Ruuhkavuodet
Minulla on ollut ruuhkavuodet.
Enää ei tarvitse väännellä sanoja,
kieputella typografioita,
miettiä mytologiaa
tai vetäytyä vertausten taakse.
Olen nähnyt Runoni.
Siinä on kuolleita ystäviä,
alistusta, ahneutta ja ahdistusta,
kavereita, joilla ei ole hampaita,
väkivaltaa ja huumeita,
variksia, joilta on jalat vammautuneet.
Minun Runossani on raiskauksia ja hyväksikäyttöä,
paniikkikohtauksia, kaljan kittaamista, urkusooloja,
puhki naituja öitä, juopon naapurin huutoa,
bussin odottamista, avioeroja, itkua,
pimeitä aamuja räntäsateessa.
Minulla oli ruuhkavuodet,
jotka pakottivat etsimään itsestäni
sen kuka haluan olla,
katsomaan kuka minä olen
ja miksi voin tulla.
Nyt yritän saada nuo vuodet selviksi
ajatuksiksi, jotka voin jakaa toisille,
jottei ihan jokaista iskua
tarvitse kantaa loppuun asti mukana.
Minulla oli ruuhkavuodet
ja nyt haluan luopua niistä
ymmärtäväiseksi Runoksi
kasvaa joksikin muuksi.