Huhtikuu, 2009 Arkisto

Onnen kaukoranta

28. Huhtikuuta, 2009

Askeleiden sinisessä yössä
olen maan vanki,
kun kuolleen sataman kyljestä
nousee hopeisena vapaus.

Jään katselemaan sitä
ja kolmea pulua,
jotka näykkivät kevään kuivaa nurmea
karaokebaarin vieressä.

Tuon lintulauman ainoa vapaus
on kasvaa luonteidensa mukaisiksi
valitsemalla rohkeus:
elämä epävarmuuden ja pelon kanssa.

Sillä pelkuruus on sitä,
että nukuttaa itsensä ryppyiseen uneen
odottamalla rakkautta,
kuvittelemalla sen olevan
syntymässä saatu satumaa.

Ei rakkaus koskaan tule
ylittämättä merta,
jonka toisella puolella on suuri tuntematon:
mahdollisuus kasvaa kokonaiseksi.

Näitä pohtiville
löytyy kuitenkin liian usein ratkaisu
humalaisen epävireisiltä huulilta:
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan.

B-lausunto

15. Huhtikuuta, 2009

Tutkittavan korvat kohosivat ilmaan
ja hakeutuivat allekirjoittaneen vastaanotolle
äkillisesti vaikeutuneiden psyykkisten oireiden,
lähinnä paniikkikohtausten johdosta,
pohtimaan psykiatrisen hoidon tarvetta.

Tutkittava itse kertoo, että hän kasvoi toukokuussa metsiin
ja tämä aiheutti sen, että laaja yleisö antoi hänelle ymmärrystä ja innoitusta osakseen.

Osa tutkittavan ongelmista liittyy juuri näihin asioihin.

Tutkittava selventää suosionsa vaikutuksia työkykyynsä kertomalla,
että hänen kavionsa ovat alkaneet kopista iloisesti
ja hänen silmänsä ovat nähneet dramaattisestikin toimintakykyä rajoittavat ahdistukohtaukset,
joiden takia hän on joutunut aiemmin olemaan lyhyehköjä aikoja poissa töistä.

Tutkittava on käsin kosketeltava abstraktio,
jonka mieli on epävakaa
ja oireilujen uudelleen alkamisen riski
sekä tilanteen eskaloituminen on edelleen mahdollista.

Tutkittavan esitietojen osalta viittaan myös aiempiin B-lausuntoihin,
imaginaarisiin metsiin,
jokiin ja reisiin,
jotka ovat täynnä kreikkalaista kirjoitusta.

Myös muut mahdollisesti käytettävissä olevat asiakirjat tulisi ottaa kuntoutuspäätöksen teossa huomioon.

Tutkittavan henkilökohtainen seuraaminen on osoittanut,
että hänen poskensa on sieni,
jonka hattuun hyönteiset munivat.

Tämän myötä hän on oppinut paremmin jäsentämään tunnetilojaan ja pettymyksiään
hyväksyen elämän rajallisuuden sekä realiteetit.

Yhteenvetona tutkittavan historiasta todettakoon,
että tähdet ovat vierineet hänen syliinsä, kuin appelsiinit,
läikyttäen öljyn yön kiukaaseen.

Seurauksena on ollut, että kalat ovat nousseet maihin
ja kävelleet hietikolla tutkittavaa vastaan.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin
on tutkittavan työkyky ollut vaihteleva
ja useiden viikkojen ajan vaihtelevassa määrin alentunut
johtuen osittain myös tutkittavan perintöhatusta,
joka on edelleen viisautta täynnä.

Nykyistä työtään hän kuitenkin pitää väliaikaisratkaisuna
kunnes pää pannaan kypärään.

Väitettään hän perustelee sillä, että se on suojassa siellä,
jos kävisikin kalpaten sotatiellä
ja takaisin jumalille siirtyisi korkein valta.

Johtopäätöksena
ja ennen kaikkea kehotuksena
esitän tutkittavalle,
että hän eläisi vanhaksi tässä kaupungissa,
jossa kohta ei ole kadunkulmaa
missä muistaisi ennenkin seisoneensa.

Erottajalla

9. Huhtikuuta, 2009

Nuori nainen istuu porttikongissa Erottajalla
surullinen kusilammikko ympärilleen levittäytyneenä
ja itkee silmäkulma tummana
elämän ankaria realiteetteja.

Minä hölmö yritän painostaa aikaa
tekemään kanssani sopimuksista hauraimman
muistamatta sitä, ettei rakkaus katso kelloa.

Kaupungin yössä kaikuu toiveikas ruotsin kieli,
kun loppuasukkaat vääntävät kättä
kurjuuden kuninkaiden kanssa.

Sporan ikkunaan painautuneet kasvot
liikkuvat lähemmäksi vieressä seisovaa miestä
etsien kysymystä,
jonka vastauksen hän liiankin hyvin tietää.

Toiveidemme kiskot kiertelevät Stokkan kellon alta
kohti kaupunginosia, jotka elävät onnellisesti
olemuksistaan mitään ymmärtämättä.

Katson kaiken tämän keskellä
kämmeneni ihoa
ja tiedän, ettei kukaan voi valehdella
itseään pidemmälle.

Poetry Slam @ Vanha Ylioppilastalo + OP:L Bastards 18.4.2009

7. Huhtikuuta, 2009

Mahdollisuus tiilitalon seinällä

1. Huhtikuuta, 2009

Kun ilta-aurinko heiluttaa vielä hetken terveisiään
punatiilitalon seinällä
en voi olla ajattelematta katseesi kasvitieteellistä puutarhaa
ja sanojesi parantavaa rehellisyyttä.

Raastavat lokit liitelevät puiston yläpuolella
ja minun mietteeni ovat sitäkin korkeammalla;
jossakin pilvien tasolla.

Potkiessani kadulta pois talven tarpeettomia kiviä
uskon, että elämässä on paljonkin uskaltamisen arvoista.

Olet minulle, kuin maalauksesi:
jotakin kaunista ja elinvoimaista,
jota haluan ymmärtää
ja tuntea paremmin.

Kuten varmaan arvaatkin
olen päättänyt yrittää,
vaikka siitä tulisikin tummat silmät
ja kohmeiset sormet.

Enhän voi menettää muuta,
kuin tämän mahdollisuuden kanssasi.