Kesälehto
Maa turpoaa suljettujen verhojen takana, kuin pakistanilainen hasis
lämmettessään nuorissa käsissä
Koffin puiston tuulettimilla.
Taitetut postikortit puhuvat kieltä, jota emme aina osaa
tai edes jaksa ymmärtää.
Polkupyörän pyörät pyörivät
ja lapsi etsii lasta
punakahvainen yleispuukko shortsiensa taskussa.
Kolikon kasvot katoavat
ajan patinan määrittämättömään möhnään,
viulut soivat kliinistä kilinää
ja sortuvat sävelet taittavat muistoja menneistä ystävistä,
joiden haudoille me istutamme palavan kirkkaita kukkia
kuumana kesäpäivänä Maunulassa.
Kynnet leikataan
ja aika on likaa niiden alla.
Horsmakiitäjä tarrautuu kuolemaan kiinni
Unioninkatu 45:n kohdalla.
Riisiä heitetään avioparin jalkoihin
ja puolueohjelmiin piiloitetaan jälleen laillisia valheita.
Mutta kuka takoisi kultaiset kahleet
ihmisen ja metsän välille,
jotka hohtavat punaista, kultaa ja purppuraa
vasten mustaa maailmaa?