Haaksirikkoiset
Me olemme jääkaappipakastimia autiolla saarella
vuorovesi vie mukanaan ihosi
jota rohtunein huulin
suutelin kuin kirkkainta vettä.
Sinun navastasi nousee käärmeet
ja satakielet
sahaavat puiden oksilta lehtiä hiekalle
jonne kaivaudun pakoon valoa
jota sinusta tulee
joka ei ole minua varten
mutta vain minulle olemassa.
Me olemme revenneet puhelinlaskut
ja pudonneet lentokoneet
musta laatikkosi huutaa avaamista
muttei minussa ole miestä sinua nielemään.
Niin lainaavat tuulahdukset kipinöitä nuotiostamme
jonka sinä sytytit yöllä
vain kustaksesi sen sammuksiin:
katsoaksesi kuinka savu haihtuu taivaalle
kuin viimeinen erektio.