Hän on maailman
hän on maailman
rikottu kananmuna
haljenneet kuoret auringon valossa
tanssiva hius
kultaisennoutajan turkissa.
hän on tuuli
joka kulkee harvojen hampaiden lomasta
susi joka nielaisee kuun
ja tähdet
hän antaa muille
itsensä
ja lähtee.
minä katselen sitä aina
kateellisena
liian ujona kysymään
voisinko minäkin
ehkä kerran kokeilla?
hän on hiki selässä
saunan kuistilla
kalanhaju ei katoa
vaikka hinkkaisin niitä kuinka
ruohossa mullassa sammaleessa
askeleessa
sävel kaikuu kuin kantele.
hän on puhkiajettu
honda civic mustalaisleirin takapihalla
ylihintaiset herneet torilla
ja elohiiri
hermovauriot kämmenessä.
pianisti ei välitä
vaan riisuu frakkinsa
housunsa
astuu niiden päälle
ja kumartaa yleisölle
selin
ensimmäisen
ja viimeisen kerran.