Mieliemme pelloilla

Kun lapset kasvavat niin isoiksi,
ettei pilven muodostanut nousuliike
enää niitä jaksa kannatella
ne putoavat alempiin ilmakerroksiin
ja äidit jäävät katselmaan jälkikasvuaan
epävarmoina ylhäältä käsin.

Harvoin sitä tulee ajateltua,
että näemme aina lumihiutaleet
pitkän matkansa viimeisessä vaiheessa
hengästyneinä vanhuksina,
jotka lepattavat kohti loppua
lähellä viimeistä hengenvetoa.

Kuolema on kaunista.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Perjantaina Tammikuun 22. 2010 klo 10.17 ja se on kategoriassa Runoja. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.