Televisio toitottaa kiristyvästä taloudesta,
kertoo vakavalla äänellä väärennettyjen lääkkeiden vaaroista
ja hytkyttää minua kumirintojen hauskalla huumorilla.
Radio pörisee mielenkiintoisista menovinkeistä,
näyttelyistä, gallerioista, museoista, luennoista, vierailuista
ja televisio-opas täyttyy täysin tuntemattomista henkilöistä:
isoveljistä, sinkkuäideistä, unelmien poikamiestytöistä ja tietysti tohtori Philistä.
Avatessani koneen
huomaan sähköpostiini taas tipahtaneen
uusia varoituksia:
Sinun webmailtili päättyy kolme (3) päivää. Kun olet lukenut tämän viestin, on parasta Vastaa tarvittavat tiedot päivittää postilaatikkoon.
sekä tietysti ilouutisia lottovoitosta:
This is to inform you that you have been selected for a cash prize of £800,000 (Eight Hundred Thousand British Pounds).
Ikkunasta näen kuinka raitiovaunut kirskuvat kurveissa,
metrot humisevat kiskoilla
ja taxit tuuppivat toisiaan iltapäiväruuhkassa.
Puhelin soi,
tekstiviestit kilisevät,
budjetit eivät pidä,
aikataulut eivät kestä,
Diilin Jethrolla ei ole tullin kanssa mitään tekemistä
ja unohdan tärkeitä tapaamisia,
jotka olen itse sopinut
ihan omaksi ilokseni ja
huolettomaksi ajanvietteekseni.
Etsin oikeanlaisia lamppuja,
tarpeeksi isoja vaatekaappeja,
mukavia sohvia,
kiiruhdan Ikeassa, Hong Kongissa, Plantagenissa, Gigantissa
enkä enää edes ole varma
missä maassa olen ostoksilla.
Luen lehdestä merkityksellisiä uutisia
kameravalvonnan lisääntymisestä kaupungeissa
ja pohdin terveellisempää ruokailua,
superfoodia, pähkinöitä, marjoja, taateleita,
iltalenkkejä, HK:n sinisiä
ja valkoisia malluja,
jotka pitäisi jättää polttamatta,
kun ne tuhoavat sademetsät
ja joku keuhkosyöpäinen cowboy
jossakin toisella puolella maailmaa
kaataan whiskycolaansa
taas lisää potkua.
Kaiken tämän keskellä
olen jostakin syystä unohtanut pysähtyä
ja kuunnella hiljaisuutta:
etsiä ääntäni sen kuiskauksista.
