Musta saari
Mustan karun saaren ainoa kuollut pieni pusikko seisoi yksin. Sininen ja punainen aurinko istuskeli taivaalla yhdessä. Leveästä hymystä tippui varoittamatta kokonainen hammas. Se oli päättänyt erota puolueesta, koska sitä ei haluttu ymmärtää tai niin se ainakin asian koki. Pienen saaren yksinäinen valkohäntäpeura söi mustikan varpuja katsellen välillä kaihoisasti merelle, jonka pinnalla näytti kelluvan pitkiä fregatteja. Saaren suttuisella kalliolla istui sinitarrasta rakennetut huulet, jotka vilvoittelivat pyyhe päällä. Huulet olivat juuri saunoneet ja siksi niitten pinnalla oli väkevää kosteutta. Mökin sisällä kynäteline oli tyhjä eikä kukaan osannut odottaa sitä. Kynnysmattoon oli ajautunut rannasta kalan suomuja, joita erilaiset kovakuoriset hyönteiset kuljettivat määrittämättömiin paikkoihin. 800 terävää hauen hammasta seisoi tikun nokassa kuukauden päivät. Kompassin neula seisoi, kuin hopeinen lusikka kahvikupissa sojossa. Purjeveneiden mastot olivat jykevinä pystyssä. Viereisen valkoisen saaren tukeva koivu tapitti uhkeana tolpillaan. Purjeet olivat pullistuneet lounaistuulen voimasta ja soutuveneet tyhjentyivät syyssateista, kuin itsestään. Mustan karun saaren rakkaus oli saanut viivan valkoista itseensä eikä se enää ollut niin yksin, kuin toisina päivinä.