Ylioppilaskunta eheytymisen tielle
“Ylioppilaskunta on heikompi, itsekkäämpi ja epäyhtenäisempi kuin vähään aikaan”, totesi HYYn väistyvä pääsihteeri Arto Aniluoto kiitos- ja jäähyväispuheessaan edustajistolle viitaten tilajakokeskustelun ja -päätöksen synnyttämään tilanteeseen. Moni yhtynee näkemykseen. Siitä todistavat paitsi HYYn hallitukselle kyselytunnilla esitetyt kysymykset myös Debating Societyn ja Tsempin puheenjohtajien kannanotto edari-listalla tilajaon syrjivyydestä kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Siitä todistaa myös mediahuomio, jonka ylioppilaskunnan tilajako on syksyn aikana saanut. Huvfudstadsbladet puhuu kirjoituksessaan “Studentkårens förlorade identitet” (28.9.2008) siitä, miten HYY ei pysty enää toteuttamaan tehtäviään karsimalla järjestöjen toimintaa. Tilanne on surullista katsottavaa. Ensin olivat suuret lupaukset, mutta lopussa oli vain paljon vihaisia ja pettyneitä pieniä ihmisiä.
Esitin maanantaina edustajiston kokouksessa kysymyksen HYYn hallituksen jäsen Pasi Hariolle sekä varapuheenjohtaja Hannu-Matias Nurmelle. Molempien toiminta tilajakokysymykseen liittyvissä prosesseissa on osoittautunut erikoiseksi demokraattisen ja avoimen päätöksenteon kannalta.
Kysyin hallituksen järjestövastaava Hariolta, miten hän edistää ylioppilaskunnan järjestökentän etua haluamalla salata talousjohtokunnan tilajakotyöryhmältä päätöksenteon kannalta olennaista tietoa (liittyen muun muassa mahdollisuuteen liittää Domus Academican B-talon joitain tiloja tilajakoon) ja kieltämällä tjk:n puheenjohtajaa antamasta tätä tietoa. Tähänhän olettaisi järjestösektorista vastaavan hallituksen jäsenen pyrkivän. Vastaukseksi en saanut kuin ympäripyöreätä selittelyä siitä, että asiat tuotiin esille, ja niistä keskusteltiin. Näin epäilemättä tapahtuikin, mutta vastauksessa ei sen sijaan tullut ilmi lainkaan, miten olemalla kertomatta tjk:lle mahdollisuudesta ottaa lisätiloja käyttöön edistetään järjestöjen etua.
HYYn hallituksen varapuheenjohtaja Nurmen toiminta viime viikon hallituksen kokouksessa on jäänyt myös mietityttämään. Siellä hänen menettelynsä käytännössä esti hallituksen jäseniltä eriävän mielipiteen jättämisen. Nurmi esitti viimeviikkoisessa hallituksen kokouksessa ehdotuksen järjestötilajaosta, jossa vuokrattaisiin ulos Liisankadun osakunnille varatut tilat Leppätalolta, tietoisena siitä, että Osakuntien hallitusedustajat aikoivat tehdä oman vastaehdotuksen ja jättää eriävän mielipiteen tilajaosta, jos ehdotus hylättäisiin äänestyksessä. Lopputulos oli kuin oppikirjaesimerkki. Kaksi vastaehdotusta äänestytetään toisiaan vastaan. Osakuntien ehdotus kaatuu selvin luvuin. Loppuäänestyksessä ovat vastakkain talousjohtokunnan esitys ja Nurmen osakuntavastainen vastaesitys, jota ei missään tapauksessa haluta saattaa toteen, joten osakuntalaisetkin joutuvat kannattamaan talousjohtokunnan mallia, eivätkä näinollen voi jättää asiasta eriävää mielipidettä.
Konsensushakuisuus ja konsensukseen pakottaminen ovat kaksi eri asiaa. Vaikka Nurmi maanantaina edustajiston kokouksessa perusteli ratkaisuaan ymmärtämättömyydellä, voi perustellusti kysyä, miten on mahdollista, että ylioppilaskunnan hallituksessa toista vuotta istuva varapuheenjohtaja ei ymmärrä tekojensa seurauksia tai ymmärrä vaivata päätään sellaisten mahdollisuudella? Jos ajattelemattomuus hyväksytään syyksi toimia huolimattomasti keneltä hyvänsä, ei ylioppilaskunnassa voida saada aikaan kuin huonoja ja lyhytnäköisiä ratkaisuja.
HYY on organisaationa periaatteellinen. Elleivät periaatteet ja avoimen demokraattiset toimintatavat enää pidäkään, on vielä enemmän syytä olla huolissaan ylioppilaskunnan päätöksenteosta ja solidaarisuudesta, kuin Aniluoto maanantain puheessaan huomautti. Ylioppilaskunnan tehtävä on ”olla jäsentensä yhdyssiteenä”, mutta on valitettavan ajankohtaista kysyä, missä määrin se onnistuu toteuttamaan tehtäväänsä tilanteessa, jossa tilajako on repinyt järjestökentän hajalle. Näin ollen onkin paras aloittaa keskustelemalla avoimesti asiat halki ja selvittämällä mahdolliset häiritsemään jääneet epäselvyydet, jotta ylioppilaskunta voisi aidosti eheytyä ja suunnata katseensa eteenpäin seuraaviin haasteisiin. Niitä kun riittää.
Mirja Komulainen
Lokakuu 1, 2008 @ 18.52 e
Hienoa, että tässäkin blogissa on taas elämää.
Se, että ylioppilaskunta karsii järjestöjen toimintaa, ei ole valitettavasti mikään uusi juttu, vaan on jatkunut jo ainakin viimeiset 15 vuotta. Samoja tiloja käyttämään on ahdettu vähä vähältä enemmän ja enemmän järjestöjä, minkä seurauksena monet järjestöt ovat koko sen ajan joutuneet karsimaan toimintaansa.
Uutta nykytilanteessa on lähinnä se, miten jotkut järjestöt HYYn toimiin reagoivat.
Lokakuu 1, 2008 @ 21.25 e
Mitä taas tilajaon käsittelyyn hallituksessa tulee, niin kumpikaan osapuoli ei selvinnyt siitä puhtain paperein. On jossain määrin kaksinaamaista olla ensin mukana tavoittelemassa kompromissia, jonka kaikki ryhmät voisivat yksimielisesti hyväksyä, ja sitten kuitenkin aikoa äänestää sitä vastaan päätöstä tehtäessä.
Sopuratkaisuun pyrittiin nimenomaan ylioppilaskunnan sisäisten riitojen hillitsemiseksi. Kaikki osapuolet joustivat jostain sen saavuttamiseksi. Jos jo TJK-käsittelyn aikana olisi ollut tiedossa, etteivät osakunnat aio kunnioittaa sopuratkaisua, olisi tilajaon lopputulos ollut erilainen. Erityisesti kompromissiin tähdänneen poliittisen pelin uhreiksi joutuneiden kv-järjestöjen kannalta.
Lokakuu 1, 2008 @ 23.14 e
Ylioppilaskunta eheytymisen tielle” - oiva ja viestinä tavoiteltava otsikko, mutta on surullista, että kirjoittajan yksipuolinen ja tarkoituksenhakuinen tyyli antaa ymmärtää hänen ajavan päinvastaista.
On hyvä muistaa, että ellei hallituksen kyselytunnille toimiteta kysymyksiä etukäteen, tuppaavat vastauksetkin olemaan suhteellisen lyhyitä. Lisäksi täytyy näin jälkikäteen kiitellä kysymyksenasettelun “objektiivisuutta”.
Ikävää, että tilajako on ajanut ihmiset heti ajattelemaan pahinta muista ylioppilaskunnan toimijoista. Esitetyssä kysymyksessä on outoa, että se pitää sisällään olettamuksen, että toinen hallituksen jäsen voisi estää toista tuomasta jotain keskusteluun. Erityisen surullinen olen siitä, että asian taustoja todella tuntemattomana automaattisesti kuitenkin epäillään tarkoituksenmukaisesta “olennaisen tiedon salaamisesta”.
Kysymyksessä viitataan minun ja PJ Repon käymään kipakkaan keskusteluun tilatyöryhmän viimeisessä kokoontumisessa. Puolta tuntia ennen kokousta Repo oli saanut uuden ehdotuksen tilajaon piiriin liiitettävästä tilasta. Vaihdettuamme matkalla kokoushuoneeseen muutaman lauseen ehdotuksesta ja Repon kysyttyä mielipidettäni koin,
ettei näin hataran ja alustavan tiedon varassa kannata lähteä avaamaan koko tilajaon “ulkokehyksiä” auki. Samasta asiastahan olisi kyetty käymään keskustelua kattavamman tiedon varassa myöhemminkin, esimerkiksi ylioppilaskunnan hallituksen kesken.
Tiettävästi TJK:n puheenjohtajalla on oikeutensa tuoda johtokunnan keskusteluun, mitä ikinä haluaa - kuten kenellä tahansa muullakin ylioppilaskuntamme demokraattista kokouskäytäntöä noudattavan ryhmän jäsenellä. Tätä oikeutta pj Repo on käyttänytkin kiitettävästi ja monipuolisesti. Se on oikeus, jota en voi enkä halua viedä häneltä. Enkä toki odottaisi Petruksen ottavan minua vakavasti, jos sitä yrittäisinkin.
Sen sijaan pidän keskusteluista kollegani Petruksen kanssa - siitähän lopulta oli kyse. Omaksi ja puheenjohtaja Repon virheeksi luen nimenomaan asiasta keskustelemisen koko muun tilatyöryhmän edessä. Se oli kokouskäytännöllisesti väärin ja hiukan karkeaa. Meidän olisi täytynyt pyytää kokoustaukoa käydäksemme keskustelu ja selvitelläksemme koko ehdotuksen sisältöä.
Jälleen huomaan, miten syvältä tilajako koskettaa ylioppilaskuntamme aktiivisia järjestötoimijoitamme heidän edustamastaan ryhmästä riippumatta. “Kilpailevien ryhmittymien” toimijoista odotetaan aina pahinta ja tietty paranoidi mentaliteetti vääristää meidät odottamaan ja näkemään jälkikäteen suuria pahoja suunnitelmia joka kulman takana.
Toivottavasti vastaus oli tyydyttävä, kykenemme jatkamaan tilajaon jälkeistä elämää ja voimme oikeasti aloittaa ylioppilaskuntamme eheyttämisen!
Lokakuu 2, 2008 @ 12.25 e
Olen todella pahoillani siitä, että myöskään tämä kirjoitus ei tuo yhtenäisyyden tietä yhtään sen lähemmäksi. Päin vastoin, yksittäisiä toimijoita halutaan syyllistää ja osoitella sormella jälleen uudella forumilla. Eikö julkinen nöyryyttäminen jo edarin kokouksessa riittänyt?
Tuleeko ylioppilaskunnastamme “heikko, itsekäs ja epäyhtenäinen” heti kun rakenteitamme aletaan kyseenalaistaa? Syksyn tilajakoprosessi eteni mielestäni hyvässä yhteisymmärryksessä ja vaikeistakin asioista pystyttiin keskustelemaan. Viime viikoisten tapahtumien jälkeen näen heikkouden, itsekkyyden ja epäyhtenäisyyden ainoastaan siinä, että tietyt osapuolet eivät halunneet/pystyneet pitäämään kiinni yhdessä tehdystä kompromissista. Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin suhtautunut koko prosessiin hyvin eri tavalla. Kompromissiratkaisua haluttiin juurikin yhtenäisyyden takaamiseksi - ja miten kävi? Ainoastaan uudet ja uudet toimijat katsoivat sen entistä huonommaksi.
Kaikesta surusta ja porusta huolimatta toivon aidosti, että voisimme siirtyä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Kuten Mirja kirjoituksessan summasi, tulevia haasteita HYYlle on kyllä riittämiin ja viimeistään tässä vaiheessa voisimmekin suunnata aikamme ja energiamme muualle kuin neiliöihin.
Lokakuu 2, 2008 @ 12.44 e
Mirja Komulaisen kysymyksessä hallituksen kyselytunnilla ja kirjoituksessa tähän blogiin on vahva ripaus omaa käytöstäni kolmannen ylioppilastalon rakentamiseen liittyvän HYYn tilaohjelman yhteydessä kaksi vuotta sitten, vuonna 2006. Kritisoin tuolloin itse edustajiston jäsenenä voimakkaasti HYYn hallituksen silloisen puheenjohtajan Maija Jäppisen toimintaa. Kyseessä oli tilanne, jossa Maija uhkasi erota, elleivät Liisankadun osakunnat saa itselleen kolmannesta ylioppilastalosta vähintään 230 m2. Ainejärjestöjen näkemys oli tuolloin, että oikeudenmukainen määrä tilaa olisi alle 200m2, työluku taisi olla 190m2. Lopulta päätöksessä päädyttiin ratkaisuun, jota itse kutsun “HYY-kompromissiksi”, eli valittiin luku riitelevien päiden välistä ja päädyttiin 210 neliömetriin. Ylioppilaslehti revitteli otsikoita naurettavasta neliöriidasta, ihan aiheellisesti. Itse tuoreena edaattorina koin kuitenkin tärkeäksi kritisoida valtaa käyttävän hallituksen puheenjohtajan mielestäni hyvinkin epäoikeudenmukaista toimintaa. Sittemmin meistä tuli Maijan kanssa ihan kaverit ja talon valmistuessa kaikista klustereista tuli hieman suunniteltua isompia. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Vallan väärinkäytön kritisointi on aiheellista aina kun sitä ilmenee. Ymmärrän hyvin Komulaisen kritiikin ja kuten jo edustajistollekin vastasin, ei toimintatapa ollut paras mahdollinen. Itselleni on jäänyt kuitenkin hieman epäselväksi, Komulaisen blogitekstistä huolimatta, mihin kritiikki kirurgin tarkkuudella kohdistuu, vai onko kyseessä haulikkoammunta. Karkeasti tulkittavissa on kolme syytösvaihtoehtoa:
1) Toimintani äänestyttää HYYn hallituksen kokouksessa asia, jota en äänestyttänyt päiväkoulussa .
2) Kokoustekninen “pelaaminen”, eli äänestyttämismenettely, joka Komulaisen omien sanojen mukaan “esti hallituksen jäseniltä eriävän mielipiteen jättämisen”.
3) Kokoustekninen osaamattomuus, eli kohdan 2) tekeminen tahattomasti.
Vastaan seuraavassa yllä esitettyihin syytöksiin.
1) Tein kritisoidun vastaesityksen jo hallituksen päiväkoulussa, mutta se ei tuolloin saanut kannatusta, sillä esitys tuli hieman puun takaa. Tilanne hallituksessa oli jokseenkin epätodellinen, kun pitkään valmistellun kompromissin jälkeen, jonka tekemisessä osakuntalaisten talousjohtokuntaedustajien panos oli vahva, kolme hallituksen jäsentä, puheenjohtaja mukaan lukien halusi avata talousjohtokunnan osakuntien poliittiselle edustukselle mieluisan kompromissiesityksen.
Tulkitsin itse tuolloin tuohtuneesti ja eittämättä hätäisesti, että kyse olisi siitä, että osakuntien sisällä Eteläsuomalainen osakunta on hyötynyt tilaesityksessä Varsinaissuomalaisen osakunnan kustannuksella ja osakuntien HYY-poliittinen edustus haluaa pestä kätensä VSO:lle epämieluisasta kompromissipäätöksestä, jota on itse ollut valmistelemassa. Tätä vaihtoehtoa ei voinut olla ajattelematta, ottaen huomioon, että pohja kompromissille tuli talousjohtokunnassa nimenomaan osakuntien edustajalta.
Lisäksi taustalla välkkyi omassa kyynisessä mielessäni kuvio paljon suuremmasta kuin kokousteknisestä pelailusta. Talousjohtokunnan kesällä esittämä aiempi pohjaesitys oli osakuntien näkökulmasta hyvin vaikea, jopa mahdoton. Osakuntalaisten suusta kuultiin paljon kauniita sanoja kompromissista - blogeissa, kokouksissa ja etenkin henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Kävin itse erikseen kutsuttuna tapaamassa epävirallisesti Ainejärjestöjen edustajistoryhmän puheenjohtaja Lauri Laineen kanssa hallituksen puheenjohtaja Ulla Hemminkiä sekä osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja Anni Hirsahoa, näiden tiedustellessa, olisiko minkäänlainen kompromissi tilanteessa mahdollinen. Totesimme, että asioista kannattaa aina keskustella ja ettei kirvestä heitetä vielä kaivoon. Keskustelu jatkui. Nyt, kun kompromissi lopulta saatiin aikaan, ei siihen yhtäkkiä oltukaan muka tyytyväisiä. Tämä herätti itsessäni ja suurimmassa osassa hallitusta suurta pettymystä ja ärtymystä, sekä kokemuksen kaksinaamaisesta politiikan teosta. Yhtäkkinen tuulen suunnan vaihtuminen tuli totaalisena yllätyksenä.
Koska muu hallitus ei päiväkoulussa ehtinyt reagoida puskista tulleeseen vastaesitykseeni ja kannattaa sitä, vaan kaikki jäivät lähinnä hölmistyneenä ihmettelemään, ei äänestystä päiväkoulussa koskaan tullut. Päiväkoulun ja hallituksen kokouksen välisen yön aikana yksi hallituksen jäsenistä ilmoitti sähköpostitse äänestävänsä kokouksessa eri tavalla kuin päiväkoulussa, joten kun sain tietää tästä, ilmoitin itsekin uusivani päiväkoulussa tekemäni esityksen, normaalin toimintakäytännön vastaisesti. Hallituksen jäsenen ilmoitus keskellä yötä saati oma esitykseni eivät kumpikaan olleet sovittujen käytäntöjen mukaista toimintaa ja olemme asian hallituksen kanssa käsitelleet. Tuossa vaiheessa hallituksen selkeä enemmistö kuitenkin piti kannatettavana vastaesitystäni.
2) Sillä oletuksella, että kaikki hallituksen jäsenet osaisivat kokoustekniikan, tämä väite on absurdi. Omasta mielestä kokoustekniikassa on tässä kohtaa bugi, mutta toisaalta en voi yksin muuttaa järjestelmääkään. Sanoin edustajistossa, että lienee tässä tilanteessa ymmärrettävää ja hyväksyttyä, mikäli hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja haluavat kritisoida tehtyä päätöstä. Sikäli kun kaikki hallituksen jäsenet osaisivat kokouskäytännön ja hallituksen osakuntaedustajat olisivat niin halunneet, olisivat he voineet äänestää pohjaesitystä vastaan ja jättää eriävän mielipiteensä. Esiäänestyksessä Palmun vastaesityksen voittanut oma vastaesitykseni ei ollut missään vaiheessa vaarasssa voittaa talousjohtokunnan pohjaesitystä ja hallituksen osakuntalaisedustajat olisivat voineet turvallisesti äänestää minun esitykseni puolesta ja jättää eriävän mielipiteensä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
3) Tämän väitteen koen erityisen kiusalliseksi hallituksen puheenjohtajan kannalta, joka on istunut HYYn hallituksessa yhtä kauan kuin itse olen istunut. Kysyin hallituksen keskustellessa tästä asiasta, kuinka moni tiesi täysin kriteerit eriävän mielipiteen jättämiselle. Yksikään hallituksen jäsenistä, puheenjohtaja mukaan lukien ei myöntänyt tienneensä. Tämän väitteen suhteen olen siis syyllinen, mutta niin on myös koko muu hallitus, puheenjohtaja mukaan lukien. Tässä on varmasti skarppaamisen paikka ensi vuoden hallitusta koulutettaessa. Kokoustekniikka on haastava ja monisyinen viidakko, mutta en silti pidä sen hallintaa hallituksen jäsenen ydinosaamisena. Ylioppilaskunta on siitä hyvä paikka, että siellä voi ja saa mokata. Tai sellainen on ainakin oma käsitykseni ylioppilaskunnasta. Toki kritiikki mokien ilmetessä on paikallaan, mutta on paikallaan kohdistaa se laajasti kaikkiin mokanneisiin.
Kiitokset siis Mirja Komulaisella kriittisestä puheenvuorosta valtaa pitäviä kohtaan. Tällaiset avaukset ovat omiaan skarppaamaan toimintaa, tällä kertaa koko hallituksen osalta. Ihan lopuksi on todettava myös, että ylioppilaskuntapolitiikalla on tendenssi kasvaa itseään suuremmaksi, etenkin sisäpoliittisissa kysymyksissä. Tämän tila-asian ratkomisen aikana ylioppilaskuntatyö on kärsinyt jo monilta osin. Voin siis yhtyä Komulaisen visioon ylioppilaskunnan eheyttämisestä, jotta se voisi kiinnittää resurssinsa oikeasti tärkeisiin asioihin.
Lokakuu 2, 2008 @ 14.45 e
Ensinnäkin haluan kiittää Pasia ja Hannu-Matiasta heitä koskeneisiin kysymyksiin vastaamisesta. On totta, että kyselytunnilla esitettyyn kysymykseen on vaikea lähteä vastaamaan kylmiltään. Monien osakuntalaisten silmissä kummankin toiminta yllä kuvatuissa tilanteissa on kuitenkin ollut niin vaikea ymmärtää, että asian selventäminen on koettu välttämättömäksi.
Blogikirjoitus on kieltämättä kirjoitettu kirpeään sävyyn ja ymmärrän kyllä, jos se tuntuu olevan ristiriidassa eheytymisvetoomuksen kanssa. Kuitenkin Mirjan kirjoituksessa esitetään, että tämä prosessi aloitettaisiin keskustelemalla asiat avoimesti halki. Olisiko ollut parempi olla tuomatta esiin mieltä kaivamaan jääneitä asioita ja hautoa ja paisutella niitä edelleen? Jos kirjoituksen sävy on nyt tällainen, millainen se olisi jos asiaa ei yritettäisi selvittää millään tavoin?
Katri kirjoitti: “Viime viikoisten tapahtumien jälkeen näen heikkouden, itsekkyyden ja epäyhtenäisyyden ainoastaan siinä, että tietyt osapuolet eivät halunneet/pystyneet pitäämään kiinni yhdessä tehdystä kompromissista.” Eikö heikkoutta, itsekkyyttä ja epäyhtenäisyyttä ole se, ettei edes haluta tutkia mahdollisuutta saada lisää tiloja jakoon? Jos puhutaan koko järjestökentän edusta, miksei haluta tehdä päätöksiä, jotka aidosti olisivat useiden järjestöjen etu? Jos järjestötilan määrän supistamisen taustalla oli tarve saada aikaiseksi säästöjä, miksi ei olisi nyt tartuttu tilaisuuteen, jossa saadaan sekä säästöjä että enemmän tilaa? Etenkin kun varsin moni on tämän tilajaon aikana vakuutellut ajavansa kaikkien järjestöjen etua.
Talousjohtokunnan käsittelyn ja hallituksen kokouksen välissä saatiin ymmärtääkseni uutta tietoa niistä säästöistä ja mahdollisuuksista, joita B-talon järjestötilojen säilyttäminen olisi tuonut. Sikäli hallitus ja tjk olivat erilaisessa tilanteessa päättäessään tilajaosta tahoillaan. Vaikka tilajakoa tehneet ihmiset olivat jo varmasti väsyneitä koko prosessiin, olisi pieni viivästys lopullisessa päätöksessä tuntunut pieneltä vaivalta melkein puolen vuoden vääntämisen jälken. Lisätila olisi hyödyttänyt ennen kaikkea paljon puhuttuja harrastusjärjestöjä. Kuten kaikki ovat huomanneet, ainakaan kaikkia kv-järjestöjä nyt tehty päätös ei miellytä.
Lokakuu 2, 2008 @ 16.26 e
Lyhet kommentit Annin pointteihin. olen ihan samaa mieltä siitä, että kriikkiä pitää esittää aina kun siihen aihetta kokee. Siksi vastailinkin tänne huomattavasti laajemmin omia ajatuksiani prosessin eri vaiheissa kuin kyselytunnilla ehdin valmistautumatta erittelemään. Allekirjoitan myös Annin kommenttitekstin viimeisen kappaleen siltä osin, että tilanne todella oli erilainen hallituksen lopulta asiasta päättäessä kuin tjk:n lopullista esitystä tehdessään. Lähinnä kyse oli tämän jälkeen enää tulkintaeroista toimintatapojen, arvojen, hallituksen ja tjk:n välisen roolijaon, ym. tekijöiden suhteen. Synteesinomaisesti voisi todeta, ettei tämän kaltaisia prosesseja pystytä aina HYYssä kuin HYYn ulkopuolellakaan viemään täydellisillä tiedoilla eteenpäin ja muun muassa siksikin tulee sekaannuksia. Keskustelu on joka tapauksessa hyvä asia, koska ihmiset katsovat asioita välillä kovinkin eri vinkkelistä ja ajatukset toisten motiiveista kulkevat helposti hyvinkin etäälle todellisuudesta, elleivät osapuolet avaa oman ajattelunsa rakenteita. Eiköhän tämä tästä.
Lokakuu 2, 2008 @ 17.40 e
Käsittääkseni mahdollisuutta joidenkin Leppätalon tilojen vaihtamiseen B-talon tiloihin tarjottiin jo keväällä yhtymän suunnalta, mutta asiasta ei silloin kiinnostuttu oikein missään suunnassa. Tuolla tavalla olisi saatu jokseenkin kustannusneutraalisti noin 100 neliötä lisää järjestötiloja, mutta samalla olisi vaihdettu laadukkaita tiloja heikompilaatuisiin.
Jos vaihto olisi tehty, olisi yksi vääryys vain korvattu toisella. Kaikki ylioppilaskunnan hyvät tilat olisivat menneet tiedekuntajärjestöille, osakunnille ja muille isoille pelureille, jotka eivät ole paikaltaan liikahtamassa ainakaan seuraaviin 5-10 vuoteen. Muille järjestöille ja tulevissa tilajaoissa jaettavaksi olisi jäänyt vain heikompilaatuisia B-talon ja Uuden järjestötiloja.
Suurin ongelma oli joka tapauksessa se, että ehdotus vaihdosta tuotiin pöytään liian myöhään. Siinä vaiheessa riidat olivat räjähtämässä käsiin, eikä tilajaon palauttaminen uudelleen valmisteltavaksi olisi todellakaan enää ollut ylioppilaskunnan etujen mukaista. Jotkut järjestöt olisivat ehkä hyötyneet siitä, mutta ylioppilaskunnan sisäinen ilmapiiri, julkisuuskuva ja uskottavuus edunvalvojana olisivat kärsineet merkittävästi.
Lokakuu 2, 2008 @ 17.50 e
Anonyymi kommentoija väittää muuten blogissani, että eriävän mielipiteen jättämiseen riittäisi yleensä se, että on tehnyt vastaesityksen, vaikka lopulta äänestääkin hyväksytyn esityksen puolesta. Kuulostaa kieltämättä loogiselta ja kertoo jotain siitä, kuinka tarkoitushakuisesta eriävien mielipiteiden tukahduttamisesta loppujen lopuksi olikaan kysymys.
Lokakuu 6, 2008 @ 12.13 e
Kiitokset kaikille kommentoijille, sekä erityisesti Pasille ja Hannu-Matiakselle vastauksistanne!
On erittäin ilahduttavaa, että kirjoitukseni on herättänyt keskustelua. Vaikuttaa nimittäin siltä, että suurin osa ylioppilaskunnan tilajaon aiheuttamasta jälkipyykistä on kiinni nimenomaan tiedonkulun ongelmista ja siitä, että eri tahoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä kukakin milläkin toimella tavoitteli. Tavoitteeni oli hakea selitystä niin Pasin kuin Hannu-Matiaksen toimille, jotka kyseisissä kokouksissa paikalla olemattomalle näyttäytyivät puutteellisen tiedon takia erikoisessa valossa. Koen saaneeni kommenteistanne kaipaamani selityksen. Mielestäni kuitenkin minulla on edustajiston jäsenenä oikeus ja velvollisuus kysyä sitä. Pahoittelen kuitenkin sitä, että en ehtinyt toimittaa kysymyksiä hallituksen kyselytunnille etukäteen.
Olen myös sitä mieltä, että ylioppilaskunnan ”heikkous, itsekkyys ja epäyhtenäisyys” eivät poistu vaikenemalla vaikeita kysymyksiä kuoliaaksi. Eriävää mielipidettä tilajaosta ei jätetty missään vaiheessa (vaikka vaikuttaakin siltä, että niin hallituksella kuin muillakin, muun muassa allekirjoittaneella, on petrattavaa kokousteknisessä osaamisessa), joten eikö nyt kaiken pitäisi olla hyvin ja kaikkien tyytyväisiä? Miksi sitten edari-listalla keskustellaan aktiivisesti kansainvälisten opiskelijoiden asemasta ja eri toimijat ovat toisilleen käärmeissään? Ainoastaan pesemällä jälkipyykki huolellisesti päästään tilanteeseen, jossa voidaan katsoa eteenpäin ja unohtaa vanhat kaunat, joita tilajako on ilmeisesti nostanut esiin yllättävänkin paljon.
Pasille: Mielestäni on ehdottoman ymmärrettävä ja järkevä näkemys, ettei ”hataran ja alustavan tiedon varassa kannata lähteä avaamaan koko tilajaon kehyksiä”, mikä oli hyvä tuoda esille tjk:lle. Talousjohtokunnan jäsenten pitäisi kuitenkin oletuksena saada käytettäviinsä kaikki mahdollinen tieto, joka voi vaikuttaa päätöksentekoon, eikä ole hallituksen jäsenten asia tehdä keskenään päätöstä siitä, mikä on riittävän tärkeää tietoa kerrottavaksi, vaikka prosessi onkin valmiiksi raskas. Talousjohtokunnassahan oltiin lopulta joka tapauksessa sitä mieltä, että tilajakoa ei kannata avata uudelleen aivan viime hetkellä tulleen uuden tiedon perusteella.
Katrille ja Hannu-Matiakselle: Kuten Anni jo totesi, oli Osakuntien näkökulmasta tilanne hallituksen tilajaosta päättäessä erilainen kuin tjk:ssa. Koimme, että hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkia järjestöjä hyödyttävä, valmisteltua kompromissia parempi ratkaisu, joten kokouksessa tehtiin esitys sen mukaan. Sen sijaan tjk:n kompromissimalli oli alun perin lähtöisin virkamiesvalmistelusta, mitä ryhmämme piti tärkeänä läpi prosessin. Osakuntien edustajat tekivät siihen muutosehdotuksia, mutta malli itsessään ei ollut peräisin Osakunnilta.
Jounille: Mielestäni on myöhäistä olla huolissaan siitä, että ”ylioppilaskunnan sisäinen ilmapiiri, julkisuuskuva ja uskottavuus edunvalvojana olisivat kärsineet merkittävästi”, jos tilajako olisi palautettu valmisteluun. Vahinko on valitettavasti tapahtunut jo aiemmin. Muutenhan hallituksen yksimielisyys olisi korjannut tilanteen kokonaan.
Tilajakoprosessin eteneminen on jäänyt monelle, muun muassa suurelle osalle ylioppilaskunnan rivijärjestötoimijoista, täysin pimentoon. Vaikka vaikeistakin asioista pystyttiin keskustelemaan ja keskusteltiinkin, kuten Katri toteaa, jo prosessin aikana, ei nyt ole syytä lakaista eriäviä näkemyksiä tai uusia keskusteluja maton alle. Toisin kuin muutama kommentti antaa ymmärtää, toivon todella vilpittömästi, että ylioppilaskunta pääsisi eheytymään. Nähdäkseni avoin keskustelu eri toimijoiden ja ryhmien (muidenkin kuin tänne kommentoineiden) välillä on kuitenkin paras tapa lisätä tiedonkulkua ja vähentää väärinymmärryksiä. Sitä, jos jotain, tuntuu HYY nyt tarvitsevan eheytyäkseen, sillä selvittämättömillä asioilla on tapana nousta pintaan uudelleen, kun sitä vähiten odottaa.
Lokakuu 6, 2008 @ 13.00 e
Mirja: Vahingoissa on aste-eroja. Nyt ylioppilaskunnan uskottavuus ei vielä suuremmin kärsinyt, mutta jos riita olisi pitkittynyt, tilanne olisi voinut pahentua nopeasti. Siltikään tuskin olisi päästy samoihin mittasuhteisiin kuin vaikkapa siinä tapauksessa, jos musiikkikorporaatioita olisi lähdetty ajamaan väkisin pois Vanhalta. Siinä olisi ollut aineksia jo kansallisen mittakaavan kulttuuriskandaalille.