postinjakaja
muisti
kuin laivat jotka eivät koskaan uppoa
ja muutkin kadotetut
kärryistä pudonneet vertaukset
jotka rapuissa hikoillessa
nousevat kasvoille elämään.
joka päivä nousta sängystä
ennen hesarin tuloa
tehdä samaa paskaa
samojen
useimmiten jo luovuttaneiden
ihmisten keskellä.
yrittää pulputa
kuin lähde
mutta veteni maistuu mudalle
eikä kenelläkään ole näinä aikoina
niin kova jano…
tuhansien kirjeiden, sanomalehtien ja pakettien alle
on monta miestä haudattu
moni koskaan postinjakajaksi kasvamatta
ja vielä useampi
kasvanut kieroon
kuin vanhan kantajan selkä
kapitalismin ja oman saamattomuuden
epäonnen ja laiskuuden takia.
ei sinua pitäisi edes kiittää
kun tuot vain laskuja!
kiittävät sanat palkkiona.