Haluaisin paneutua häneen
yhden yön ajan
rakastella, katsella,
juoda viiniä, polttaa tupakkaa puutarhassa,
olla puhumatta.
Hän laittaisi viheltävän taivaan alla
yhden yön ajan
kätensä sinne,
missä kaipaus ei vielä tunnu.
Olisimme silmin raiskattavissa
katseista haavoittuvaisia
yhden yön ajan
hän heiluttaisi rauhallisena jalkaansa
valkoisen pöydän alla.
Yhden yön ajan
hän lainaisi itsensä,
ei olisi hän.
Yhden yön ajan
minä olisin itseni,
muulloin,
joku muu.
Juopunut, hoiperteleva, merkityksetön, mekaaninen ääni toistaa raitiovaunun tavoin kaupunkikierrostaan. Kuolema, tuo mustanappisilmäinen höyry, valkosipulilta löyhkäävä ajatus, alkamaton ja päättymätön painajainen. Nallekarhu, jota ei halua halata. Ruumisarkkukuljetus mukulakivetyksellä. Sitä ovat naakat hyppimässä pois. Takasulissa hieman violettia kiiltoa. Uskolliset hovimestarit mustat rusetit kauloissaan. Kalan ruodot takertuneena kurkkuun ei halua pelata golfia. Iäkäs eukko hiihtää pois näistä päivistä. Sanoja ui suusta ulos. Mustetahroja käsissään poika tarttuu airoihin kiinni. Irronneet hiukset liimattuna kuolleen delfiinin poskeen. Tämän karnevaalin aikana meri ei naurata ketään.
Musta viiva kulkee pään läpi, ohimoiden kohdalta, aivot jyräten.
Punaisella vuorella on punaista kiveä
asvaltin alla
kasvaa kukkia,
joita haluaisin naida.
O-portista hyppää sisään pussillinen yllätyksiä, jotka ovat tylsiä. Valuvat hiukset olkapäillänsä minä rakastuin häneen. Vaatimatonta pitää kättä kädessä ja ajatella aikaa, josta ei muista paljon mitään.
Leivänpaahdin puhui tänään aamulla ja se kuulosti typerältä. Sitä katseli naakka puhelinlangalta, joka ei laulanut. Sähkömies kutsuttiin korjaamaan leivänpaahdinta, mutta hän kompastuikin eteisen kynnykseen, löi päänsä tuoliin ja päätti ryhtyä puusepäksi. Pilvet taivaalla olivat sinitarran värisiä ja puhelinkopeissa puhelimet tuuttasivat koko iltapäivän varattua. Sähkölaatikot olivat harmaita ja niiden kyljissä oli kirjoituksia, joita luolamiehet ymmärsivät paremmin.
Paikallinen shamaani istahti kahden kadun risteykseen, lausui muutaman sanan ja pian paikalle käveli vaikeasti määriteltävän värisen turkin omaava koira, joka lipaisi häntä kämmenestä. Shamaani koki sen merkkinä. Hän osti omakotitalon Espoosta ja kaivautui omalle takapihalleen puisessa laatikossa.
Kokki niisti nenäänsä kokonaisen minuutin, mutta se ei tuntunut vaikuttavan sieraimiin millään tavalla. Vanha mies leikkasi nenäkarvoja ja muisteli nuoruudestaan tyttöä nimeltä Maire. Mairella oli huulipunaa ja hän tykkäsi Georg Malmstenista. Ruohikko oli vihreää nurmea ja heinä keltaista, kuin saippua, joka luiskahtaa aina käsistä niin kuin ajatukset, kun luulee ymmärtävänsä jonkin asian olemuksen.
Vanhan miehen nenäkarvat olivat harmaita kuten myös myöhemmän ajan Mairen hiukset.
Kun kaksi viulua oli aikansa suudellut toisiaan kiihkeästi puiston penkillä he muistivat alkuperäiset suunnitelmat, jotka eivät olleet aivan yhtä vetiset. Puolentoista mailin päässä roskalava syttyi tuleen, mutta kukaan ei tullut sammuttamaan sitä. Autot olivat parkkeerattu oikein eikä näin ollen lappuliisojakaan enää tarvittu. Oli tullut aika, jolloin kaikki pyyhkivät itse omat perseensä, mutta sekään ei miellyttänyt ketään, joten palattiin takaisin alkuun, jossa kaksi kiihkeä selloa suuteli soitellen toisiaan puiston penkillä.
Mustan karun saaren ainoa kuollut pieni pusikko seisoi yksin. Sininen ja punainen aurinko istuskeli taivaalla yhdessä. Leveästä hymystä tippui varoittamatta kokonainen hammas. Se oli päättänyt erota puolueesta, koska sitä ei haluttu ymmärtää tai niin se ainakin asian koki. Pienen saaren yksinäinen valkohäntäpeura söi mustikan varpuja katsellen välillä kaihoisasti merelle, jonka pinnalla näytti kelluvan pitkiä fregatteja. Saaren suttuisella kalliolla istui sinitarrasta rakennetut huulet, jotka vilvoittelivat pyyhe päällä. Huulet olivat juuri saunoneet ja siksi niitten pinnalla oli väkevää kosteutta. Mökin sisällä kynäteline oli tyhjä eikä kukaan osannut odottaa sitä. Kynnysmattoon oli ajautunut rannasta kalan suomuja, joita erilaiset kovakuoriset hyönteiset kuljettivat määrittämättömiin paikkoihin. 800 terävää hauen hammasta seisoi tikun nokassa kuukauden päivät. Kompassin neula seisoi, kuin hopeinen lusikka kahvikupissa sojossa. Purjeveneiden mastot olivat jykevinä pystyssä. Viereisen valkoisen saaren tukeva koivu tapitti uhkeana tolpillaan. Purjeet olivat pullistuneet lounaistuulen voimasta ja soutuveneet tyhjentyivät syyssateista, kuin itsestään. Mustan karun saaren rakkaus oli saanut viivan valkoista itseensä eikä se enää ollut niin yksin, kuin toisina päivinä.
Katselin puolivillaisilla silmillä kahden nuoren jäniksen liikehdintää. En löytänyt otusten liikkeistä mitään symmetriaa tai muotoa, mutta logiikkaa kylläkin. Katkoviivan innoittamana päätin istahtaa aloilleni ja suorittaa itselleni jonkin asteisen lobotomian. Puu tiputti neljättäkymmenettä vuottaan lehtiä ja koki luultavasti elämän kiertokulun yhtä tragikoomisena, kuin minäkin sillä hetkellä.
Potkujen, kehysten ja rikottujen tupakantumppien maailmassa minusta kasvoi ajattelija, joka ajatteli itsensä surulliseksi. Kaivoin mielestäni kaikkia koskettavia hetkiä esille, mutta ainoastaan aiemmin syödyt spagetit yrittivät löytää vanhan muotonsa. Muistilehtiö oli saanut saman tytön nimen joka kerta, joten odotin kellon olevan tarpeeksi aikainen, jotta voisin mennä elokuvateatteriin.
Kauaa en ollut häntä ajatellut ja niin vähän jo tiesin kaikesta.
Raavin nopeasti kiveksiäni vilkuillen samalla häpeillen ympärilleni. Onneksi kukaan ei nähnyt sitä, joten nostin kytkintä, potkaisin pienen kiven syrjään, sylkäisin vielä nurmikolle ja tiesin, että tulisin voittamaan useimmat peloistani.
Kirjastossa kuusi kirjaa katoaa hyllystä pölyttymästä. Kaksi ala-asteikäistä tyttölasta suutelee salaa toisiaan porttikongissa. Talonmies heittää hiekkaa asvaltille ensimmäistä kertaa sinä talvena. Kolmannen kerroksen juoppo valittelee vatsavaivoja ja hänen naapurinsa kirjoittaa sen kaiken alastomana ylös ja lähtee lenkille. Lenkkipolun varrella lumessa on keltaisia hieroglyfejä.
Harjasin koko illan valuvaa posliinivessanpöntön sisärengasta. Sitten rapsutteleminen alkoi tuntua oikean käteni ranteessa pakottavalla voimalla. Nukahdin ja huomasin näkeväni unta vedestä, joka pyöri lavuaarissa vaahdoten kohti putkia. Uni tuntui suuresti painajaiselta ja koin merkittävää tarvetta herätä. Herätessäni suussani oli paha maku ja näköäni esti punainen muovinen kelmu. Taustalta kaikui rumpusoolo, jossa oli iso ja pieni rumpu. Niiden pyöriessä savu kiersi huonetta enkä voinut käsittää, mihin olin joutunut.
Pian veljeni avasi vetoketjun ja huomasin makaavani kuolleille tarkoitetulla ruumishuoneella. Nousin hengenahdistusta tuntien ylös ja katsoin itseäni peilistä. V-kirjaimen -muotoiset kasvoni olivat kalpeat ja silmissäni oli pistävän pelokas katse. Kaivoin takataskustani muovisen mustan kamman ja vedin mustalla muovisella kammalla muutaman kerran kiiltävän kultaisen tukkani taakse. Ängin vääriä kolikoita purkkakoneeseen enkä voinut millekään mitään, sillä olin pohjallisen rakastunut erääseen isokorvaiseen tyttöön, josta oli kasvanut nainen.
Minusta oli tullut hyljeksitty yksilö. Tungin jokaiseen turhauttavan pitkään kapakkajonoon ja revin passini viimeiset kaksi sivua irti. Soitin hätäkeskukseen ja utelin typeriä asioita maamme tunneleiden lepotilasta sekä maagisen orkestroiduista unelmista. Tunsin leukaluitteni jäytävän hauenpoikasta hakkelukseksi, joten tiesin olevani jälleen väsynyt. En kuitenkaan mennyt nukkumaan, koska minut oli määrätty harjaamaan posliinivessanpöntön sisärengasta, joka oli valunut koko illan.
free poem video chat
live poems! (and ready)
chat with REAL AMATUER POETS!
enter now! poetry virility! explosive poems! LOOKING 2 GET POEMS!
Find sexy poems in poetry…
Minä roikun menneissä päivissä kiinni
kuin nukkavierut rintaliivit pyykkitelineellä.
Yritän pitää ystävät lähellä
kulahtaneet villasukat jaloissa.
Puhelinluettelot toimivat vain polttopaperina
sillä ne numerot joita todella tarvitsen
on minussa aina mukana.
Mustaksi maalattu pelti kiiltää marraskuuta
ja minä olen viimein päättänyt muuttaa elämäni.
Jos epäonnistun
voin sen aloittaa aina alusta.
väritön
muovinen
läpinäkyvä
väärennetty
ruohikko humisee.
setelit liikkuvat ääniaaltojen myötä
kuin kuolleen ystävän heiluttamana.
kerrankin epäilyttävien asioiden äärellä
me emme nähneet syytä palata lapsiksi
joista emme koskaan kasvaneet ulos.
ei ole ketään
jota en kaipaisi.
mitä mukanaan tuo huominen
emme tiedä
muttei ole ketään kuka olisi vallan arvoinen
siinä täytyy riippua
itse.
välillä rikkominen on vaikeampaa
vaikka yleensä se on väritön, muovinen, läpinäkyvä, väärennetty
ruohikko
h
u
m
i
s
e
e
.
.
.