Osakuntalaisen unionin blogi

Tervehdys kaikille!

Saatte todistaa elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta, mutta nyt ainakin on sellainen aihe mistä tekstiä tulisi vaikka miten paljon tällä hetkellä, heh. Tämä kirjoitus liittyy keskusteluun yliopistojen lukukausimaksuista.
Aikamoista farssia joutuu todistamaan kun lähtee EAIE:n (European Assiociation for International Education) konferenssiin, joka tänä vuonna järjestettiin Trondheimissa. Tärkeää olla tilaisuudessa, jossa viitisenkymmentä “yliopistoeksperttiä” ympäri maailmaa huippusuperyliopistoistaan kilvan kertovat miten mahtavaa on, että otetaan opiskelijoilta rahat pois lukukausimaksuilla ja näille markkinoidaan sitten koulutusta ja taistellaan asiakkaista. On luotu uusi kieli akateemiseen maailmaan. Nyt puhutaan markkinointisuunnitelmista, asiakkaista, ostovoimasta ja vuosiraporteista.
Konferenssin osallistujat olivat pääosin yliopistojen kansainvälisten yksiköiden virkamiehiä, osallistujia oli yli tuhat. Ehkä kaikkein järkyttävimmän keskustelun kävin työryhmässä nimeltä “student as a customer”, jossa muut osallistujat olivat lähes yhtä mieltä siitä, että opiskelija on asiakas. Pidettyäni toisenlaisen puheenvuoron korostaen opiskelijan asemaa yliopistoyhteisön jäsenenä ja tärkeää roolia yliopiston päätöksenteossa sain vastaukseksi vanhemmalta australialaiselta herrasmieheltä seuraavaa: “opiskelin itse 60-luvulla, jolloin opiskelijat vaativat paikkoja senaattiin ja halusivat olla päätöksen teossa mukana, mutta kuule, nyt on 2000-luku. To my Finnish colleaque: you´ll get over it.” Tämän jälkeen toinen herrasmies pitää puheenvuoron valistaen muita siitä miten opiskelijoita ei pidä missään nimessä kuunnella, koska eivät he mitään tiedä.
Tapasin myös puheenvuoroni jälkeen Suomen järjestelmästä kiinnostuneen brittivirkamiehen, joille selvitin vielä lisää sitä, miten opiskelijat osallistuvat meillä yliopiston päätöksentekoon, mitä hän innostuneena kuunteli ja toivoi omaankin yliopistoonsa samanlaisen järjestelyn.

Törmäsinpä konferenssissa taas erääseen kansainvälisen koulutuksen konsulttiinkin Lontoosta. Hänen konsulttipalveluitaan käyttävät kuulemma myös Helsingin yliopisto ja Suomen opetusministeriö (!). Nappasin hänet jo viime keväänä toisessa konferenssissa keskustelemaan kanssani ja sainkin kuulla hänen näkemyksiään Suomen tilanteesta tyyliin “Suomeen tulee lukukausimaksut väistämättä EU-ETA-maiden ulkopuolelta tuleville, mutta suomalaisopiskelijoiden lukukausimaksuihin ei VIELÄ ole poliittista tahtoa.”

Tällaisia ajatuksia yliopistojen kansainvälisten yksiköiden virkamiehille sitten syötetään. Huoh. Opiskelijan äänen kuuluminen yliopiston päätöksenteossa ja kansainvälisessä keskustelussa on kyllä ensiarvoisen tärkeää. Opiskelijan tulee kyllä olla aidosti osa akateemista yhteisöä. Suomen ainutlaatuisesta maksuttomasta korkeakoulujärjestelmästä tulee pitää siis kiinni ja kansainvälistä keskustelua kuultuaan sitä vain arvostaa yhä enemmän. Työtä riittää ylioppilaspolitiikassakin vielä tehtäväksi paljon asian saralla tulevinakin vuosina.
[Suomen hallitusohjelmassa on tänä vuonna kirjaus lukukausimaksukokeilusta EU-ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille joissain maisteriohjelmissa]
Ulla Hemminki (EPO)

Tervetuloa lueskelemaan Osakuntalaisen Unionin vaaliblogia. Blogin on tarkoitus toimia väylänä informaatiolle, kommenteille, näkemyksille, pohdinnoille ja keskustelulle koskien opiskelijaelämää, HYY:tä ja syksyn edustajistovaaleja. Kirjoittajina toimivat osakuntien edustajistoryhmän jäsenet.

Wikipedia, tuo opiskelijan rakas ystävä, sanoo: “Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista – – on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus.” Henkilökohtaisuus on useimpia blogeja voimakkaasti yhdistävä tekijä. Henkilökohtaisuudesta on kuitenkin vain kukonaskel näkökulmien rajoittuneisuuteen – tämäkin on blogeja kahlaillessa helppo huomata. Tämä blogi tuo esille osakuntalaista näkökulmaa bittiavaruudessa velloviin keskusteluihin. Kauniin ja vaikean osakuntalaisen arvon mukaisesti moniarvoista näkökulmaa, toivon niin.

On mielenkiintoista nähdä, mitä syksyn edustajistovaalit tuovat tullessaan. Enkä tarkoita tällä vain sitä, montako paikkaa kukin saa ja millä äänimäärällä. Tietynlainen vastakkainasettelu HYY:n edustajiston sisällä on nostettu jopa kuluvaa kaksivuotiskautta määrittäväksi tekijäksi. Se ei tietenkään ole koko totuus, mutta jos kohta blogeissa on esitetty kiivaita mielipiteitä viimeisten kahden vuoden aikana, niin melko tulisesti maustettua on ollut keskustelu edustajiston kokouksissakin. Löydetäänkö tulevalla edustajistokaudella sopuisampia toimintatapoja? Onnistutaanko kommunikaatiota parantamaan? Ennen kaikkea, löytyykö halukkuutta siihen?

Niin kauan kuin kaikki hyvä ja kaunis ollaan adoptoimassa yhteen osoitteeseen, yhteistyölle on esteitä. Ryhmien rajat ylittävään keskusteluun tulisi panostaa. Yllätys yllätys, silloin huomataan joskus myös, että tästä ja tästä asiastahan ollaankin samaa mieltä. Jos jonkin asian tahtoo edustajistossa viedä läpi, ei siihen yksi ryhmä pysty kuitenkaan. Siksi keskusteluperiaate ajaisi äänestäjienkin asiaa adoptioperiaatetta tehokkaammin. (Tässä yhteydessä väännettäköön rautalangasta, että puhuessani aiemmin moniarvoisuudesta osakuntalaisena arvona, en tarkoittanut sen olevan osakuntalaisten yksityisomaisuutta!)

Sitoutumattoman ryhmän edustajana törmää usein siihen, että ulkopuolelta käsin tunnutaan tietävän kovin tarkasti, mitä mieltä minun pitäisi asioista olla. Siinä taitaa olla sitoutumattomuuden käsite hieman hukassa. Ryhmien olemassaolo edarissa johtaa usein siihen, että oletetaan jo etukäteen olevan tiedossa, mitä mieltä kukin ryhmä asioista on. Usein kannat ovat ennustettavissa, mutta eivät aina. Siinä menetetään taas yksi keskustelun mahdollisuus.

Elina Kervinen kirjoitti viimeisimmän Ylioppilaslehden pääkirjoituksessa, ettei työ opiskelijoiden edunvalvontakentällä loppunut opintorahan korotukseen, ja oli siinä vähintäänkin oikeassa. Esimerkiksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden lakkauttamisella olisi se monen valtakunnallisen päätöksentekijän työtä helpottava seuraus, että opiskelijaliikkeestä tulisi täysin kädetön, mitä edunvalvontaan tulee. Opiskelijan kyykyttäminen helpottuisi huomattavasti. Tekemistä siis riittää niin HYY:ssä kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Leena Pihlajamäki
Osakuntien edustajistoryhmän puheenjohtaja
Osakuntien suuren vaalirenkaan vaalipäällikkö

Tervetuloa HYY:n osakuntalaisen unionin vaaliblogiin! Vaalisyksy on jo pyörähtänyt käyntiin, toivottavasti blogi tulee ahkeraan käyttöön:)