Lokakuu, 2008 Arkisto

Turku 10

29. Lokakuuta, 2008

Katselen toria
niin kuin katsotaan pysähtynyttä kelloa:
välinpitämättömästi ihaillen.

Tuntemattomana vieraassa kaupungissa
on helppo olla,
ihmetellä ymmärtäväistä pilvistöä
oluen tuttavallinen maku suuhun nukahtaneena.

Sireenien äänet ovat erilaisia
erilaisissa kaupungeissa,
mutta niiden merkitys on vakio
paikasta riippumatta.

Sillä ihminen on kuin hattu,
se haluaa luonnostaan muokkautua
päähän sopivaksi.

Ja kun sitä uskaltaa välillä kohteliaasti kohottaa,
päästää päästä pois,
niin useimmiten löytyy hatusta uusia ajatuksia,
niin monia ristiriitoja,
että toisinaan niistä saa kuristettua paperille
lähes järkeviä lauseita.

Siten minä määrittelen runouden,
jos joku vaikka sattuisi kysymään.

Andrej Belonen muotokuva

28. Lokakuuta, 2008

Hänen ollessaan psykiatrisen osaston vaikeissa olosuhteissa
unenomaiset tapahtumaketjut vuorottelivat silkan komedian kanssa
ja hänen kirjoituksistaan voidaankin päätellä,
että riehakkaat illanvietot auttoivat jaksamaan eteenpäin.

Hänen tehdessään useita ristiriitaisia ja provosoivia muotokuvia
alkoivat yhä useammin esiintyä myös unikuvat,
joita hän kutsui paranoidis-kriittisiksi.

Samoihin aikoihin hänen omakin terveys alkoi horjua
ja sitä sanottiin maailman suurimmaksi surrealistiseksi taideteokseksi.

Hän matkusti ensimmäistä kertaa
ja muutti pois maailmanhistoriasta
kemian analyyseja käsitteleviin teoksiin,
mikä oli edellytys aikana,
jolloin vallitsi kamppailu
länsimielisten uudistajaliberaalien
ja slavofiilisten konservatiivien välillä.

Hänen tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö,
mikä toi esille hyvinkin narsistisia sävyjä,
joita on kuvailtu lyyriseksi nousuksi,
joka herätti hilpeyttä ja kateutta.

Hän aloitti heleänä ja kepeänä kirjoittajana,
mutta epäonnistui tärkeässä stipendiaatintutkinnossa
jonka vuoksi hän menetti valtion opiskelijatuen,
jota myönsi “teollinen keskisääty”.

Hänen filosofiassaan voidaan nähdä ajatus siitä,
että yrittäjä varastaa työntekijöiltä dialektisen logiikan,
mutta tähän hän ei itse uskonut
vaan hänen mielestään kysymyksessä oli
ympäriltä löytyvien elinkeinojen reproduktoiminen.

Hän ei selviytynyt vankilan vaikeista olosuhteista
vaan sairastui fyysisen- ja psyykkisenrakenteen tai toiminnan poikkeavuuteen
ja menehtyi kaatopaikalle iltana,
jolloin hänen kasvojensa on sanottu heijastuneen
kuun pinnan siihen osaan,
joka on näkyvissä tummalla alueella,
johon aurinko ei paista.

Joka tapauksessa voidaan sanoa,
että hän oli miekka,
joka tulee olemaan aikojen loppuun saakka
alamaailman seiväs
kapitalistien ja porvarien sydämissä,
vaikkakin edellämainitun on todellisuudessa arvioitu johtuvan
hengen ja aineen välisistä suhteista.

Kahden ikkunan väliin kuolleet perhoset

23. Lokakuuta, 2008

Olemme tyhjiä lupauksia ilman mahdollisuutta,
että ympyrä sulkeutuisi.

Kello nakuttaa, kuin käpytikka kuivissa mäntymetsissä.

Hiutaleita nukahtaa taivaalta,
kuin muistomerkiksi hetkestä,
jolloin kenelläkään ei ollut aihetta
röyhistellä frakissaan.

Pillit eksyvät pumpulisiin ojiin,
joissa nuoret pojat leikkivät sotaa
siankärsämöt kivääreinään.

Sammakolla pelataan tennistä maisemassa,
joka on pysähtynyt punamultamökkien keskelle
meidän uniemme ja muistojemme kullattavaksi.

Jokin hyökkää päälle
eikä sille ole nimeä tai muotoa,
silti pitäisi osata taistella vastaan aseilla,
jotka ovat minussa itsessäni
minulle itselleni tuntemattomina.

Tynnyrisaunasta miehet juoksevat lumihankeen kierimään
kivekset ilosta keinahdellen.

Kuikat kajauttelevat järveltä
muistilappusia täyteen.

Hyttysspiraali vapauttaa myrkkyä taivaalle ja

rivit
valuvat,
kuin
epileptikon
epätoivoisena
lukuhetkenä.

Kiviä on hukkunut peltoihin,
jotka kätkevät lupauksia paremmista ajoista,
roudattomista öistä,
kauniista kesäpäivistä,
kärpästen pettämättömistä hientajuista
ja kauniista morsiammista,
jotka ovat puettu valkoiseen
öiset kasvit hiuksillaan.

Jokin kaikessa on valheellista,
ylös ja alas heittelehtivää - ei niin kuin hisseistä puhuttaessa
vaan ilman tilausta tai tahtoa.

Pidä jaloista kiinni,
mutta älä katkaise lapsen mieltä,
sillä ilman sitä
ovat teot merkityksettömiä,
niin kuin kahden ikkunan väliin kuolleet perhoset.

Piilotetut varjot

23. Lokakuuta, 2008

Hämärää voittoa tavoittelevassa kaupungissa
piilotetut varjot takovat kattiloita kaduilla
tupakanmaku suussa.

Aaltoilevan asvaltin pyörryttämät ihmiset
naulitsevat ajatuksia mindmappeihin,
kun kaksi pronssista naista
pitelee kelloa viimeisen lehmuksen alla.

Mies hymyilee sika käsissään
ja viikset tippuvat tuottajien kasvoilta
kadulle, joka nöyryyttää pianonkoskettimia,
kuin kesyttäisi villiintynyttä käärmettä.

Arkistot heitetään ikkunoista,
kaukosäädin tungetaan pöytälaatikkoon
ja epäsäännöllinen sydämensyke
kajahtelee autiolla torilla.

Jokin keinuttaa hetkeä, kuin kuivunutta nurmea
nuoren antiloopin kavioissa.

Olemme tulleet tilanteeseen,
jossa taiteilijat ovat kadottaneet tavat
lähestyä taidetta, kuin taiteilijat.

Onteloista nousee pölyä narisevien selkänojien myötä
me kauppaamme lakinaiset
ja tunkkaiset taidemuseot
naapureillemme, kuin parhaana lahjana.

Kelluvat taustavärit täyttävät kävelykadut
hilpeällä poljennolla, josta emme pysty olla puhumatta
vaikka emme sitä ymmärrä
tai siitä mitään tiedä.

Välikysymykset ovat tippuneet puolueiden väleihin
ja kysymykset kadonneet
virkamiesten nahkapäällysteisiin salkkuihin.

Johonkin on laitettava rajat,
vaikkei ristiriitainen ja ajatteleva olento
sitä haluakaan myöntää missään ajassa,
jossa voisi itse asioihinsa vaikuttaa.

Asian määritelmä on sen esiintymien syy

22. Lokakuuta, 2008

Sinulle ei enää saa soittaa iltaisin,
koska terveysasema on toiminnassa ja sen talossa toimii myös iltaisin auki oleva grilli.

Sinulla ei ollut minulle aikaa,
sillä lapset tarvitsevat aikuisten aikaa, huomiota ja varauksetonta osallistumista, Wallin totesi.

Sinä luit lakia,
koska työsuojelupiirit lähettävät lakia rikkoneille yrityksille selvityspyynnön ilmoituksista.

Sinä luultavasti halusit enemmän itsesi kaltaisen,
sillä tämän vuoksi tietokonepalvelimet on yritetty saattaa sanomalehtien kaltaisen painovastuun piiriin siinä toistaiseksi onnistumatta.

Sinusta täytyy luopua,
koska vaatimus luopua tilaansa koskevista harhaluuloista on vaatimus luopua tilasta, joka tarvitsee harhaluuloja.

Sinä pelkäsit olla lähellä,
sillä jos sinimusta pilven osa on vain vaaksan korkeudella, pilvi on jo melko lähellä ja ukkonen voi alkaa pian.

Sinut täytyy unohtaa,
koska jos pelaaja unohtaa huutaa “UNO” ja joku huomaa sen jälkeen kun seuraava pelaaja on aloittanut vuoronsa, ennen kuin unohtaneella pelaajalla on seuraava vuoronsa pelaaja joutuu nostamaan kaksi korttia.

Sinua ei saa enää ikävöidä,
sillä pian Woolsey alkoi ikävöidä aiempaa kotikaupunkiaan, ja Redmondiin palatessaan hän perusti Big Rain -pelitalon,[3] jonka Crave Entertainment osti vuonna 1997.

Sinä opetit minulle jotain itsestäni,
koska löydän itsestäni lukemattomia ideoita eräistä seikoista, joiden täytyy sanoa olevan jotakin, vaikkei niitä ehkä olisikaan olemassa missään minun ulkopuolellani.

Sinä et lukenut runoutta, mutta tulit osaksi sitä,
sillä 13 prosenttia mangaania sisältävä teräs on äärimmäisen vahvaa, ja sitä käytetään esimerkiksi ratakiskoissa ja vankilankaltereissa.

Sinussa ei ollut ärsyttäviä piirteitä,
koska rakkausromaanin tyypillisiä mieshahmoja on yleensä vain kaksi: voimakas ja maskuliininen, vaikeasti taltutettava sankari ja feminiinisiä piirteitä omaava tunteellinen mies.

Sinä punastuisit ja suuttuisit, jos kuulisit tämän,
sillä niin tehtiin, ja länsituuli, kantoi tämän kauas palatsiin, jossa näkymättömät palvelijat hoitivat häntä kunnes yö laskeutui ja luvattu sulho saapui ja avioliitto saavutti täyttymyksensä.

Sinä olet varmasti jo löytänyt jonkun,
koska näin jonkun asian määritelmä on sen esiintymien syynä.

Palimpsesti (kreik. palin + psestos, uudestaan ja raaputettu) on antiikin aikainen tai keskiaikainen, useimmiten pergamentille kirjoitettu käsikirjoitus, jonka alkuperäinen teksti on myöhemmin pyyhitty tai raaputettu pois ja korvattu uudella tekstillä.

21. Lokakuuta, 2008

Sinä olet pienen pieni metsikkö,
kuin kuultoa lunten.

Kasvojaan alati uudistava kaupunki,
sinähän lennät!
niin päinvastoin kuin kukaan.

Tuotanto pysähtyy tuntemattomista syistä,
kun päivät karkaavat, kuin villit hevoset yli vuorten
ja nylkevät kaiken päivää märkäturkkisia pilviä kynsillään.

Puut, kaikki heidän vihreytensä,
te värit nöyrät, odotusta täynnä,
siellä he kulkevat tähtien rivissä,
kun puhki pilvien harmajain jo himersi päivän kajo.

Nakki tuli vastaan liikennevaloissa
jotka nimeltä tunnen ma juuri,
kun öinen metsä on vaiti, kuin iso joukko miehiä.

Olen verkon silmässä kala,
pilvet eivät pidä mistään kiinni,
muistan ihollani
tämänkin hämärän olemme kadottaneet.

Etsin todisteita olemassaolostani,
kuin yhtä aamua viikosta toiseen
lähtee liikkeelle lehden jakaja, tuo vihdoinkin sanoman.