Ihtiriekot
Ihtiriekot paukuttelevat kaarnarumpuja
sammaleen tuoksuisessa metsässä
ja miehen keuhkot rahisevat,
kuin katkeavat risut poluilla
tumman äidin palatessa kotiin
talvipakkasesta.
Ilta sylkee pellonlaidalle verta,
maalaa punaisella taivaanrannan,
jolla kukaan ei ota aurinkoa,
hiero kookoksen tuoksuista öljyä
päivittyneelle panssari-iholle.
Isäntäväen mentyä nukkumaan
savua nousee saunan suusta.
He katsovat hetken toisiaan
ja tekevät sanattoman sopimuksen,
josta me jaksamme puhumme
viisi minuuttia historian tunnilla.