Aurinkorasvan hajuinen yö
Särkevä polvi
valuu tyhjäksi
niittivasaroiden villissä paukkeessa,
kun KJ108
soittaa sinivalkoisia sireenejä
ja city-kanit juoksevat UUU-AATA pakoon
pianon nukahtaessa pöly peittonaan
jugendtalon neljännessä kerroksessa.
Kultainen valo heijastaa varjoja
kerman väristen pahviseinien pinnoille.
Tarjoilija tyhjentää tuhkakupin roskakoriin
ja kantaa sen takaisin pöytään.
Aina jossakin on ihminen,
joka kuulee sen.
Siivettömät lepatukset kesäyössä
he nauravat puiston penkillä
(laskuhumalassa)
ja muistelevat aikoja,
jotka tuntuvat jälkikäteen kevyiltä,
kuin kuopattavat marasmuslapset.
Vanhat miehet, paperikädet,
pelaavat korttia kynttilän valossa
eikä kumpikaan halua voittaa
ystävää.