Asvaltinraosta
24. Helmikuuta, 2009Viha ja rakkaus nousevat asvaltinraosta, kuin myrsky,
joka haluaa lakaista kaupungin vauhdilla
tahtomme ylpeät päivät.
Kasvot välähtävät ohi raitiovaunun ikkunassa
sen kääntyessä risteyksessä
kaukaisiin maihin,
joista joskus ei koskaan palata.
Liikennevalot soittavat valssia
niistä valinnoista,
joita hetken mietimme
ennen askelta yli nuoruuden
ja kolisevien kannujen,
jotka itkevät viimeisiä kyyneliään
alikulkusiltojen ja sähkökeskusten punatiiliseinille.
Liput on tarkoitettu nostettaviksi salkoihin,
ei niiden tehtävä ole nukkua horrosta
talonmiehen huoltotavaravaraston hiekkaisissa sopukoissa,
kun kaupungissa käydään taistelua
ilman kenenkään ilmeen värähtämistä.
Kioskin edessä nainen huutaa jalka paketissa
entuudestaan tuntemattomalle pojalle uhkauksia,
jotka kumpuavat synteettisten stimulanttien
loppuun juoksemasta sielusta.
On kyse valinnoista
ja vapaudesta valita,
mahdollisuudesta rakastaa ihmistä,
jota ei ole vielä edes tavannut
juhlissa, joissa katseet hakevat maasta ihmettä.
Eihän kaduilta kerätyistä kolikoista
koostu kuitenkaan koskaan mainittavaa lisätuloa.
Ei siis tule tuijottaa liian tarkkaavaisesti maata,
jolla kenkiään kulloinkin kuluttaa,
sillä rakkaus ja viha nousevat asvaltinraosta,
jota etsivän silmä ei voi tavoittaa.
Juuri siksi metrossa sattumalta saatu katse
kertoo paremmin vastauksen kysymykseen,
jonka melkein ymmärtää toiselta kysyä.