Harri Hertell - runoJA JA novelleJA

Kätensä kylmässä vedessä pessyt maa
herää uuteen alkuun,
jossa jokainen askel kulkee oikeata tietä,
mutta sitten pitäisi vielä ymmärtää miksi,
ja kuka on,
mistä tullut, kenen lapsi.

Olemme jokaisena päivänä varjomme mittaisia,
kun usva nousee merestä
katsoo kuolleen kiiskin silmä
tyhjää harmaata,
josta lipuu esiin puhumaton lapsi
häntä kainalossaan.

Jokaisen varjon aikana
me ehdimme sulkea silmämme.

Päivän alkamatta, koskaan loppumatta,
me rakastamme aina
yhden hetken kerrallaan.