Mieliemme pelloilla

Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
mutta portti ei aukea:
sitä pitää vetää,
sitä pitää ymmärtää ja rakastaa,
kuin takkinsa vaihtanutta närheä.

Mitä, jos mikään portti ei aukea?

Mitä, jos kaikki tykkäisivät runoudesta?

Me ei mahduttaisi tähän kapakkaan,
tuuppisimme toisiamme narikassa,
jonottaisimme kaljaa tunnin tiskillä
ja loisimme himoitsevia katseita
korokkeille
kohti hölöttäviä sanasisustajia,
aika-arkkitehtejä
ja lauselobbaajia.

Onnettomimmat jäisivät ulkopuolelle
juomaan lämmintä viiniä kadunkulmaan
ja he polttaisivat sätkiä,
nauraisivat hetken päästä talven hiekoitukselle.

Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
sossun luukulla henkilökunta hymyilee,
kuin puhki naitu kissa:
sen karvat kiiltävät onnea,
posket punertavat, kuin kartta
jota ilman ei voi eksyä.

Mitä, jos mikään portti ei aukea?

Jos bensaa tulisi suihkuista?

Jos tässä puistossa olisikin kaksi seppää
yhden sijasta
ja Risto Rasa olisikin vain kirjastonhoitaja?

Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
risut taputtavat hiekkakakkuja:
älä tule paha kakku – tule hyvä kakku,
istu isän polvelle
ja lyö sitä kumivasaralla,
tanssi sateessa alastomana,
nuole ovenkarmeja,
ota nakkikioskilla kaikki mausteet,
jätä muille vain nakit ja liemi.

Mitä, jos mikään portti ei aukea,
jos talvi ei koskaan lopu,
jos teekkarit lopettavat käyttämästä haalareita,
viini loppuu Alkosta
ja penkkariauton rengas puhkeaa kesken kiertueen?

Kenen lukio on silloin paras,
miten sen voi enää määritellä?

Skidit tahtovat pulkkamäkeen,
lankkulattian raoista nousee arkkiolioita,
niitä ensimmäisiä,
kylän vanhimpia tietäjiä,
jotka mixtuuratipat polttoaineenaan
kulkivat läpi porttikonkien
ja hymyilivät harvahampaisille satamatyöntekijöille,
merimiehille, rahastajille ja bussikuskeille?

Kuka juo kaljaa takapenkillä?

Kuka istuu ensimmäisessä vaunussa
vanhan rouvan vieressä?

Kuka kuuntelee mustalaisten laulua metrossa?

Kuka tuntee Markerin tuoksun,
kun raitiovaunun hampaat kirskuvat kurvissa?

Se on unessa,
kaipaa hevoskyytejä ja heinän tuoksua:
lapsia, jotka nuolevat jäätyneitä metallitankoja.

Mitä, jos mitkään portit eivät aukea?

Mitä, jos mikään ei ole totta?

Ja skidit ne vain tahtovat pulkkamäkeen,
mutta eihän se voi onnistua,
vaikka portit aukeaisivat
ja sattuisimmekin löytämään sopivan jyrkänteen:

onhan sentään keskikesä,
kuulakuntoutuksen kulta-aika,
kun kaislikko tanssii valssia
ja tähkäpäiden päällä täysikuu
hukuttautuu likaiseen lätäkköön.

Olen sipulin kuoret pöydällä
eikä kukaan nähnyt kyyneleitä,
jotka tippuivat parketille
Darwinin lämpimäksi alkulammikoksi.

Ääni joka putoamisesta kuului
oli kuin maaliskuisen auringon lämpö,
joka soittaa ruosteista ränniä:
surullinen rumpalipoika paukuttamassa kattiloita
sideharsoa pään ympärillä.

Olen mastodontin takahammas leikkikentällä,
menneet virheet tummina ympärillä,
enkä minä tiedä mitä sellaiset otukset oikein söivät,
kenties hypnotisoituja kyborgeja,
jotka laskeutuivat aina Andromedalta asti
ohjelmoimaan sammakoista pikaluistelijoita.

Olen nuotion tuoksuun unohtunut kalastaja
kosken varrella,
polviaan myöten kusessa,
kuin ratkaisu perheongelmiin
ja vaimon nalkutuseen
voisi löytyä tuhannen kilometrin päästä
viinasta ja harrista,
ehkä muutamasta mullosestakin,
niistä Juhani Ahon ihanista taimenista.

Se on tässä ja nyt,
se on ihan siinä naamasi edessä,
siinä kevyesti suolaisessa lipaisussa,
kun ensimmäistä kertaa
poksahtaa korkki kasvoille
eikä sokeista ranskalaisista saa mobilisoitua parempia rakastajia,
vaikka pakkaspäivinä raitiovaunuihin kokoontuu kaikenlaisia sekakäyttäjiä,
ruusuja kaupittelevia romaneja, joista yhden nimi on Prince, ainakin jos Voima-lehteä on uskominen,
mutta en minä tiedä mihin enää uskoa,
kenen joukoissa seistä,
kun metrilakuakin myydään pienissä paloissa
ja postilaatikosta säikyttelevä venäläinen
ammutaan brutaalisti pilan päätteksi.

Olen matkaoppaan humalaisin asiakas,
se, joka haluaa ostaa viimeisillä rahoillaan väärennettyjä paitoja,
mukamas kotiin vietäväksi,
vaikkei siellä todellisuudessa odota,
kuin ne samat syyt, joiden takia pallolaajennuskin tehtiin
ja kiellettiin tupakointi,
ja annettiin madonluvut miehelle,
joka ei ymmärrä tuon taivaallista hermafrodiittien sielunelämästä.

Olen tässä ja nyt,
olen epäilys, joka sinulla on sanoistani,
joka sinulla on hatustani:
karkaako hiusrajani auringonlaskun luokse
nelistäen runoratsulla kohti kulta-aarretta,
jonka päällä vittuuntunut menninkäinen
odottaa ja toivoo,
että ihmiset jotka kaipaavat rikkauksia
etsisivät niitä jostakin muualta.

Kuollut kala valuu koskea alas:
valkoinen vatsa tervehtii taivasta,
kuin vilkuttaisi vanhalle tutulle.

Unen muurit ympärillä
heräsin majatalosta,
johon toiset eivät voi tehdä varauksia.

Olen muistoissani.

Täällä on kivaa isä!

Sinunkin pitäisi olla täällä
syömässä kanssamme vaikeaa lampaanlihaa,
vaikka emme voikaan viedä asuntoon tuliaisia,
koska se on niin valkoinen ja suunniteltu.

Lokkien koti on pälvikalju talon katolla
ja ikkunat,
nuo kiinnilyödyt hampaat,
mussuttavat kakkua Käpylän konditoriasta.

Alkuasukas tilaa hissin
silmiensä parvekkeille
ja menee sillä ylös vuorille asti
majatalon nurkkaan nukkumaan.

15-vuotiaan tytön juuret
ylsivät tietenkin syvemmälle,
kuin miehen rikollistausta,
naapurin tontille asti, tietenkin.

Käräjäoikeus tietenkin määräsi tuomion
tietenkin kyyneleetkin poskillaan,
koska tyttö oli tietenkin ylpeästi, tietenkin kateellinen,
tietenkin miehen yksityisasunnossa,
tietenkin tammilankut lattioilla
olivat hyvää puuta,
tietenkin.

Väkivalta oli tietenkin vähäistä,
ja nuoli tietenkin lensi nopeasti
ja tietenkin meitä muita paremmin.

Tietenkin puoli vuotta vankeutta
ja vaimosi on yhä kaunis.

Tietenkin.

http://uutiset.msn.hs.fi/kaupunki/artikkeli/15-vuotiaan+pakottaminen+seksiin+toi+puoli+vuotta+vankeutta/1135252659139

http://www.youtube.com/watch?v=hSFmsPJYis8