Iltakukkien valaistessa
Iltakukkien valaistessa kaupungin istuvaa hiljaisuutta
vihreät köynnökset kipuavat kohti alkavaa yötä.
Lehdet unohtuvat auki
ja elämä avaa turvavyönsä
päivä toisensa jälkeen
ystävälleen uskollisena.
Meren haukotus
kuivattaa mustat muistot,
kun kalatiirat kantavat rakkailleen todisteita
odottaa jo päivä
kasvot likasena täyttymistään.
Peitot luikertelevat sängyiltä lattioille
taivaan alkaessa tummua
intohimon näyttämön yläpuolella.
Kenenkään huomaamatta
katoaa pelko kahden katseesta
heidän nukahtaessa
toiveikkaan tulevaisuuden uneen
josta on aina vaikea herätä.