Skidit tahtovat pulkkamäkeen
18. Helmikuuta, 2010
Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
mutta portti ei aukea:
sitä pitää vetää,
sitä pitää ymmärtää ja rakastaa,
kuin takkinsa vaihtanutta närheä.
Mitä, jos mikään portti ei aukea?
Mitä, jos kaikki tykkäisivät runoudesta?
Me ei mahduttaisi tähän kapakkaan,
tuuppisimme toisiamme narikassa,
jonottaisimme kaljaa tunnin tiskillä
ja loisimme himoitsevia katseita
korokkeille
kohti hölöttäviä sanasisustajia,
aika-arkkitehtejä
ja lauselobbaajia.
Onnettomimmat jäisivät ulkopuolelle
juomaan lämmintä viiniä kadunkulmaan
ja he polttaisivat sätkiä,
nauraisivat hetken päästä talven hiekoitukselle.
Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
sossun luukulla henkilökunta hymyilee,
kuin puhki naitu kissa:
sen karvat kiiltävät onnea,
posket punertavat, kuin kartta
jota ilman ei voi eksyä.
Mitä, jos mikään portti ei aukea?
Jos bensaa tulisi suihkuista?
Jos tässä puistossa olisikin kaksi seppää
yhden sijasta
ja Risto Rasa olisikin vain kirjastonhoitaja?
Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
risut taputtavat hiekkakakkuja:
älä tule paha kakku – tule hyvä kakku,
istu isän polvelle
ja lyö sitä kumivasaralla,
tanssi sateessa alastomana,
nuole ovenkarmeja,
ota nakkikioskilla kaikki mausteet,
jätä muille vain nakit ja liemi.
Mitä, jos mikään portti ei aukea,
jos talvi ei koskaan lopu,
jos teekkarit lopettavat käyttämästä haalareita,
viini loppuu Alkosta
ja penkkariauton rengas puhkeaa kesken kiertueen?
Kenen lukio on silloin paras,
miten sen voi enää määritellä?
Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
lankkulattian raoista nousee arkkiolioita,
niitä ensimmäisiä,
kylän vanhimpia tietäjiä,
jotka mixtuuratipat polttoaineenaan
kulkivat läpi porttikonkien
ja hymyilivät harvahampaisille satamatyöntekijöille,
merimiehille, rahastajille ja bussikuskeille?
Kuka juo kaljaa takapenkillä?
Kuka istuu ensimmäisessä vaunussa
vanhan rouvan vieressä?
Kuka kuuntelee mustalaisten laulua metrossa?
Kuka tuntee Markerin tuoksun,
kun raitiovaunun hampaat kirskuvat kurvissa?
Se on unessa,
kaipaa hevoskyytejä ja heinän tuoksua:
lapsia, jotka nuolevat jäätyneitä metallitankoja.
Mitä, jos mitkään portit eivät aukea?
Mitä, jos mikään ei ole totta?
Ja skidit ne vain tahtovat pulkkamäkeen,
mutta eihän se voi onnistua,
vaikka portit aukeaisivat
ja sattuisimmekin löytämään sopivan jyrkänteen:
onhan sentään keskikesä,
kuulakuntoutuksen kulta-aika,
kun kaislikko tanssii valssia
ja tähkäpäiden päällä täysikuu
hukuttautuu likaiseen lätäkköön.
