Hinthaaran balladi
Pelkistetyssä illassa
kylmä hengitys lennättää savun tuoksun
onton kannon luokse.
Heinä heiluu väsyneenä
vie uneen,
josta herättyä ei tunne aikaa,
ei muista kieltä.
Kivitasku pyrähtää pois
jonnekin
missä ei ole kaihomielistä kansaa
ainakaan jokaisessa torpassa.