Liikenneonnettomuutta
Lauantaina Kesäkuun 13. 2009 klo 18.23 @ Harri HertellPressutettu moottoripyörä
makaa kyljellään kadunvarressa:
uhri selviää
ilman vakavia vammoja.
Pressutettu moottoripyörä
makaa kyljellään kadunvarressa:
uhri selviää
ilman vakavia vammoja.
Eläkeläinen tähyilee tulevaisuuteen
päivät puolillaan vapautta.
Vuodet puhaltavat lamppua sammuksiin
viikkojen syöksyessä muistojen kuorsaukseen.
Aika pysähtyy hetkeksi
kuuntelemaan askeleidensa rapinaa.
Kello on pysähtynyt yhdeksään
ja minä mietelmiini.
Molemmista veto loppu.
Aamulla
lähtiessäni töihin
näin takapihan portailla
juuri munastaan karanneen lokinpoikasen.
Illalla,
kun tulin töistä kotiin
se oli lentänyt takaisin pesäänsä.
Vinyylien tuoksussa
jotakin samaa,
kuin krapulassa.
Kumpikin katoaa aikanaan.
Naamani roikkuu, kuin buldogilla.
Puudelit vaihtavat kadun puolta,
kun kohtaamme.
Sydämeni jaguaari maistelee polkujen marjoja,
kun päivän paisteessa hyörii mustan planeetan pelko.
Annan kaljavatsani roikkua
maantien vartta vaeltaessani,
koska kauneus on timanttista kiiltoa.
Epärehellisyyden epidemia
leviää nopeammin kuin veri,
joka valuu korvista asvaltille.
Olemme vauhtikuninkaita:
meidät nähdään jo maalissa,
kun toiset ovat vielä siellä,
missä jalat kastuvat pelosta.
Kitaristin korvaa särkee,
kuin tummuvaa taivasta,
joka laskee allensa surun harmaan vaipan.
Niteettömien kirjojen aukeamista
nousee kuolleita puutarhoja.
Palamaton vesi
pyörii leivän kotimaan rannoilla,
kun tuuli tanssii valssia heinäpelloilla
ja ne, jotka dallaavat sateessa
näkevät rikkoutuneet sontsat kaduilla.
Astun jäähän veistetystä portista
ja huomaan siinä sivussa,
etteivät pilvet pidä mistään kiinni.
Minä lähden pois
ja vieras mies tulee tilalleni.
Tulitikkuja lainaamaan.
Miltä kuulostaisi unelmaloma tropiikin lämpöön,
virtaviivainen viihde-elektroniikkakeskus,
hemmotteluloma kylpylässä
tai vaikkapa uudistettu vaatevarasto?
Voittajajuhlissasi saisit komean kukkakimpun
ja kunniaksesi kohotettaisiin onnittelumaljoja.
Päävoittajana toivottaisimme sinut tervetulleeksi
myös Voittajien kerhoon!
*
Vanhus liimaa uinuvan asuntonsa keittiössä
jo kymmenettä kertaa
se voisit olla sinä! -tarroja
hopeisena kiiltävään lappuun,
johon hänen nimensä on valmiiksi painettu
onnenumeroiden yläpuolelle.
Hän nuolaisee vielä kirjekuoren kiinni
ja kuumassa kesäpäivässä
pieni poika jahtaa pihalla puluja
kaatuen epähuomiossa kadunvarren kanttariin.
Kyynelet katoavat nopeammin,
kuin toteutumattomat toiveet.
Naakat nauravat tien varressa:
viimeinen kunniallinen itsemurhaaja
untuvat levällään asvaltilla.
Käärmeen kaarnaa kotiutuneena koloon:
kohta kuuluu kuk-kuu,
mutta muut ovat muuttaneet.
Kekojen kansa kadonnut
yksi kerrallaan.
Taivaankannen takoja
käärittynä asvalttiin.
Länsimainen synti patalakkina,
avohakkuut turvassa ajatuksilta.
Mäntyjen keskeltä venähtävä kiljaisu:
PLIII-je!
Krapulavirtsan keltainen nappi
kannattelee kultasilmän mustaa viittaa.
Hiukset kammattuna
metsän himmeää glitteriä.
Lumi kipuaa vatsaa ylös:
piirtää luonteen,
ääriviivat.
Valkoiset spermanroiskeet
mustalla pahvilla,
kuin Rorschachin testit.
Oranssi viiva
lyö itsensä läpi:
tuomitsee analyysimme.
Särkevä polvi
valuu tyhjäksi
niittivasaroiden villissä paukkeessa,
kun KJ108
soittaa sinivalkoisia sireenejä
ja city-kanit juoksevat UUU-AATA pakoon
pianon nukahtaessa pöly peittonaan
jugendtalon neljännessä kerroksessa.
Kultainen valo heijastaa varjoja
kerman väristen pahviseinien pinnoille.
Tarjoilija tyhjentää tuhkakupin roskakoriin
ja kantaa sen takaisin pöytään.
Aina jossakin on ihminen,
joka kuulee sen.
Siivettömät lepatukset kesäyössä
he nauravat puiston penkillä
(laskuhumalassa)
ja muistelevat aikoja,
jotka tuntuvat jälkikäteen kevyiltä,
kuin kuopattavat marasmuslapset.
Vanhat miehet, paperikädet,
pelaavat korttia kynttilän valossa
eikä kumpikaan halua voittaa
ystävää.
Kesä alkaa Helsinki Poetry Connectionin järjestämällä elävän lavarunouden illalla olutravintola Vastarannan kiiskissä. Illan aikana kuullaan tuoretta runoutta, kotimaista a cappella räppiä ja mielenkiintoista stand-uppia. Lopuksi järjestetään open mic -osuus, jonka aikana kaikki halukkaat saavat esittää omia runojaan. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy.
Illan esiintyjinä ovat:
Antiolla
Edvard Korhonen
Einari Paakkunen
EirÃkur Örn Norðdahl
Elina
Faruk Nazeri
Harri Hertell & Emppu Koivumäki
Juho Kuusi
Juho Nieminen
Jukka Laajarinne
Khid
Senqi
Suvi Valkonen
Paikka: Olutravintola Vastarannan kiiski, Runeberginkatu 26, 00100 Helsinki
Aika: Perjantai 5.6.2009 kello 19.00-22.00
Tiistai 19.5.2009 klo 11.30 & 12.15
POETRY SLAM -kisailu
Kesto 30 min.
Juhlasali, 1. krs
Poetry slam on runouden, runoilijan ja yleisön välistä vuoropuhelua. Kukin runoilija saa kolme minuuttia aikaa ilmaista itseään lyriikan kielellä. Yleisön joukosta valittu tuomaristo valitsee mielestään parhaan.
Annantalon leikkimielisessä poetry slamissä esiintyvät runoilijat Kati Neuvonen (Nihil Interitin ja Kiilan Helsingin SM-slamkarsintojen juontaja), Outi-Illuusia Parviainen (Espoon koulujen slam-opettaja) ja Harri Hertell (lavarunoustapahtumien järjestäjä pääkaupunkiseudulla).
Lavarunoleikin juontaa kirjailija Jouni Tossavainen, joka toi poetry slamit Suomeen vuonna 2000. Yhteistyössä Nuoren Voiman Liitto ry:n kanssa.
Olen oppinut kävelemään päivien kanssa
käsi kädessä,
purukumit jalkojen alla
asvaltille nukahtaneena.
Olen nähnyt jääkauden sulavan
Herttoniemen kallioilla
ja tuntenut katseen,
joka ei toivo minulle kuin parasta hyvää.
Lokit lävistävät taivasta
ommellen karttaa näistä kaduista,
jotka niin hyvin tunnen.
Torin vanhasta vesipumpusta
valuu kimaltelevia hengähdyksiä
epätasaiselle kivetykselle,
jonka raosta nousee rakkaus ja viha.
Annan jalkojeni kastua,
enkä ole yhtään huolissani.
Tulet kyllä aikanasi.
Jatkan perinnettä:
olen ajasta huolissani.
Loputtomasti toistuvassa maailmassa
me olemme yhdessä valmiita,
kuin koskaan syntymätön luonnollinen muoto,
jonka ymmärtää vasta sitten,
kun aika näkee parhaakseen
piirtää sen esille
tuntemattoman kasvoille.
Askeleiden sinisessä yössä
olen maan vanki,
kun kuolleen sataman kyljestä
nousee hopeisena vapaus.
Jään katselemaan sitä
ja kolmea pulua,
jotka näykkivät kevään kuivaa nurmea
karaokebaarin vieressä.
Tuon lintulauman ainoa vapaus
on kasvaa luonteidensa mukaisiksi
valitsemalla rohkeus:
elämä epävarmuuden ja pelon kanssa.
Sillä pelkuruus on sitä,
että nukuttaa itsensä ryppyiseen uneen
odottamalla rakkautta,
kuvittelemalla sen olevan
syntymässä saatu satumaa.
Ei rakkaus koskaan tule
ylittämättä merta,
jonka toisella puolella on suuri tuntematon:
mahdollisuus kasvaa kokonaiseksi.
Näitä pohtiville
löytyy kuitenkin liian usein ratkaisu
humalaisen epävireisiltä huulilta:
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan.