Vanhoina hyvinä aikoina
23. Syyskuuta, 2009Poltan ikkunassa tupakkaa,
kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina,
jolloin naputtelin runoja kaikki illat
ja päätin joka ikinen maanantai lopettaa viikonloppujen viettämisen
ja runkkasin paljon yksinäisyyteeni,
kun ei muutakaan ollut
haaveilin tästä,
jota en nyt itsekään tahdo elämäkseni tunnistaa.
Hän ei ole kuitenkaan tänään kotona
ja minä teen mitä haluan:
paukuttelen tekstiä tulemaan,
kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina.
Hän kaiketi etsii iloa kuolevasta ravintolasta,
jossa hänen ystävätkin hautaavat
jotakin päättynyttä aikakautta,
johon minä en kuulu millään tavalla.
Minä sen sijaan kuulun pienviljelijöihin:
kasvatan tomaatteja,
jotta joku toinen voisi repiä ne juurineen maasta
niin kuin ala-asteella minulta katosivat hampaat suusta
ja joku kaiketi viskoi nekin harmaaseen roskalaatikkoon,
sillä eihän SELLAINEN ELÄMÄ
kuulu tänne etelä-Helsinkiin.
Vanhoina hyvinä aikoina
minä join usein teetä alkuyöstä
ja toivoin, että joku löytäisi minut
sekä sen ainutlaatuisuuden,
jota luulin olevani täynnä.
Nyt olen kuitenkin sadon verran viisaampi
enkä odota enää mitään,
annan kaiken vain kasvaa
ja otan stoalaisesti kaiken vastaan,
hampaatkin, jotka kasvoivat sittemin takaisin
vanhojen hyvien aikojan kunniaksi,
kun unohduin usein yksinäisyyteeni
eikä muutakaan ollut,
kuin repaleiset kalsarit
ja toivo paremmasta.