Hario (HYAL). Osakuntien ehdokas teol. yo. Leena Pihlajamäki ei kelvannut hallituksen muodostajaksi, vaikka olikin monissa ryhmissä selvästi pätevämpänä pidetty henkilö. Hallituksen muodostavat vuonna 2009 Ainejärjestöt (HYAL), HYYn Vihreät, Sitoutumaton vasemmisto, Opiskelijademarit, HELP ja Svenska Nationer och Ämnesföreningar. Osakuntien ryhmä teki ratkaisun oppositioon jättäytymisestä tilanteessa, jossa tarjolla ei ollut riittävästi kanavia vaikuttaa osakuntalaisille tärkeisiin asioihin.
Osakuntien tavoitteena HYYn hallitusneuvotteluissa oli muodostaa vahva edunvalvontaan painottunut hallitus. Osakuntien ehdokkaana hallituksen muodostajaksi oli hallituksessa tänä vuonna sosiaalipoliittisista ja kaupunkiasioista vastannut Leena Pihlajamäki, joka on ansioitunut erityisesti omien sektoriensa toiminnan kehittäjänä ja intohimoisena opiskelijoiden asioiden lobbaajana. Leena olisi ollut verkostojensa ja sosiaalisen pääomansa puolesta koko ylioppilaskunnalle erinomainen valinta.
HYAL piti tiukasti kiinni HYYn hallituksen puheenjohtajan tehtävästä, jonka se katsoi suurimpana ryhmänä kuuluvan sille. Osakuntien näkemyksen mukaan HYYn hallituksen valinnassa olisi painotettava valtapolitiikan sijaan pätevyyttä ja sopivuutta. Kuluvan vuoden aikana yhteistyö HYALin kanssa on ollut vaikeaa, ja lopulta kyseinen ryhmä sanoi kymmenen vuoden yhteistyön irti asiakysymyksissä löydetyistä yhteisistä näkemyksistä huolimatta. Osakuntien edustajistoryhmä katsoo, että yhteistyötä ei ole se, että yksi ryhmä sanelee ehdot.
Anni Hirsaho, puheenjohtaja, Osakuntien edustajistoryhmä
Emma Ronkainen, puheenjohtaja, HYYn Osakuntalainen Unioni
————————-
Yllä oleva on tiedote on kirjoitettu HYYn hallitusneuvottelujen jälkeen, ja päätös ensi vuoden hallituksesta siunattiin viime perjantaina edustajistossa. Osakuntien päätyminen oppositioon ensimmäisen kerran vuoden 1984 jälkeen oli tavallaan luonteva päätös vaikealle vuodelle, jota leimasi ennen kaikkea osakunnille katastrofaalinen tilajako. Monille osakuntien aktiiveille tilajaon tapahtumat olivat osoitus siitä, että HYYssä ei ole pystytty vaikuttamaan osakunnille järjestöinä tärkeimpiin asioihin hallituspaikoista huolimatta. Päätös olla lähtemättä hallitukseen tarjotuilla paikoilla ei kuitenkaan syntynyt tämän vuoksi.
Osakuntien ryhmässä oltiin pettyneitä siihen, miten vähälle huomiolle motivaatio, pätevyys ja sopivuus jäivät hallituksen puheenjohtajan valinnassa tänä vuonna. Ylioppilaskunnassa olisikin syytä pohtia toimintakulttuurin muutosta esimerkiksi siten, että hallituksen muodostaja valittaisiin edustajiston kokouksessa ennen neuvotteluja. Tämän vuoden neuvotteluissa osakuntien tavoitteena oli siirtää puheenjohtajan valinta läpinäkyvämmille ja kestävämmille periaatteille. Osakuntien kärkiehdokkaat olivat tarjolla puheenjohtajan sekä talousjohtokunnan puheenjohtajan tehtäviin, joiden kautta katsottiin parhaiten voitavan vaikuttaa osakunnille tärkeisiin asioihin ja jotka menivät nyt molemmat HYALille.
Jos parlamentarismin katsotaan toteutuvan siten, että hallituksen puheenjohtaja tulee automaattisesti suurimmasta ryhmästä, sivuutetaan niin keskustelu ehdokkaiden pätevyydestä ja sopivuudesta kuin puheenjohtajan roolistakin. Toisaalta kun tässä yhteydessä on verrattu HYYtä valtakunnanpolitiikkaan, täytyy todeta, ettei siellä ole tapana, että pääministeri ja valtiovarainministeri tulevat samasta puolueesta.
Leena Pihlajamäki valittiin sitten SYL:n hallitukseen ensi vuodelle. Liittokokouksen aikana Leenan pätevyys tunnustettiin niin HYYn sisällä kuin muissa ylioppilaskunnissa. HYYn sitoutumattomat ryhmät ovat ajaneet SYL:n henkilövalintakulttuurin muutosta viimeisen vuoden aikana painokkaasti, ja tällä kertaa pätevyydellä todella oli merkitystä, kun etukäteen sovittu diili murtui kokouksen henkilövalinnoissa. Viime vuosia demokraattisemmin tehdyistä valinnoista oltiin riemuissaan yli ryhmärajojen. Saa nähdä, milloin HYYssä otetaan omat opit käyttöön ja seurataan SYL:n tämänvuotista esimerkkiä.
HYYn hallitusneuvotteluissa käytiin hyviä keskusteluja erityisesti taloustilanteesta. Budjetin valmistelussa kuluvana ja ensi vuonna on tehtävä merkittäviä säästöjä, ja erityisesti sen vuoksi olisi ollut hyvä, jos kaikki suuret ryhmät olisivat mahtuneet hallitukseen. Monissa budjettikysymyksissä osakunnat vaikuttivatkin olevan HYALin ja Maailmanpyörän välissä. Ilmeisesti kynnyskysymykset ja niiden myötä sopu budjetin keskeisistä kohdista sinetöitiin neuvotteluissa – tämä selvinnee ensi viikolla edustajiston päättäessä budjetista.
Juuri valmistunutta kolmatta ylioppilastaloa ei olisi saatu aikaan ilman HYALin ja osakuntien yhteistyötä. Yhteisen asuntolainan hoito jäi nyt kesken ennen kuin se oli alkanut erääntyäkään. Kiinnostavaa on nähdä, miten hallituksenmuodostajapuolue johtaa ylioppilaskuntaa ja millainen yhteys eri ryhmien välille muodostuu. Asiakysymysten valossa tämän vuoden hallitusneuvotteluissa olisi pystytty parempaan, mutta tahto ei riittänyt.
Sari Aalto
Osakuntien edustajistoryhmän neuvottelija
Joulukuu 9, 2008 @ 1.46 e
Kirjoitin samoista asioista omassa blogissani toisesta näkökulmasta.
Näin hyalilaisen näkökulmasta sittariyhteistyö ei varsinaisesti murtunut tänä vuonna, vaan kysymys on ollut vuosia jatkuneesta prosessista. Itse tunnistin sen ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 2004, kun käsiteltiin Uuden B-portaan 3. ja 5. kerrosten kohtaloa. Voi toki olla, että sama oli jatkunut jo pidempään, koska olin itse ollut tuossa vaiheessa mukana vasta vuoden. Joka tapauksessa viimeistään vuoden 2005 jälkeen oli selvää, etteivät HYALin ja osakuntien näkemykset järjestöpalveluista olleet yhteensovitettavissa taloudellisesti tiukkoina aikoina.
Sen jälkeen jokseenkin joka kerta, kun järjestöpalveluista puhuttiin, HYAL ja osakunnat olivat riidoissa keskenään. Sittariyhteistyö heikkeni kaiken aikaa, kun talous ja järjestöpalvelut nousivat yhä keskeisempään rooliin. Joku tämänkaltainen yhteentörmäys oli lopulta väistämätön, kun isoja säästöjä oli pakko tehdä uuden talon käyttöönoton yhteydessä. Olisi se toki voinut tapahtua myös sittareiden ja punavihreiden välillä, jos esimerkiksi syksyllä 2007 olisi linjattu, että säästöt otetaan ennemmin Ylkkäristä kuin tiloista.
Kuten blogissani kirjoitin, SYL:n uusi avoimempi tapa valita hallitus ei ole suoraan sovellettavissa HYYssä. Olosuhteet ovat niin erilaiset. Hallituspaikka on ylioppilaskunnille (mutta ei välttämättä poliittisille) enemmän arvovalta- kuin vaikutusvaltakysymys. Lisäksi kaikki hallituspaikat ovat SYL:ssä jokseenkin samanarvoisia, mikä tekee hallituksen jäsenyydesta salkkujakoa merkittävämmän kysymyksen.
Kuten itsekin kirjoitit, “Osakuntien kärkiehdokkaat olivat tarjolla puheenjohtajan sekä talousjohtokunnan puheenjohtajan tehtäviin, joiden kautta katsottiin parhaiten voitavan vaikuttaa osakunnille tärkeisiin asioihin”. Nykykäsitykseni mukaan juuri ero hallitussalkkujen vaikutusvallassa on suurin syy siihen, miksi avoimempi tapa valita hallitus ei toimisi HYYssä. Jos siihen halutaan puuttua, pitäisi hallituksen tiukka sektorijako purkaa. Esimerkiksi TJK:n puheenjohtajan valmisteluroolin ottaisi “talouspoliittinen ministerivaliokunta”, jossa on edustaja jokaisesta hallitusryhmästä ryhmien voimasuhteiden mukaisella äänivallalla. Vastaavasti esimerkiksi kopo- ja sopojohtiksissa voisi olla kaikkien hallitusryhmien edustus, jos näiden kysymysten valmistelua pidetään tärkeänä.
Kokonaan toinen kysymys sitten on, pitäisikö HYYn hallituksen valinnassa siirtyä listan hyväksymisestä vaaleihin tai kunnallismalliin. Sitäkin kannattaa miettiä, jos käytäntöjä halutaan lähteä muuttamaan avoimempaan suuntaan.
Ihmettelen kyllä näkemystäsi siitä, että merkittäviä säästöjä tehtäessä olisi hyvä pitää kaikki suuret ryhmät mukana. Tänä vuonnahan niin oli, ja me kaikki näimme, mihin se johti. HYYn valtapolitiikka perustuu mitä suurimmassa määrin siihen, että kolmesta suuresta ryhmästä kaksi pystyy tekemään keskenään päätöksiä. Jos tarjolla on vain vaihtoehtoja, jotka ovat kaikki vähintään yhden ryhmän mielestä huonoja, on luonnollinen lopputulos se, että kaksi suurta liittoutuu keskenään ja valitsee vaihtoehdon, joka on huono vain kolmannen mielestä. Siihenhän sittariyhteistyökin tiukan paikan tullen perustui.
Tarkoitan siis, että idealisti saa ja pitääkin olla, mutta peliteoriaa ei saa unohtaa. Muuten vallankumous syö jälleen kerran lapsensa.
Joulukuu 9, 2008 @ 21.34 e
HYALissa puheenjohtajan paikkaa ei pidetä suurimman ryhmän etuoikeutena, kuten blogaaja varmaan kuluvana vuonna on huomannut. Ainakin minun ymmärtääkseni HYAL on ollut suurin ryhmä kuluvanakin vuonna mutta Ulla taitaa olla osakuntalainen.
Tätähän ei tietenkään blogiviestissä kannattanut mainita, sehän olisi pilannut muuten niin yhtäläisen linjan.
Joulukuu 10, 2008 @ 0.18 e
HYAL ja MP perustelivat nimenomaan suurimman ryhmän etuoikeudella, parlamentarismilla ja ties millä HYALin oikeutta puheenjohtajaan sekä hallitusneuvotteluissa että edustajiston kokouksessa.
Eikä siinä mitään. Mutta rehellinen pitäisi olla. Ymmärtääkseni hallitukseen olisi ollut mahdollista saada jatkamaan kolme istuvan hallituksen jäsentä. Jopa siten, että heidän salkut olisivat erityisen hyvin sopineet kullekin henkilölle. Parlamentarismi kuitenkin ajoi yli eikä HYAL voinut taipua hallituksen pj-kysymyksessä. Valitun linjan perusteella hallituksen kokoonpanosta tuli melkoisen nuori: seitsemän valitusta kahdestatoista jäsenestä on aloittanut HYY-toimintansa vuosi sitten järjestettyjen edustajistovaalien yhteydessä.
Ylioppilaskuntatoimintaa kuten muutakin järjestöllistä toimintaa vaivaa puute jatkuvuudesta. Ehkä ensi vuoden hallitus on samanaikaisesti myös askel toimintakulttuuriin, jossa yhä vähemmällä kokemuksella saadaan yhä vastuullisempia tehtäviä - vastaava analogia opintoputkeen, josta siitäkin pitäisi selvitä nopeasti ja vähällä kokemuksella nopeasti ulos.
KP.
Joulukuu 10, 2008 @ 0.50 e
Niin se vaan on outoa, että kun HYAL ei vaalivoiton jälkeen ottanut pjn paikkaa, niin sitä kritisoitiin laajasti ja ihmeteltiin miksi näin ei tehty. Sitten kun se sen ottaa niin todetaan ettei hakija ollut tarpeeksi pätevä. Ei vain vuosi sitten ollut MITÄÄN puhettakaan hallituslaisten ja pj:n pätevyydestä…
Joulukuu 10, 2008 @ 1.09 e
Rehellinen kannattaa tosiaan olla. Onko missään määrin realistista odottaa, että vaalien suurin voittaja antaisi hallituksen puheenjohtajan (vrt. pääministeri) paikan vaalien suurimmalle häviäjälle koko vaalikauden ajaksi? Erityisesti tilanteessa, jossa ryhmien välit ovat hajalla ja vaalit voittanut ryhmä pystyy muodostamaan hallituksen vaivatta muutenkin?
Tätä ei ihan sattumalta kutsuta politiikaksi.
Taustaryhmän lisäksi Leenalla oli toinen merkittävä heikkous pj-valinnan tiellä: väärät painotukset. Pätevyyskin on nimittäin aika monipiippuinen juttu. Jos edunvalvonnan painopiste olisi ensi vuonna sopo- tai kaupunkisektoreilla, olisi Leena ollut selvästi Pasia pätevämpi. Näin olisi saattanut olla myös, jos edessä olisi tavanomainen vuosi edunvalvonnan suhteen. Ensi vuonna painopiste tulee kuitenkin olemaan hyvin vahvasti koposektorilla, mikä kallistaa vaa’an Pasin puolelle. Ylioppilaskunta kun ei ole yhtään mitään ilman yliopistoa, ja nyt vanha yliopisto puretaan pois ja uusi rakennetaan tilalle.
Leena on kieltämättä tehnyt hyvää työtä kaupunkisektorilla, joka on HYYssä usein jäänyt lapsipuolen asemaan. Toinen yhtä lailla laiminlyöty osa-alue HYYssä ovat olleet suhteet yliopistoon. Toki koposektorilla on perinteisesti ollut erittäin toimivat välit yliopiston johtoon ja hallintovirastoon, mutta ei se yliopisto siellä ole vaan laitoksilla ja tiedekunnissa. Jos katsoo, keitä HYALista nyt valitiin hallitukseen ja mille paikoille, näkee hyvin vahvan painotuksen järjestö- ja koposektoreiden välimaastossa. Hyalilaisen näkemyksen mukaan juuri sieltä käsin pystyy parhaiten rakentamaan suhteita yliopistoon, mikä tulee olemaan kriittistä ensi vuonna yliopistoa uudistettaessa.
Joulukuu 10, 2008 @ 4.31 e
Jos hallituksessa on kolme suurta puoluetta, kuuluisi parlamentarismin ja taiteen sääntöjen mukaan kaikille heistä yksi avainpaikka -tässä tapauksessa yhdelle pj, toiselle yhtymäpj ja kolmannelle tjk-pj.
HYAL halusi kuitenkin rohmuta itselleen pj:n ja tjk-pj:n, ja näin ollen haistattaa kolmannella suurella ryhmittymällä. HYALin itsekkyyspolitiikka ei tule yllätyksenä, mutta yllättyä sopii, että HYYn Vihreät ja SitVas ovat päästäneet tällaisen tilanteen käsistään ja antaneet vallan hallituksessaan näin ylivoimaisesti itseltään pois, yhdelle ryhmälle.
Joulukuu 10, 2008 @ 13.02 e
Pekka: Mitkä ovat nämä mainitsemasi kolme suurta puoluetta ja mitkä ovat niiden edustajistopaikkamäärät?
Joulukuu 10, 2008 @ 15.13 e
Kuten kirjoituksessakin todetaan, osakuntien ehdokkaat HYY:n hallitukseen olivat tänä vuonna hyvin vahvasti tyrkyllä nimenomaan hallituksen puheenjohtajaksi sekä talousjohtokunnan puheenjohtajaksi. Siksi mielestäni on erittäin ristiriitaista nyt kritisoida näiden paikkojen päätymistä samalle ryhmälle argumentoiden, ette valtakunnanpolitiikassakaan “ole tapana, että pääministeri ja valtionvarainministeri tulevat samasta puolueesta”.
Joulukuu 10, 2008 @ 15.48 e
Kaksi nopeaa vastausta:
Lasse: tämän vuoden hallitusneuvotteluissa annettiin voimakkaasti ymmärtää parlamentarismin toteutuvan siten, että puheenjohtaja tulee suurimmasta ryhmästä. Viime vuonna HYAL taas oli valmis luovuttamaan pj-paikan osakunnille, koska muut paikat olivat ryhmälle tärkeämpiä.
Anu: osakunnat hakivat hallitusneuvotteluissa _joko_ hallituksen puheenjohtajan _tai_ talousjohtokunnan puheenjohtajan tehtäviä, missään vaiheessa ei tavoiteltu molempia. Kirjoituksessa lukee: “Osakuntien kärkiehdokkaat olivat tarjolla puheenjohtajan sekä talousjohtokunnan puheenjohtajan tehtäviin, joiden kautta katsottiin parhaiten voitavan vaikuttaa osakunnille tärkeisiin asioihin — ” Osakunnilla oli myös muita ehdokkaita, mutta keskeinen tavoite oli toinen näistä paikoista.
Joulukuu 11, 2008 @ 3.59 e
Kolme suurta yhteenliittymää HYYssä:
HYAL 16
MP 14
Osakunnat 11
Joulukuu 11, 2008 @ 14.14 e
Pekka: Jos laskit mukaan myös hallituksesta pois jääneen ryhmän, niin sitten kyllä pitää huomioida myös siitä pois jäänyt avainpaikka. Tämänvuotinen hallitushan oli kaavaillut, että varapuheenjohtaja voisi olla päätoiminen ja vastata ylioppilaskunnan sisäisistä asioista, jolloin hallituksen puheenjohtaja voisi keskittyä edunvalvontakysymyksiin.
Nyt tuo jäi toteuttamatta kai siksi, ettei paikasta kiinnostunutta henkilöä ei hallitusryhmistä löytynyt. Periaatteessa avainpaikkoja oli kuitenkin neljä, joista suurimman ryhmän oli luontevaa lähteä tavoittelemaan kahta.
Joulukuu 12, 2008 @ 11.58 e
Hieman vastauksia lähinnä Jounin kirjoituksiin.
Olisi tietysti ollut hyvä saada mahdollisimman moni ryhmä sitoutumaan ensi vuonna tehtäviin säästöihin, ja nimenomaan hallituksessa joutuu kantamaan vastuuta talouspäätöksistä. Jos ylioppilaskunnassa ei ole laajaa yhteistä näkemystä säästöistä, voi poliittisten voimasuhteiden muuttuessa jatkuvuus kärsiä.
Pätevyydestä voi näköjään olla yllättävän montaa mieltä, mutta hallituksen puheenjohtajan pätevyydessä ei nähdäkseni ole olennaista varsinainen erityisasiantuntemus miltään sektorilta, vaikka yliopistolaki onkin uudistumassa. HYYssä on kaksi asiantuntevaa koulutuspoliittista sihteeriä ja sektorin hallitusvastaavilla on yleensä nimenomaan kokemusta tiedekunnan ja laitoksen tasolta. Pj:ltä taas vaaditaan pätevyyttä ja ansioituneisuutta yleisesti edunvalvontatyössä sekä laajaa näkemystä. Ja sitä Leenalla olisi ollut: Leena on hallituksen jäsenenä aktiivisesti ottanut osaa myös koulutuspoliittisten asioiden ja yliopistolakiuudistuksen käsittelyyn sekä lobannut opiskelijoiden asioita niin yliopiston, kaupungin kuin puolueiden suuntaan. Tärkeintä pätevyyttä on vahva kokemus HYYn kantojen lobbaamisesta, taito verkostoitua ja viedä asioita eteenpäin sekä ennen kaikkea intohimo tehdä juuri edunvalvontatyötä.
Salkuttoman varapuheenjohtajan tehtävän nosti neuvotteluissa esille HYAL. Yrityksistä huolimatta tehtäväkenttä ei oikein hahmottunut: vpj olisi vastannut ”ylioppilaskunnan sisäisistä asioista” ja ollut jäsenenä työvaliokunnassa. Jouni on aiemmin todennut, että eri ryhmät arvottavat paikkoja eri tavalla, joten vaikka HYALin mielestä salkuton vpj olisi ollut avainpaikka, niin ei sitä näiden keskustelujen tai työvaliokunnan jäsenyyden perusteella voi määritellä yleisesti avainpaikaksi. Joka tapauksessa ja ”avainpaikoista” riippumatta osakunnat toiseksi suurimpana ryhmänä tavoitteli pj:tä tai talousjohtokunnan pj:tä, koska näihin molempiin tehtäviin osakunnilla oli erinomaiset ehdokkaat.
Joulukuu 12, 2008 @ 14.15 e
Sari: Meillä näyttäisi olevan hallituksen puheenjohtajan pätevyyden lisäksi erilaiset näkemykset myös siitä, mikä HYYn edunvalvontatyössä on olennaista.
Yleisen ja laaja-alaisen edunvalvonnan suurin hyöty on suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen eri suuntiin. Moinen on toki tärkeää, mutta sitä voi tehdä (ja tekeekin) moni muukin henkilö kuin hallituksen puheenjohtaja. Itse kuitenkin korostan enemmän sellaista edunvalvontaa, jossa keskitytään pariin hankkeeseen, käytetään niihin kunnolla henkilöresursseja ja pyritään saamaan tuloksia.
Tuollaisessa edunvalvonnassa hallituksen puheenjohtajan rooli on johtava ja linjaava. Hänen mieltymyksensä ja painotuksensa ratkaisevat suurelta osin sen, minkä eteen hallitus pystyy vuoden aikana tehokkaasti työskentelemään. Lisäksi hän on juuri se henkilöresurssi, joka ratkaisee, millä sektoreilla ehditään tehdä vuoden aikana muutakin kuin sitä normaalia jokavuotista puuhastelua.
Nyt hallitukseen valittiin käytännössä kolme sopoa. Syynä oli ilmeisesti se, että tämänvuotinen hallitus oli vahvasti sopopainottunut ja katsoi, että sille puolelle tarvittaisiin enemmän väkeä. Jos myös hallituksen puheenjohtaja olisi ollut Leenan tavoin sopopainottunut, olisi se mitä todennäköisimmin vaikuttanut myös HYYn ensi vuoden painotuksiin. Pahimmillaan koko yliopistouudistus olisi saattanut jäädä lähinnä koposektorin käsiin.
Koposektorin perinteinen ongelma on ollut, että yliopistotason asioissa painopiste on vahvojen henkilösuhteiden takia luonnostaan hallintovirastossa ja yliopiston johdossa. Toinen näkemys, jonka mukaan yliopisto tarkoittaa ensisijaisesti laitoksia ja tiedekuntia - kaikkia samanaikaisesti - sen sijaan väistyy, koska tässä “oikeassa” yliopistossa ei ole muutamaa kymmentä avainhenkilöä, joihin yhteyttä pitämällä asiat hoituisivat. Yliopistouudistuksen onnistuminen opiskelijoiden kannalta riippuukin pitkälti siitä, kuinka hyvin HYY välttyy ensi vuonna tuolta koposektorin kiroukselta ja onnistuu olemaan yhteydessä koko laajaan ja hajanaiseen yliopistoon myös virallisten kanavien ohi. Uskon, että Pasin kokemus järjestösektorilta, tiedekuntajärjestöistä - ja HYALista - antaa tuohon paremmat eväät kuin Leenan kokemus keskitetystä edunvalvonnasta.
Joulukuu 20, 2008 @ 1.54 e
Jouni, pointti nyt vain on se, että Pasi ei ole tehnyt v. 2008 hallituksessa päivääkään edunvalvontaa HYYn ulkopuolella. Tämä on olennainen kokemus, joka antaa tärkeän pohjan pj:n hommalle. Jokaisen pj:n täytyy aina opetella sektorit, joita ei ole hoitanut edellisenä vuonna, mutta asennetta, lobbausälykkyyttä ja suhdetaitoja ei vain voi harjoitella.
Jounin kommentti “Jos myös hallituksen puheenjohtaja olisi ollut Leenan tavoin sopopainottunut, olisi se mitä todennäköisimmin vaikuttanut myös HYYn ensi vuoden painotuksiin. Pahimmillaan koko yliopistouudistus olisi saattanut jäädä lähinnä koposektorin käsiin.” on täysin naurettava. Se, että on ollut yhdellä sektorilla ei tarkoita että pj:nä ei hoitaisi mitään muuta. Tärkeintä on edelleen ihmisen omat edellytykset taitojen ja persoonan puolesta hoitaa tehtävää.
Joulukuu 20, 2008 @ 3.19 e
Pekka: Korostat liiaksi sitä, mitä Pasi on tehnyt yhtenä vuonna yhdessä roolissa. Hänen taustansa ja kokemuksensa eivät ole hallituksen puheenjohtajaksi nousevalle mitenkään poikkeuksellisia, enkä myöskään näe hänen kohdallaan kovin ihmeellisiä eroja “lobbausälykkyydessä ja suhdetaidoissa” verrattuna niihin hallituksen puheenjohtajiin, jotka olen HYY-vuosinani tuntenut.
Sekin on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että puheenjohtajaksi valittuja kritisoidaan jo etukäteen joidenkin “puheenjohtajalta ehdottomasti vaadittavien” ominaisuuksien puuttumisesta sekä hallitus- että oppositioryhmien suunnalta. Yleensä nämä kritisoidutkin puheenjohtajat - toisin kuin väität - kasvavat rooliinsa nopeasti, kuten esimerkiksi nyt päättyvänä vuonna kävi.
Mitä taas kommenttini naurettavuuteen tulee, niin käsittääkseni HYYn edunvalvontaresurssit ovat edelleen rajalliset. En muista yhtäkään HYYn hallitusta, joka olisi saanut vuoden aikana tehtyä kaiken tarvittavan, vaan asioita on jouduttu aina priorisoimaan raskaalla kädellä. Yksi keskeinen priorisointikeino on keskittyä asioihin, joista hallituksen jäsenet ovat kiinnostuneita. Tämä on järkevää, sillä useimmat ihmiset saavat paljon enemmän aikaan, kun he tekevät asioita, jotka kiinnostavat heitä.
Esimerkiksi tämänvuotinen hallitus esimerkiksi painotti (puheenjohtajaa myöten) edunvalvonnassa sopo- ja kaupunkisektoreita. Konkreettisesti tällaisten painotuserojen vaikutukset näkyvät vaikkapa siinä, millaisista asioista HYY on tehnyt lausuntoja ja kannanottoja eri vuosina: http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/147/ .
Painotuksen seuraukset näkyvät myös siinä, mistä tämänvuotista hallitusta on (tilajaon ohella) kritisoitu eniten: yliopistouudistukseen vaikuttamisen jättämisessä keskustoimiston sisälle. Varsin konkreettisesti tämä näkyi elokuun alussa, jolloin harvalla koulutuspoliittisista asioista kiinnostuneella aktiivillakaan oli kunnollista käsitystä uudistuksesta ja sen merkityksestä, vaikka käsillä olivat viimeiset hetket vaikuttaa tehokkaasti suuriin kysymyksiin.