Talonmies

Olin kahden harmaan betonitalon välissä haravoinut jo ainakin tunnin ajan, kun yhtäkkiä huomasin viereisellä tuolilla istumassa vanhan harmaahiuksisen naisen, joka silmälasit nenällä roikkuen luki ääneen jotakin eroottista kirjaa. Yritin olla huomioimatta rouvan kiihkeitä lauseita purppurapäisestä kostajasta tai tihkuvasta lemmenhyytelöstä. Haravoin ruskan värittämiä syksyisiä lehtiä kasoihin ja huomasin, että hiekkalaatikkoon oli joku pieni lapsi unohtanut punamustan muovisen paloauton, josta joku oli ilkivaltaisesti sulattanut takaosan. Haravoin kosteita lehtiä, joiden pintoihin oli tarttunut hiekkaa ja muuta raastavaa likaa.

Nainen istui tuolillaan, luki kirjaansa ääneen ja narskutteli hampaitaan yhteen, kuin höyryveturi, joka jyskyttää päättäväisesti kiskoillaan. Haravoin lehtiä edelleen kasoihin, vilkuilin sivusilmällä tuon epäilyttävän rouvan toimia ja päässäni liikkui näky, jossa kaksi nuorta rusakkoa raiskasi kreikkalaista maakilpikonnaa. Ajatus oli erittäin ahdistava ja varmasti myös osittain rouvan omituisen käytöksen aiheuttama. Taivaalla lensi pieniä lintuparvia, joissa oli suuria lintuja, jotka lensivät minulle tuntemattomiin suuriin ja kuumiin maihin. Nuo linnut tiputtelivat paskaa pihan omenapuun vieressä seisovalle grillipaikalle ikään kuin se olisi ollut Runebergin tai jonkin muun kuuluisan kuolleen henkilön patsas. Ihmettelin lintujen poikkeuksellista osumatarkkuutta, mutten kuitenkaan lopettanut pihan haravointia, vaikka joku seisoikin toisen harmaan talon parvekkeella tamppaamassa mattojaan ja tuijottamassa minua kissamaisilla silmillään.

Haravoin ja haravoin, mutta vanha rouva oli ilmeisesti myös päättänyt lukea kirjaansa yhtä pitkään, kuin minä teen työtäni. Yritin edelleen näyttää välinpitämättömältä, vaikka rouva oli selvästi niin kiihottuneessa tilassa, kuin hänen ikäisensä nainen voi vain olla. Tilanne tuntui iljettävältä, mutta minulla oli työ, minun tärkeä työpaikkani ja ammattini, jonka arvokkuutta piti puolustaa. Touhuttuani kaksi tuntia ja kaksi minuuttia olin saanut aikaiseksi pihalle valtavan kasan luonnon kuollutta ihoa. Kasa oli ainakin viisi metriä leveä ja vähintään yhtä pitkä. Sen täytyi olla myös ainakin metrin korkuinen, sillä kasa ylettyi minun silmieni korkeudelle.

Lopetettuani haravoinnin rouva mekaanisesti sulki suunsa, joka jatkoi silti narskuttamistaan. Tarkkailin hartaasti lehtikasaani, haistelin syksyistä pihamaata ja päätin lopettaa työt siltä erää. Lähdettyäni pois pihan nurmelta laskeuduin pitkät harmaat betonirappuset alas, nostin roskakorien vieressä olevan kaivon kannen ja hyppäsin alas. Olen melko varma, että vielä tippuessanikin kuulin vanhan rouvan hampaiden narskunnan.

Jätä kommentti

*
Syötä viereisessä kuvassa näkyvä sana tekstikenttään.
Anti-Spam Image


Mainokset

 | 

 |  |  | 

 |  | 

 |  |