Unarinköngäs
Mieli
heiluttaa virtaavan joen varrella
hentoja pajujaan.
Ne kestävät sen,
mutta taipuvat
niin helposti
ja niin pian
kulkevat puolen litran purot lävitseni.
Päivän valjetessa
rannat ovat kuivat,
jokien huulet rohtuneet.
Pohjoisen hengityksessä
nuotio savuttaa vielä
ja orpo kuukkeli etsii aamiaista.
Kuumien hiilien hehkua
ei enää näe,
kuin vaeltajan kasvoilla.