Vielä toivoa huomisellekin
25. Elokuuta, 2008Minä odotan
hyväntahtoisessa, luopuvassa tuulessa
ihmistä,
joka rakastaisi minua vikojeni ja kykyjeni kanssa.
Ei ehdoitta, mutta rehellisesti
vain minua haluten
ja meren kaipaavaa kohinaa tarviten.
Viikattujen vaatteiden,
suljettujen säilykkeiden
ja pinnalla kelluvien muistojen illassa
kaipaan naista,
joka puhaltaisi kasvoilleni,
kuin hyväntahtoinen havumetsä.
Tarvitsen toimivaa purkinavaajaa,
sanomalehteä, jossa on vielä toivoa huomisellekin,
kampausta, joka voi olla sotkuinen hienolla illallisella.
Kuivuvien vesipisaroiden jälkiä
on jämähtänyt kadunpuoleisiin ikkunoihin
kertomaan satua ajoista, jotka ovat jo olleet
aina uudelleen erilaisina palaten.
Sillä ajallaan suru helpottaa
jokaisessa.