Harri Hertell - runoJA JA novelleJA

ajan silkkiin takertuu rakeita
meidän silmiemme
alla

älä huoli siitä
minulla on meille yhteinen paikka
sija
jossa lepuuttaa kolhittuja näyttämöitä

suksi vittuun
etsi runkkua
löysää hirttusilmukkaa

kaljakin väljähtää
ei se voi olla sen arvoista
repiä maalauksia auki
niin kuin saunan ovi sinun järvesi selälle
minä tulen
virtaavana, soljuvana, lainehtivana
sinun luoksesi
tuhkaisista kapakoista
punkin, kaljan, kiväärien ja rikottujen lasten keskeltä
on jo aika herätä
ota peitto pois silmiltäsi
kapakka Liisankadulla
myy olutta hautaustoimiston vieressä.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Lauantaina Syyskuun 1. 2007 klo 15.25 ja se on kategoriassa Runoja. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.