Harmaalokit taivaalla

Harmaalokit lentävät taivaalla
silmieni edessä
pilvet
siellä jossakin
nekin kai palaamassa
sieltä jostakin
jota me haluamme kutsua taivaaksi.

Ei tuollaisilla asioilla
ole enää merkitystä;

kunhan ehtisi vielä kerran naida
polttaa paksun sätkän
paksut savut

sitten vaikka kuolla.

Ei kommentteja

Kaksi pientä runoa hyvälle ystävälle

Soitat minulle aamulla
kun kaikki vielä nukkuvat
ja olet kaikkea
mitä olen naisesta aina toivonut
juuri sitä
minä pelkään ja rakastan.

*

Niin monta merkityksetöntä puhelua
joiden merkityksen
ymmärrän vasta nyt
kun niitä ei enää tule.

Ei kommentteja

Väitöskirjan käsikirjoitus

minä väitän:

runous on hikiset kalsarit
ja hiukset kuin Leskisellä.

minä väitän:

runous on suuhun hajonnut nuuska
ja suomuton kampela
henkien taistelu vanhuksen mahalla.

minä väitän:

runous on katkenneet hiukset
ja kuolevat basilikat
nääntyvät kissat
ja koirat
jotka odottavat parempia aikoja

kalleinta
parasta
hienointa
arvostetuinta
maukkainta

luuydintä.

minä väitän
ja olen tietenkin väärässä baby:

Arvoisa kirjoittaja,

Kiitos kiinnostuksestanne kustantamoamme kohtaan.

Olemme tutustuneet käsikirjoitukseenne, mutta valitettavasti teos ei sovi kustannusohjelmaamme.

Ei kommentteja

Hän on maailman

hän on maailman
rikottu kananmuna
haljenneet kuoret auringon valossa
tanssiva hius
kultaisennoutajan turkissa.

hän on tuuli
joka kulkee harvojen hampaiden lomasta
susi joka nielaisee kuun
ja tähdet
hän antaa muille
itsensä
ja lähtee.

minä katselen sitä aina
kateellisena
liian ujona kysymään
voisinko minäkin
ehkä kerran kokeilla?

hän on hiki selässä
saunan kuistilla
kalanhaju ei katoa
vaikka hinkkaisin niitä kuinka
ruohossa mullassa sammaleessa
askeleessa
sävel kaikuu kuin kantele.

hän on puhkiajettu
honda civic mustalaisleirin takapihalla
ylihintaiset herneet torilla
ja elohiiri
hermovauriot kämmenessä.

pianisti ei välitä
vaan riisuu frakkinsa
housunsa
astuu niiden päälle
ja kumartaa yleisölle
selin

ensimmäisen
ja viimeisen kerran.

Ei kommentteja

Päiväkodin pihalla

päivä
kuin rohtuneet huulet
päiväkodin pihalla
ison tammen takana
lapset vaihtavat kokemuksia
housut kintuissa.

pahat pojat tuovat salaa
paukkupyssyn kotoa
ja viisitoista vuotta myöhemmin
rykivät piriä pitkin stadia.

päivä
kuin rohtuneet huulet
kerrostaloasunnon parvekkeella
palokärjet
liian pitkään seisseet kahvit
jalat ja metsäpolut
joiden varrella kasvaa saastuneita tatteja.

päiväkodin pihalla
lapset ovat pusuhippaa
kaikista kielloista huolimatta
ja osittain niiden innoittamina
pienet ihmiset kasvavat
kun suuta pestään saippualla
valkoisella käytävällä
niin kuin vittu olisi kaiken pahan alku
vaikka oikeastaan juuri sieltä
kaikki hyvä
saa aina alkunsa.

päiväkodin pihalla
lapset saavat vitalista
rohtuneille huulille
ja heistä kasvaa urheilijoita
purjehtijoita
sairaanhoitajia
työttömiä
runoilijoita
narkkareita
muusikoita
fyysikoita.

silmien alle kasvaa pussit
niin kuin niistä terhoista kasvoi tammia
joita piilotettiin siihen kuoppaan
jonka piti yltää aina Kiinaan asti.

päiväkodin pihalla
päivä on kuin rohtuneet huulet.

lapset ovat aikuisia
maitohampaat
edelleen tyynyjensä alla.

Ei kommentteja

postinjakaja

muisti
kuin laivat jotka eivät koskaan uppoa
ja muutkin kadotetut
kärryistä pudonneet vertaukset
jotka rapuissa hikoillessa
nousevat kasvoille elämään.

joka päivä nousta sängystä
ennen hesarin tuloa
tehdä samaa paskaa
samojen
useimmiten jo luovuttaneiden
ihmisten keskellä.

yrittää pulputa
kuin lähde
mutta veteni maistuu mudalle
eikä kenelläkään ole näinä aikoina
niin kova jano…

tuhansien kirjeiden, sanomalehtien ja pakettien alle
on monta miestä haudattu
moni koskaan postinjakajaksi kasvamatta
ja vielä useampi
kasvanut kieroon
kuin vanhan kantajan selkä
kapitalismin ja oman saamattomuuden
epäonnen ja laiskuuden takia.

ei sinua pitäisi edes kiittää
kun tuot vain laskuja!

kiittävät sanat palkkiona.

Ei kommentteja

ajan silkkiin takertuu rakeita

ajan silkkiin takertuu rakeita
meidän silmiemme
alla

älä huoli siitä
minulla on meille yhteinen paikka
sija
jossa lepuuttaa kolhittuja näyttämöitä

suksi vittuun
etsi runkkua
löysää hirttusilmukkaa

kaljakin väljähtää
ei se voi olla sen arvoista
repiä maalauksia auki
niin kuin saunan ovi sinun järvesi selälle
minä tulen
virtaavana, soljuvana, lainehtivana
sinun luoksesi
tuhkaisista kapakoista
punkin, kaljan, kiväärien ja rikottujen lasten keskeltä
on jo aika herätä
ota peitto pois silmiltäsi
kapakka Liisankadulla
myy olutta hautaustoimiston vieressä.

Ei kommentteja


Mainokset

 | 

 |  |  | 

 |  | 

 |  |