Jonkinlainen paljastus
Kun kaipaan naista
tässä talossa kuuluu elämän ääniä
putoavia höyheniä.
Minä himoitsen niitä
kuin kaatuva maito
minä läikyn.
Kengänpohjan pudotessa puron pohjalle
pienten lasten pienen pieni armeija sahaa pienien tuolien jalkoja poikki
ja heidän pienten sahojen ääni saa pienen orkesterin muodon.
Olen sahalaitainen
vähän reikäinen verkko
kaiun jos koputat minua
sillä olen myös ontto.
Rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan
niin pitkään kuin osaan.
On kirjoja, ensyklopedisia
mustia ja vahakantisia
ja heti ensimmäisillä sivuilla kuuluu kranaattien pauke
ja sivujen välistä tippuu multaa, havunneulasia ja jyskettä
verta kellertävillä lehdillä.
Tukka tulessa
paljain jaloin
minä seison soratien risteyksessä
ja odotan ammottavia avohaavoja.