Harri Hertell - runoJA JA novelleJA

Samettisen hiekkasäkin tavoin
aika valuu sormieni välistä
koskaan huomaamatta
koskaan arvostamatta
koskaan mitään elollista kasvattamatta.

Dyynit kastuvat hiekkalaatikossa:

me leikimme viimeistä leikkiämme
kuin humaltuneet lapset
hassun väriset lippalakit päässä.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Torstaina Elokuun 23. 2007 klo 18.41 ja se on kategoriassa Runoja. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.