Kohtaus pihalta

Kaikki olivat kokoontuneet pihalle, jonka keskellä makasi kuollut hirvi. Pihalla seinään nojasi harja, joka oli luultavasti nukahtanut. Lapset tanssivat hirven ympärillä, kuin se olisi ollut heidän suuri henkinen johtaja. Lapset heittelivät konvehtien papereita hirven päälle. Oli jouluaika. Aikuiset katselivat lapsia paheksuvasti, mutta kukaan ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään merkityksellistä. Muuan mies oli kaatunut, mutta hän ei itse ymmärtänyt, miksi hänen polvensakin olivat veressä. Pienellä pipopäisellä pojalla oli taskussaan vihreä ikoni, jota hän puristi niin lujaa, että tuli melkein itku.

Hirven ympärillä leijaili epämiellyttävä talin ja rasvan tuoksu. Sappikivensä menettänyt harakka hyppeli pihan mustalla peltikatolla hyvin itsevarmana ja tyytyväisenä. Vanhempi herrasmies, jolla oli viikset, murisi linjurin kaltaisesti väkijoukossa. Eräs nainen oli aamutakissaan ja seisoskeli sisätohvelit jalassa parvekkeella. Hän poltti savuketta ja katseli pihalla makaavaa kuollutta hirveä sekä suurta ihmismassaa, kuin jokapäiväistä tylsää tapahtumaa.

Edelliskesänä rakennusmiehet olivat kaataneet mustaa pikeä pihalle. Yksi lapsista katseli kohtaa, jossa tiesi kovettuneen pien olevan, mutta siinä ei näkynyt mitään, koska päällä oli valkoista lunta. Pian seinään nojannut luuta kaatui maahan, mutta lapsista vain kaikkein tarkkakorvaisimmat kuulivat sen. He lähtivät pihalta pois ja tämän havaittuaan poistuivat muutkin pihan lapsukaiset. Kun kaikki lapset olivat poistuneet aikuisetkin kokivat olonsa naurettavaksi ja he hajaantuivat kukin tahoilleen.

Pihalle jäi vain kuollut hirvi ja sappikivensä menettänyt harakka, jonka sulka putosi katolta laskeutuen kohti viemäriä.

Ei kommentteja

Kuolinilmoitus

Sinä luet kuolinilmoituksia lehdestä
juot kahvia Arabian kupista
etkä mieti sitä sen pidemmälle.

Minä pelkään silloin keuhkojani
jotka rehkivät rinnassani
ja mietin verta
jota virtaa suonissani
sydäntä, joka astuu rappusia

a
l
a
s…

Olen tietämättäni kulkenut
käyttämättömien asioiden maailmaan
jossa sateenvarjot katkeavat
ja ilottomat karnevaalit räyhäävät tauotta.

Minulla on pakottava ranne
ja tuntu jostakin pahasta
halu muovailla itsestäni pois se mies
joka minusta tuli
kun luulin keskittyväni olennaiseen.

Rakensin elävän veistoksen.

Siitä tuli rauhallinen, asiallinen, kohtelias, lempeä, ymmärtäväinen, kuunteleva ja ahkera.

En tule toimeen sen kanssa.

Ikkunoista ei tule happea
mikään rakkaus ei tunkeudu lävitseni
ja maailma on rauhallinen
vain unissani.

Sinä luet taas kuolinilmoituksia lehdestä
juot kahvia Arabian kupista
ja kolmannella sivulla
pyrskähtää kahvit ulos suustasi.

Kommentit (1)

Sellainen runo

ettei tarvitse hävetä pieniä muniaan
eikä kokemiaan kolhuja
eikä katkenneiden sateenvarjojen sadetta
kun tähdet tippuvat taivaalta takataskuusi
on se sellainen kuoppa
josta täytyy itse nostaa itsensä ylös.

Lusikoiden kauhoessa rakkautta
elämäsi sakeasta puurosta
katoavat kaikki puhelimet
ja pankkikortit
ja narikkalaput
ja sikarihuoneissa raavitut konjakit
ja harjasten valtakunta
jossa istuu puolitajuinen ihminen
kaipaa pientä rakastaan
jota lyödä tajuntaan
heittää runot ja sanat
kasvoille, päin näköä
näkymättömäksi.

Tuohiset kengät
pakottavat jalkojasi
kun katselet baaritiskillä kauniita kasvoja
oikeanmuotoisia leukoja
siltoja
niitä silmiä, joita pelkäät katsoa
sitä suuta, jolle et uskalla puhua
vaikka rakastat
valkoista lunta
jossa on punaista kirjoitusta
siinä on sota
miehen ja naisen välillä
sellainen sota
että se on hävitty
jo ennen alkuaan.

Savua
puiston lehmusten telakan takaa
katkenneitten sateenvarjojen välistä
joku viskaa hiukset päästänsä
luopuu
kuin pakahtuva mies pakkopaidassaan
me annamme kerrankin luvan epäilykselle
kadota.

Ei kommentteja

Purgatio

Alemmuus, epävarmuus, itsesyytökset, syyllisyys, pelko
Hyi helvetti!
Sylkäise ulos itsestäsi sellaiset myrkyt ja kuonat…

Niin kuin amfetamiini jota vetää sieraimet täyteen
tai viina jolla liuottaa itsensä hengiltä
polttaa ruumiinsa sisältä
hitaasti ja raukkamaisesti.

Syyllisyys, epävarmuus, pelko
helvettiin sellaiset!
Ne täytyy oksentaa ulos
ja päästää pois, pakoon itsestä.

Turha niitä on vaalia ja niihin takertua…

Pitää tuntea menneisyytensä, itsensä
ennen itseäänkin.

Hyväksyä ja käsitellä se
muttei olla suinkaan sen vanki
vain tietää
kuka todella on.

Epävarmuus, pelko
helvettiin sellaiset!

Olla oma itsensä:
oikeamielinen, rohkea, hellä, ymmärtäväinen, rakastavainen,
kävellä niin kuin kulkee
olla itsevarma
ja uskaltaa hymyillä
olla surullinen silloin
kun sitä on.

Heitä hattusi naulakkoon
paljasta pelkosi
ja epävarmuutesi
syötä se naakoille
sillä ei ole ketään
sinua arvostelemaan
niin kuin sinä itse.

Ei kommentteja


Mainokset

 | 

 |  |  | 

 |  | 

 |  |