Sinun kasvosi on rakkauteni kaltainen:
kiero, kuin korkkiruuvi,
mutta ainoa, mitä minulla on.
Tämä artikkeli kirjoitettiin
Sunnuntaina Huhtikuun 6. 2008 klo 17.23 ja se on kategoriassa Runoja.
Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä.
Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.
Miten näin pieni pätkä peräkkäin olevia sanoja voikaan aiheuttaa minulle tällaisen olon. Sait minut tajuamaan tällä lyhyellä runollasi minusta itsestäni jotain, ei välttämättä niin kaunista, mutta kuitenkin… Kiitos.
Huhtikuu 11, 2008 @ 17.41 e
Miten näin pieni pätkä peräkkäin olevia sanoja voikaan aiheuttaa minulle tällaisen olon. Sait minut tajuamaan tällä lyhyellä runollasi minusta itsestäni jotain, ei välttämättä niin kaunista, mutta kuitenkin… Kiitos.