Osakuntalaisen unionin blogi

Otsikosta taitaa tulla ensimmäisenä mieleen, että “työ ei HYYstä tekemällä lopu” ja “ihan turha lähteä miettimään mitään ratkaisuja epäterveellisiin työmääriin, koska kaikkea on jo kokeiltu konsultista strategiseen ohjaukseen”.

Kun toimin aiemmin edustajiston jäsenenä (2003-2006) ja silloiset hallituksen jäsenet kertoivat, että koko ajan on kiire ja työtä on ihan liikaa, ajattelin naivisti, että nuo nyt vaan eivät pysty organisoimaan työaikaansa tai että he eivät ole tottuneet paiskimaan töitä. Miten väärässä olinkaan. Todellisuus olikin juuri niin hektistä kun hallituksen jäsenet olivat kertoneet.

HYYn hallituksen tulisi mielestäni olla oikeasti työhallitus eikä ylityöhallitus. Hallituksen jäsenet saavat laskennallisesti kokouspalkkioita puolipäiväisen työn mukaan eli hallituksen odotetaan käyttävän 4 h päivässä HYY-työhön. Tänä vuonna useat hallituksen jäsenet ovat kuitenkin tehneet HYYn eteen töitä kellonympäri, useina päivinä putkeen 10-12 h ja tästä olen hyvinvointivastaavana kokonaisuudessaan erittäin huolissani.

Päivästä suuren osan aikaa vie ylipäätään kokoustaminen: pidetään viikottain hallituksen iltakoulut (2-8h), varsinaiset kokoukset, koko toimiston aamiaispalaverit sekä fredagskaffet. Lisäksi tavataan yhteistyötahoja, istutaan työryhmissä yliopiston virkamiesten tai muiden ylioppilaskunnan toimijoiden kanssa, lobataan HYYn tavoitteita eteenpäin päättäjille ja pidetään yhteyttä valiokuntiin sekä tavataan sektorisihteereitä säännöllisesti. Hallitus myös toimeenpanee ja edistää keskeneräisiä projektejaan ja vastaa yllätyksiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Monta kertaa vuodessa kokoonnutaan lisäksi SYL:n sektoritapaamisiin tai muilla paikkakunnilla tapahtuviin seminaareihin. Jossain välissä visioidaan vielä ylioppilaskunnan tulevaisuutta ja kehitetään omalla vastuulla olevaa sektoritoimintaa, edustetaan tilaisuuksissa ja ollaan aloitteellisia opiskelijan aseman parantamisessa.

Mielestäni ylioppilaskunnan laajuinen ratkaisujen miettiminen HYYn paisuneisiin tehtäviin olisi tarpeen. Nähdäkseni vaihtoehtoja periaatteessa on, mutta kovien seurausten takia niihin ei ole uskallettu lähteä:

1. Karsitaan suuressa mittakaavassa HYYn toimintaa. Tämä tulisi edustajiston tehdä hyväksyessään seuraavan vuoden budjettia. Todellisuus: kukaan ei halua lakkauttaa mitään kokonaista toimintaa, koska riippumatta asiasta toiminta on “aina ollut olemassa ja on erittäin tärkeää”. Uusi edustajisto tuskin lähtee muutenkaan kovalla kädellä puuttumaan budjettiin, kun ei ole kovin tarkkaa kuvaa mitä mikäkin toimi käytännössä tarkoittaisi.

2. Tehdään realistinen hallitusohjelma työmäärien suhteen, eikä kirjata liikaa uusia projekteja ennen kuin edelliset on tehty loppuun. Todellisuus: menisiköhän edustajistolle murahtamatta läpi se, että hallitusohjelmasta tehtäisiin yhden sivun mittainen ja kukin sektori kirjaisi hallitusohjelmaan vain yhden ainoan projektin seuraavalle vuodelle?

3. Hommataan lisää työvoimaa. Todellisuus: useampien sihteereiden palkkaamiseen ei tässä taloustilanteessa ole varaa, eikä lyhyitä projektityöntekijöitä haluta periaatteellisista syistä palkata, juuri kun niiden määrä on saatu minimiin. Tänä vuonna on aloittanut työnsä uusi hallintopäällikkö, jonka pitäisi vähän työmäärää vähentää. Myöhemmin nähtäväksi jää onko siitä ollut oikeasti apua. Hallituksen suurempi koko saattaa hieman ehkä auttaa, mutta ei kuitenkaan merkittävästi, sillä yhteisiä, kaikkia työllistäviä asioita on niin paljon.

4. Organisoidaan työtehtävät paremmin ja keskitytään kunkin sektorin varsinaiseen substanssityöhön eikä epäolennaiseen. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi sillä, ettei käytetä yhden hallituksen jäsenen ja sihteerin työaikaa yhteisen aamiaisen valmistamiseen, kauppareissuihin tai turhiin palavereihin, mikäli asian voisi hoitaa nopeammin sähköpostitsekin.

5. Hyödynnetään ulkopuolista apua ja tehdään suurempia organisatorisia muutoksia. Todellisuus: periaatteesta vastustetaan kaupallisten konsulttien käyttöä, jotka “kiskovat suuret summat rahaa siitä, että kertovat samat asiat, kuin mitkä jo tiedettiin kertomattakin”.

On jotenkin käsittämätöntä, että monelle muulle taholle yhteiskunnassa niin esimerkillinen HYY ei uskalla tehdä hallituksen ja työntekijöiden jaksamisen eteen merkittäviä muutoksia. Toivon, että uusi edustajisto tutustuu tarkasti juuri hyväksyttyyn HYYn strategiaan ja tekee budjettipäätökset ja lisätyötä aiheuttavat ehdotukset tämän strategian kohdan huomioiden:
“Työyhteisössä tärkeää on hyvä henkilöstöjohtaminen, työtehtävien selkeä priorisointi ja työntekijöiden
korkea motivaatio. Työntekijöiden toimenkuvia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti niin, että
kaikilla on töitä sopivasti, ei liikaa tai liian vähän. Kaikilla tulee olla työssään aikaa myös toiminnan
suunnitteluun ja uusien ideoiden kehittelyyn. Aikapulaan etsitään kestäviä ratkaisuja esimerkiksi
työnohjauksen avulla ja työtehtäviä priorisoimalla. Erityisesti päätöksentekijöiden on tiedostettava työyhteisön ja luottamushenkilöiden resurssit sekä tekemiensä linjauksien vaikutukset työmääriin.”

Ylikuormittuneista toimenkuvista huolimatta toimiminen HYYssä tarjoaa iloa, nautintoa, onnistumisia, mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, mahtavan työporukan ja mielettömiä kokemuksia, minkä vuoksi en vaihtaisi vuosia HYYssä kuitenkaan mistään hinnasta pois. Toimintaa sen sijaan voi ja pitää voida aina järkeistää.

Ulla Hemminki

Edustajistovaalien alustava tulos vaalirenkaittain

1. Ainejärjestöjen vaalirengas…………………………….Ainej 2857 17
2. Maailmanpyörä…………………………………………Mpyörä 2390 14
3. Osakuntien suuri vaalirengas………………………….Osak 1876 11
4. Oikea vaalirengas……………………………………..Oikea 1064  6
5. HELP………………………………………………….HELP  950  5
6. Svenska Nationer och Ämnesföreningar - SNÄf……………….SNÄf  502  3
7. Opiskelijademarit…………………………………….Demari  458  2
8. Tsemppi Group………………………………………..Tsempp  261  1
9. Keskustaopiskelijoiden vaaliliitto……………………….HEKO  247  1
10. Sateenvarjoliitto……………………………………Sateen   10  0
11. Liberaalinen vaaliliitto………………………………..Lib    8  0

Edustajistovaalien alustavan tuloksen mukaan osakunnat ovat saamassa edustajistoon 11 edustajaa. Vaalien suuri voittaja on ainejärjestöjen HYAL, joka on saamassa huimat 17 paikkaa uudesta edustajistosta. Osakuntien paikkamäärä laskee kolmella viime edustajistokaudesta. Rengastasolla ainoastaan HYAL ja Tsemppi onnistuivat lisäämään paikkamääräänsä, ainejärjestöt viidellä ja Tsemppi yhdellä. Osakuntien lisäksi vähennyksiä tuli Oikealle vaalirenkaalle (-2), ja Opiskelijademareille (-1).

Osakuntien suuren vaalirenkaan sisällä muutokset olivat melko suuria. Viime kertaa paremmin pärjäsi ESO, joka lisäsi äänimääräänsä 112 äänellä ja kasvatti paikkalukunsa yhdestä kahteen. Kaikilla muilla vaaliliitoilla äänimäärät laskivat. Paikkoja menettivät HO (-2), EPO (-1) ja LiO (-1), viimeisen vaaliliitto oli tosin muuttunut kun KouKi siirtyi HYALin renkaaseen.

Nämä vaalit osoittivat, että suuretkin muutokset ovat mahdollisia ylioppilaskunnan edustajiston kokoonpanossa. HYALin Reima Launonen sanoi vaalivalvojaisissa HYALin tehneen kahden vuoden kampanjan. Tällä hän tarkoitti sitä, että HYAL on kuluvalla edustajistokaudella ja valmistautuessaan näihin vaaleihin onnistunut entistä huomattavasti paremmin pitämään yhteyttä ainejärjestöihin ja niiden toimijoihin. HYALin menestys koostuu monesta tekijästä, mutta tärkeimpiä lienevät laajasti asiaan sitoutunut toimijakaarti, onnistunut viestintä ja ennen kaikkea onnistunut eri järjestöjen ehdokkaiden sitouttaminen HYALiin ja motivoiminen vaalityöhön.

Osakuntien tulos ei sekään ollut lainkaan huono. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana osakuntien paikkamäärä edustajistossa on vaihdellut yhdeksän ja kuudentoista välillä. Nyt ollaan tuon haarukan sisällä hieman alle keskiarvon. Alla oli myös monta peräkkäistä vaalivoittoa. Erittäin positiivista on se, että kaikki vaaliliitot saivat paikan. Tämä luo hyvät edellytykset yhteyden pitämiselle osakuntiin seuraavan kahden vuoden aikana. Valitut edustajat ja varaedustajat vaikuttavat olen erittäin sitoutuneita ja motivoituneita tekemään työtä ylioppilaskunnassa tulevan kauden aikana. Ei pidä unohtaa sitä valtavaa sitoutumista, joka suurella joukolla osakuntien ehdokkaita vaalityöhön oli, ja sitä valtavaa työmäärää, jonka näin suuren edustajajoukon läpi saaminen on edellyttänyt.

Osakuntien edustus HYYssä on seuraavankin kahden vuoden aikana huomattava. Uusi ryhmä aloittaa joulukuun alussa työnsä sivistysyliopiston puolustamisen, järjestöjen toiminnan tukemisen ja monipuolisten jäsenpalveluiden puolesta.  Kiitos kaikille osakuntalaisia äänestäneille ja lämpimät onnittelut kaikille uusille edaattoreille!

Mikko Kotola

Pari päivää enää vaaleihin. Vaalien alla on aina yhtä hauskaa haalia käsiinsä eri ryhmien vaalilehtiä ja lukea niitä. Niin nytkin. Erityisen kiinnostava on ollut opposition poleeminen julistus, Marraskuun manifesti.

Yksi ydinajatuksista lienee se, että sitoutumattomat ajavat järjestöjen, eivät HYY:n ja opiskelijoiden etua. Sen mukaan järjestöt ovat hirveä rahasyöppö, jonne ylioppilaskunnan rahat valuvat hukkaan. Sen sijaan pitäisi keskittyä tekemään töitä opiskelijoiden hyväksi ja tarjota vaikuttamismahdollisuuksia opiskelijoille ja esimerkiksi vapaata tilaa ajan kuluttamiseen.

Mutta hetkinen – mihin se raha tällöin oikein menee? Eikö opiskelijoiden sosiaalisen toiminnan sekä kulttuuri- ja liikuntaharrastusten tukeminen ole nimenomaan opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämistä? Ainejärjestöillä on myös paljon edunvalvontatehtäviä, ja osakunnilla on opiskelijan sosiaalista asemaa helpottavaa toimintaa (esimerkiksi asuntoja ja opiskelijaruokaloita). Järjestöillä on myös tärkeä tiedovälitystehtävä ylioppilaskunnalta jäsenistöön ja toisin päin. Eikö tällöin järjestöjen toiminnan tukemisella juuri edistetä opiskelijoiden aktiivisuutta ja hyvinvointia? Ja mitä muuta Uusi ylioppilastalo (+Leppäsuon tilat) on kuin vapaata hengailutilaa? Esimerkiksi osakuntiloja pääsee käyttämään jäsenmaksun maksamalla, ja jäseneksi pääsee kuka tahansa Helsingin yliopiston opiskelija, joihinkin osakuntiin myös muut opiskelijat.

Sitoutumattomia syytetään myös jälleen kerran linjattomuudesta ja toisaalta välinpitämättömyydestä yhteiskunnallisiin asioihin. Tällainen väite on kuitenkin perusteeton. Esimerkiksi osakuntien edustajistoryhmän toimintaa ohjaa ja sitoo vaaliohjelma, jota on käsitelty paitsi Osakuntalaisessa Unionissa, myös eri osakunnissa. Näin ohjelmaan on päässyt vaikuttamaan yhden edustajiston verran ihmisiä – eikö tällöin linjaa voida pitää yhteisenä pikemmin kuin parin tyypin sattumanvaraisena mielipiteenä? Ja toisaalta, onko tällainen näkemys vähemmän arvokas siksi, että se on opiskelijoiden itsensä luoma sen sijaan, että linja määräytyisi jonkin ulkoisen mukaan? Jokainen edustajiston toimintaa tarkemmin seurannut on voinutkin havaita, etteivät sitoutumattomat ole päätöksenteossa niin arvaamattomia kuin väitetään. On myös ikävää jatkusvasti kuulla, etteivät sitoutumattomat ole kiinnostuneet yhteiskunnallisista asioista. Esimerkiksi HYYn kaupunkityöryhmä on perustettu osakuntien aloitteesta, ja paljon huomiota saanutta Leppäsuon ensisuojaa koskenutta kannanottoa ehdotti HYALin edustaja hallituksessa.

Tsemppiä vaaleihin meille ja muille. Eläköön moniarvoisuus – siihen kai kuuluu, etteivät kaikki ole samanlaisia?

Kaisu Ahtola