Rappukäytäväkosto
Eräänä poikkeuksellisen leutona talvena tapahtui niin, että Andrej Belone haistoi aamulla mennessään töihin kotinsa rappukäytävässä pistävän virtsan hajun. Hän tiesi, että alakerrassa asui eräs juoppo, joka syystä tai toisesta kutsui itseään Norpaksi. Belone päätti kostaa Norpalle tämän aiheuttaman vakavan hajuongelman. Hän juoksi kotirappunsa alatasanteelta takaisin asuntoonsa hakien jääkaapista savukampelan tähteet, jotka olivat jääneet yli edellisillan päivälliseltä. Belone kääri kampelan jämät sanomalehteen ja tunki sen kokonaisuudessaan Norpan postiluukusta sisään. Tämän jälkeen Belone vielä pyyhki likaiset kenkänsä rakkaan naapurinsa ovimattoon ja muutti Norpan nimikyltin kirjainten järjestystä.
Sen jälkeen Belone lähti vikkelästi kohti bussipysäkkiä, mutta aiemmat toimenpiteet olivat venyneet sen verran pitkiksi, että linja-auto oli jo ehtinyt mennä. Tätä harmitellessaan hän huomasi naapuritalon kuudennen kerroksen ikkunasta kajastavan valoa. Samaan aikaan viereisestä puistosta alkoi kaikua mustarastaan laulua ja siksi Belone päättikin mennä kysymään, miksi asunnossa oltiin jo niin varhain hereillä ja olisiko heillä mahdollisesti tarjota kahvia. Kuitenkin rappukäytävän oven edustalla hän muisti, ettei tiennyt tarvittavaa koodia. Belone sylkäisi pitkän ja nautinnollisen tervaklimpin rapun ovenkahvaan ja lähti puoliksi juosten kohti työpaikkaansa, jonne oli matkaa alle kaksi kilometriä.
Työmatka sujui varsin tavanomaisesti eikä päivän muissakaan vaiheissa ollut enää mitään erityisen mielenkiintoista. Töistä palatessaan Belone haistoi torilla tuoreen kalan merkityksellisen hajun. Hän muisti aamuiset tapahtumat ja tuli niistä hyvälle tuulelle. Viekas hymy kasvoillaan Belone astelikin kalakojun luokse ostaen sieltä kaksi kokonaista madetta, ihan vain kaikelta varalta.